Jäätelökone!
Kaikki lähtevät liikkeelle ja keskellä olevat yrittävät saada mansikka-, suklaa- ja lakritsaihmiset kiinni.
Tämä on taukoliikuntaa aikuisten K18 Liikuntaleikkikoulussa sykettä ja hikeä nostaneen crossfit-osuuden jälkeen.
Seuraavaksi kilpaillaan siinä, mikä pari tekee yhteensä sata liikettä nopeiten. Lajit ovat punnerrus, boksihyppy, leuanveto ja askelkyykkykävely.
Mistä tässä on kyse? Miksi aikuiset ovat kokoontuneet syyspimeään iltaan ulos leikkimään? Miksi he eivät ole urheilemassa oikeasti, kuten aikuisten kuuluu?
20-vuotiasta oululaista Matias Schroderusta kiehtoo yhdessä tekemisen voima.
Tavallisetkin urheilulajit, kuten Schroderuksen suosikiksi noussut porrastreeni, muuntuvat erilaisiksi ripauksella huumoria.
Leikki tuo liikkumiseen hauskuutta, motivaatiota ja intoa, Schroderus listaa. Hien saa pintaan muutenkin kuin hammasta purren.
Jos leikki on liikkumisen vähiten vakava ääripää, niin mikä on se toinen? Ainakin pitkän matkan hiihtolenkit, joilla pitää taistella oman pääkopan kanssa, Schroderus vastaa.
– Tämä on niille hyvä vastapaino.
Tekemistä tekemisen itsensä vuoksi
Lapset leikkivät, eläimet leikkivät, aikuiset leikkivät.
Aikuiset tosin voivat kutsua leikkiään keräilyksi tai harrastamiseksi, mutta yhtä kaikki siinä on kyse toiminnasta, jota tehdään ihan vain sen itsensä vuoksi, ilman muita päämääriä tai tavoitteita.
Se on leikin ydin.
Näin määrittelee peli- ja leikkitutkija Jaakko Stenros Tampereen yliopistosta.
Joskus aikuisten leikki, kuten karaoke, voi olla myös vähän noloa – ja hyvä niin, sillä yhdessä nolostuminen rakentaa luottamusta ja ystävyyttä. Järjestetysti ja ohjatusti voi tehdä höpsöjä asioita yhdessä.
– Aikuisten pitää niin usein keskittyä järkevien asioiden tekemiseen. Leikki on ekstraa, mutta se antaa asioille merkityksen. Jos ainoastaan tekee töitä, elämä on tyhjää, Stenros sanoo.
Leikki tuo elämään mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä. Se on vapauttavaa ja se tarjoaa pienen askelen syrjään arjen vaatimuksista.
Leikin hauskuuden tai muun merkityksellisyyden purkaminen on tutkijalle kuitenkin vaikeaa.
– Se on niin kiinni hetkessä, Stenros selventää.
"Oma näkemykseni on se, että aikuiset kaipaavat usein vapaa-aikaansa valmiita leikillisiä aktiviteetteja, sisältöä ja välineitä, siinä missä lapset ovat avoimempia ja neuvokkaampia keksiessään leikkeihinsä tarpeistoa ja ideoita.
Aikuiset ovat myös tietoisempia leikkiin käyttämistään resursseista: ajasta, tiloista, tavaroista ja luovuudestaan."
Leikki vaatii heittäytymistä eivätkä kaikki leikit sovi kaikille. Jollekin tunnin naurujooga tyhy-päivässä on liki kamalinta, mitä kuvitella saattaa.
Siksi leikkimisen pitää olla oma valinta.
Monen valinta se kuitenkin on, Stenros kertoo viitaten tutkimusaiheeseensa ja säännöllisesti kerättyyn pelaajabarometridataan: vain reilu prosentti suomalaisista on sellaisia, jotka eivät pelaa mitään.
Tutkija ei ota kantaa siihen, tulisiko meidän suhtautua aikuisten leikkiin myötämielisemmin.
– Mutta aikuiset leikkivät joka tapauksessa. Se, että he kutsuvat sitä jollain toisella sanalla, ei haittaa, jos se tekee asian mahdolliseksi.
Leikki tuo hyvää ihmiselle itselleen, mutta onko siitä mitään yleistä hyötyä?
Stenrosin mukaan aivan varmasti, vaikka täysin aukotonta tietoa leikin funktiosta ei ole kenelläkään.
Evoluution näkökulmasta selvää on kuitenkin, että koska leikki ei liity ravinnon hankintaan, pesän rakentamiseen tai jälkeläisten suojelemiseen, ja sitä kuitenkin tehdään, tehtävän täytyy olla tärkeä.
Ehkä jopa erityisen tärkeä siksi, että leikkijä asettaa itsensä vaaraan, ja silti kokee tarvetta toimia niin.
Tutkija vertaa leikkiä mutaatioon. Enimmäkseen se on ajan hukkaa, mutta huvikseen touhutessa saattaa silloin tällöin syntyä jotain uutta ja merkittävää, kuten käyttäytymistä tai keksintöjä, jotka auttavat lajin selviytymistä.
– Leikki liittyy luovuuteen, Stenros muistuttaa.
Porukassa on helpompi heittäytyä
Luovuutta lienee sekin, miten liukulumikenkäilystä tuli 20-vuotiaalla Viivi Ryhäsellä umpihankihiihtoa, kun harjoituskerralla matkassa olivat liukulumikenkien sijaan tavalliset sukset.
Kävi sitten niin, että umpihankihiihdosta tuli Ryhäsen suosikkilaji.
Vai tuliko? Hetken muistelun jälkeen nousee mieleen myös villasukkajuoksu.
– Se on tosi mukavaa etenkin, kun metsästä löytyy hyvät polut.
Ryhäsen mukaan leikin hauskuus saa unohtamaan, kuinka rankkaa harjoitusta on juuri tekemässä.
XC-Party on järjestänyt aikuisten liikuntaleikkikouluja Oulussa ja Jyväskylässä. Lajivalikoima perustuu ensinnäkin siihen, että kaikki toiminta tapahtuu ulkona. Toisekseen ohjelmasta on tehty mahdollisimman monipuolinen sekä mielenkiinnon ylläpitämiseksi että vammojen ehkäisemiseksi.
Toivotuimpia lajeja ovat olleet juuri eniten heittäytymistä vaativat: suojuoksu ja -potkupallo sekä villasukkajuoksu, kertoo valmentaja ja toimitusjohtaja Ida Meriläinen XC-Partysta.
Yhdessä on helpompi pinnistellä epämukavuusalueelleen, heittäytyä ja ylittää itsensä. Hengästyä huomaamatta.
Leikkimielisyydellä on valtava merkitys ihmisen mielenterveydelle ja motivaatiolle, Meriläinen sanoo. Moni saa iloa yhdessä tekemisestä, ja se auttaa ylittämään itsensä, esimerkiksi laskemaan pulkalla hurjan mäen.
Onnistumiset, nauramiset ja elämykset tarjoavat endorfiinipiikkejä. Kokemukset jäävät elämään.
Päivän harjoituskerta alkaa olla ohi. Mitä ovat osallistujien tuntemukset nyt?
Mahtava. Huippuhyvä. Onnistunut. Virkistynyt. Vapautunut. Reipas. Energinen.
– Ylpeä fiilis tästä porukasta, tiivistää omat ajatuksensa ohjaaja Maria Harju.
Neljä leikkiä kaverin kanssa
Hölkkäilkää peräkkäin. Takana oleva kiihdyttää yllättäen lyhyen spurtin ja toinen lähtee haastamaan. Vaihtakaa osia.
Juostessa voi leikkiä seuraa johtajaa -leikkiä eri tyylein.
Leikkikää peiliä. Toinen näyttää liikkeitä x-hypyistä mitä mielikuvituksellisimpiin liikkeisiin ja kaveri seuraa mahdollisimman tarkasti. Vaihtakaa osia.
Olkaa parin kanssa etunojassa vastakkain noin metrin päässä toisistanne. Kumpikin yrittää tehdä pallolla maalia parin käsien välistä. Tämä on hyvää keskivartalon jumppaa.