Ärsytys ruokahävikistä poiki keskustelun, jossa pohditaan keinoja vähentää ruuan päätymistä roskiin. Kolumnia varten kieliasua on parannettu ja rakennetta paikoin muutettu. Keskustelua käyvät Pohjoisen Polkujen päätoimittaja Juho Maijala (JM) ja toimittaja Tinja Huoviala (TH).
TH: Minun mielestäni ruoka- ja kahvihävikki ovat ihan universumin turhimpia hävikkejä. Hirveä prosessi tuottaa syötävää, ja sitten se kipattaisiin roskiin – ei helvetti! En ole täydellinen itsekään, mutta risoo vimmatusti, jos hävikkiä tulee.
JM: Joo, se taitaa olla isompi ongelma kuin kukaan tajuaa.
TH: Lisäksi mielikuvituksen käyttäminen ja ratkaisujen keksiminen tuo tyydytystä. Esimerkiksi: jääkaapissa on jämäpurkki tahinia, mitä sillä voisi tehdä? Löytyy monta kiinnostavaa ja terveellistä reseptiä.
JM: En tiedä, saisiko ihmisiä innostettua hävikin vähentämiseen jotenkin, mutta se tuntuu tärkeältä.
TH: Meillä oli lapsiperheaikana käytössä joskus "ravintolapäivä": muutaman päivän jämistä jokainen sai valita, mitä ottaa. Vanhentuvan maidon käyttö pannariin tai lättyihin on klassikko. Pyttipannu samoin, siihen tulee mitä kaapista löytyy. Ja voisihan tuota kysyä lukijoilta?
Yksinkertaisinta aikuisille olisi ehkä tämä: ota noutopöydästä vain se, mitä syöt. Tai sitten todella vaikeaa, koska niin moni ei vain osaa.
JM: Väittäisin, että noutopöytä on aika pieni asia verrattuna koteihin. Toki noutopöytähävikkikin pitäisi ratkaista.
TH: Olen eri mieltä noutopöytien pienestä merkityksestä. Kertoo asennevammasta.
JM: Siis en sano, ettei noutopöytäongelmaa pitäisi korjata, vaan että kodeissa volyymi on niin suuri. Ja markkinataloudenkin näkökulmasta hävikki on ongelma, mutta ravintoloilla on enemmän syytä yrittää sitä ratkaista. Mutta kai tähän auttaa se, että buffetissa on pienemmät lautaset.
TH: Olen aina pohtinut, miksi noutopöytäruokaa jätetään. Mitä sillä halutaan viestiä? Että itse olen niin hyvä kokki, että tekisin parempaa? Että olen niin varakas, että minulla on varaa haaskata? Että minun kroppani on niin täydellinen, että sen ravinnontarve on tärkeä täyttää millilleen oikein? Lautaskoko ei sitä ratkaise.
JM: Miksi koira syö kaiken ruuan, mitä on tarjolla? Tämä voi meillä nälkään tottuneilla pohjoisen ihmisillä olla geneettistäkin.
Minut on ehdollistettu siihen, että lautanen syödään aina tyhjäksi, mutta mietin, onko se lopulta yhtään parempi. Samalla tavalla se ruoka menee hävikkiin, mutta minun suolistoni kautta. Ja lisäksi huonontaa kansanterveyttä.
TH: Otat sen verran kuin syöt. Se on eri asia kuin se, että syöt sen verran kuin otat.
JM: Se on eri asia! Mutta on eläimiä, jotka ahmivat, kun ruokaa on saatavilla. Tai jotka tappavat kaiken mahdollisen siltä varalta, että myöhemmin ei olekaan saalista.
TH: Eikö siis ihmiset osaa ajatella, vai miksi he ottavat liikaa? Kun lisää voi hakea, jos tarvitsee. Ihminen on kuitenkin älyllinen olento. Liikaa ottamisen voi ratkaista, jos ajattelee. Mutta vaatii ajattelua, ennen kuin tulee rutiiniksi.
JM: Ajattelen, että ihmiset eivät osaa ajatella. Että on joku vietti, joka laittaa ottamaan liikaa. Syödään, kun ruokaa on saatavilla.
TH: Miten ihmiset sitten saataisiin ajattelemaan? Mutta vuoden hyvesignalointikiintiöni lienee täynnä!
JM: Ai nyt jo?
Kerro sinä, miten ruokahävikkiä voitaisiin vähentää! Kokoamme lukijoiden vinkeistä jutun. Voit laittaa vinkkisi sähköpostitse osoitteeseen tinja.huoviala@kaleva.fi tai Whatsappilla p. 044 427 1180.