Mihin Pohjois-Norjan kansallispuistoon kannattaisi suunnata, jos on kolunnut Pohjois-Suomen kansallispuistot moneen kertaan?
Luonto-oppaina toimivat Sanna Häkkänen ja Oula Niemelä esittelevät kesäkuussa ilmestyneessä kirjassaan Pohjois-Norjan kansallispuistot 17 hyvin erilaisia kohdetta, jotka tarjoavat sekä näppäriä päiväretkiä että unohtumattomia pitkiä vaelluksia.
Kohteet sijaitsevat Norjan kahdessa pohjoisimmassa läänissä: Troms & Finnmarkin ja Nordlandin lääneissä.
Pyysimme Häkkästä ja Niemelää listaamaan seitsemän kokemisen ja näkemisen arvoista kansallispuistoa Pohjois-Norjasta.
Häkkänen ja Niemelä ovat asuneet Norjassa kymmenisen vuotta, joten kansallispuistot ovat heille tuttuja ennestään. Kirjaa varten he toteuttivat vähintään viikon mittaisen vaelluksen jokaiseen esittelemäänsä kansallispuistoon pääosin kesien 2021 ja 2022 aikana.
Häkkäsen ja Niemelän mielestä Norjan luontomatkailua kuvaa osuvasti se, että ihmiset liikkuvat alituiseen kohteesta toiseen.
– Meistä olisi hienoa, jos ihmiset malttaisivat keskittyä yhteen alueeseen kerrallaan, koska yhdessäkin paikassa voi olla paljon tekemistä ja nähtävää, Häkkänen sanoo.
Kokeneelle vaeltajalle opas tarjoaa apua vaellusten suunnitteluun karttoineen ja koordinaatteineen. Inspiraatioksi vasta aloittelevalle retkeilijälle kirjassa on reippaasti luontokuvia, tarinoita ja konkreettisia retkiehdotuksia.
1. Helposti lähestyttävin Ånderdalen nasjonalpark johdattaa uljaille päiväretkille
Kansallispuiston pohjoisosassa retkeilijää tervehtivät ylväät vuorijonot ja syvät vuonot, eteläosassa saa viehättyä seesteisestä järvi- ja suomaisemasta. Senjan saaren rannikkoalueen vanhat tuuheat mäntymetsät olivat kuitenkin alun perin syy, miksi Ånderdalen nasjonalpark perustettiin vuonna 1970.
Saarella voi törmätä myös saamelaisten porotokkiin.
Ånderdalenissa pääsee helposti komeisiin norjalaismaisemiin, koska siellä voi tehdä kätevästi päiväretkiä. Kansallispuistosta löytää paljon monimuotoisia luontotyyppejä pieneltäkin alueelta.
Siellä on useita eripituisia reittejä, joille kutsuvat viime vuosina kunnostetut pitkospuut ja sillat. Samoin reittimerkintöjä on alettu uusia. Tupia on silti edelleen harvakseltaan.
Ånderdalen sijaitsee Tromssan läänissä Senjan saaren lounaiskolkassa. Koska Senja on saavuttanut trendikkään retkikohteen maineen Lofoottien tavoin, retkeilyturistit ovat löytäneet tiensä myös Ånderdaleniin. Etenkin kesäkuukaudet ovat hyvin suosittuja, joten rauhasta saa nauttia lähinnä muina vuodenaikoina.
Maantieteellisesti kansallispuisto on varsin pieni, ja sitä voi lähestyä neljästä eri suunnasta. Tranøybotn on tulokohdista yleisin etenkin perheiden keskuudessa, mutta myös muista paikoista pääsee hyvin liikkeelle – ja tällöin voi välttää isoimpia ihmisjoukkoja.
Kansallispuiston ulkopuolella sijaitsee myös muita Senjan tunnettuja päiväretkikohteita.
2. Syrjäisin Seiland nasjonalpark haastaa vaeltajan jyrkillä ja kivikkoisilla etapeilla
Minne Pohjois-Norjassa kannattaa tähyillä, jos mielii kauas kaikesta?
Seiland nasjonalpark sijaitsee syrjäisellä Seilandin saarella Finnmarkin läänin länsiosassa. Saarelle päästäkseen täytyy napata joko autolautta Hammerfestista tai pienempi reittivene Altasta.
Erämaisen Seilandista tekee sen teräväpiirteinen ja vaikeakulkuinen maasto. Valmiita merkittyjä polkuja kansallispuistosta on turha etsiä, joten reittivalinnat kannattaa tehdä huolella. Karun kivikkoisilla taipaleilla kilometrinkin matkaan saattaa vierähtää tunti.
Mereltä puskeva sumu hankaloittaa etenkin tunturiylängöillä navigointia.
Seilandin jylhää maisemaa koristavat lukuisat yli 800 metriä korkeat vuoret. Niiden syleilyssä lepää saaren suurin jäätikkö Seilandsjøkelen, joka tosin sulaa harmillisen nopeasti ilmaston lämpenemisen takia. Sulamisvedet laskevat lopulta muun muassa Store Bekkarfjord -vuonoon, joka on yksi kansallispuiston vehreimmistä ja rehevimmistä alueista.
Luonnon muovaamat vastakohdat palkitsevat vaeltajan Seilandin kansallispuistossa.
Haastavien olosuhteiden takia saarella vierähtää helposti useita päiviä, joten sinne ei kannata suunnata pikaiselle päiväretkelle.
3. Suomalaisin Øvre Pasvik nasjonalpark on tunnettu karhujen suosimista ikimetsistä
Pohjoisessa Suomen ja Venäjän rajan väliin jää kaistale Norjan maaperää, jossa sijaitsee laajojen erämaiden ympäröimä Øvre Pasvik nasjonalpark. Kolmen valtakunnan rajamailla liikkuessa rajavartiosto pitää huolen, että retkeilijä ei tule vahingossa astelleeksi Venäjän puolelle.
Øvre Pasvik nasjonalparkiin eli Ylä-Paatsjoen kansallispuistoon voi taivaltaa suoraan Suomen puolelta Piilolan polkua pitkin. Vätsärin erämaa-alueelta lähtevä 35 kilometrin mittainen polku on hyvin merkattu. Polun varrella voi levätä laavuissa ja autiotuvissa.
Vanhat mäntykankaat, lukuisat järvet ja suot sekä pikkupurot tekevät Øvre Pasvikista suomalaisen. Metsäisten erämaa-alueiden värittämässä kansallispuistossa ei ole suuria korkeuseroja. Maastossa on varsin helppoa kulkea, mutta suunnistamiseen tarvitaan kartta ja kompassi.
Vuoriin tottuneille norjalaisille metsäinen Øvre Pasvik onkin varsin eksoottinen luontokohde.
Kansallispuisto on karhujen valtakuntaa, ja yksi jos toinenkin retkeilijä on päässyt näkemään siellä mesikämmenen. Muutoin karhut ovat harvinainen näky Norjassa.
Kansallispuistoon voi suunnata myös melontavaellukselle, sillä kanootin tai kajakin voi kantaa näppärästi järveltä toiselle.
4. Norjalaisinta maisemaa komistavat vuoret ja rannat Lofotodden nasjonalparkissa
Harvinaisen jyrkkäpiirteiset vuorenseinämät valuvat turkoosin meriveden syleilyyn. Pitkälle jatkuvat hiekkarannat kutsuvat retkeilijää nauttimaan. Lofoottien kärjessä sijaitsee Manner-Norjan nuorin kansallispuisto, joka tarjoilee kaikkea muuta kuin mitä Suomesta voi löytää.
Lofotodden nasjonalpark on ollut todella suosittu luontokohde jo ennen vuotta 2018, jolloin se sai kansallispuistostatuksen. Viime vuosina kansallispuistossa on tehty lisää suojelutoimia, jotta retkeilyturistit eivät kuluttaisi arvokasta norjalaista luontomaisemaa entisestään. Kansallispuiston ohjeistuksia on siis tärkeää noudattaa.
Kvalvikan ranta ja Ryten ovat tunnetuimpia Lofotoddenin retkeilykohteita sykähdyttävien maisemiensa vuoksi. Yli 540 metrin korkeuteen kohoavan Rytenin huipulta voi ihailla Lofooteille ominaista jylhää rannikkoa, joka on ikuistettu lukuisiin valokuviin.
Jos kesän sesonkiaikaan haluaa vältellä ihmismassoja, kansallispuistossa voi poiketa vähemmän kuljetuille reiteille.
Aivan kansallispuiston läntisin kärki on tietöntä erämaata. Voimakkaiden merivirtojen ja arvaamattoman sään takia alue pysynee lähes koskemattomana myös vesiteitse. Merimelojan tulee olla erittäin kokenut ja tuntea alueen olosuhteet hyvin, jos rannikkoa haluaa lähestyä merikajakilla tai osallistua opastetulle melontaretkelle. Puiston ulkosyrjälle järjestetään myös opastettuja retkiä RIB-veneillä eli jäykkärunkoisilla kumiveneillä.
5. Monipuolisimmat retkimaastot paljastuvat Saltfjellet-Svartisen nasjonalparkista
Mihin kansallispuistoon ei hevillä kyllästy?
Saltfjellet-Svartisen nasjonalpark on Pohjois-Norjan suurin kansallispuisto, ja sitä voi lähestyä monesta eri suunnasta. Saltfjellet-Svartiseniin voi suunnata hyvin aina vain uudestaan tai viettää siellä useammankin viikon – niin paljon nähtävää ja koettavaa Nordlandin läänin keskivaiheilla sijaitseva kansallispuisto tarjoaa.
Kansallispuiston itäosia peittävät suurtunturierämaat, joissa voi nauttia runsaista kalavesistä. Sen sijaan länsiosissa henkeä salpaavat jopa 1 500 metriin suoraan merestä kohoavat vuoret. Uljaat vesiputoukset, sokkeloiset kalkkiluolastot ja virtaavat joet monipuolistavat norjalaista maisemaa.
Luonnollisen kuusimetsän pohjoinen raja kulkee Saltfjellet-Svartisenissä. Sitä pohjoisempana kuusta ei enää tapaa muuten kuin istutettuna.
Kansallispuistossa voi myös vaeltaa puurajan ulottumattomiin ihastelemaan Svartiseniä, joka on Norjan toiseksi suurin jäätikkö. Kokeneen oppaan johdattamana jäätikkövaellukselle pääsee ilman sen kummempaa kokemusta.
Norjan ulkoilujärjestö DNT:n sekä Norjan metsähallituksen ylläpitämät tupaverkostot kattavat Saltfjellet-Svartisenin erinomaisesti. Lisäksi kansallispuistossa on paljon näyttäviä ja monipuolisia päiväretkikohteita.
Erityistä kansallispuistolle on, että sen rajaa seurailee Nordlandin rautatie. Niinpä omannäköisensä vaelluksen voi toteuttaa myös junayhteyksiä hyödyntämällä.
6. Kulttuurihistoriallisesti kiintoisimmat merkit löytyvät Varangehalvøya nasjonalparkista
Barentsinmeri huuhtoo Varangin niemimaata Pohjois-Norjan koillisnurkassa. Niemimaalla sijaitsee Varangehalvøya nasjonalpark, jonka luonto on oikeaa arktista tundraa.
Metsän sijaan maisemaa hallitsevat laajat kivierämaat ja virtaavan veden kovertamat V-laaksot, joten näkymä muistuttaa herkästi Grönlantia tai Huippuvuoria. Vastaavaa luontoa ei pääse kokemaan muualla Norjassa.
Kansallispuistossa pääsee tallustamaan muinaisten metsästäjä-keräilijöiden jalanjäljissä. Heidän tuhansien vuosien takaisia luonnonkäytön merkkejään, kuten ampumasuojia ja aitarakennelmia, voi havaita luonnossa. Kivikasatkaan eivät ole välttämättä mitä tahansa kekoja, sillä ne ovat saattaneet toimia saamelaisten lihakätköinä.
Tuoreempaa historiaa edustavat autiotuvat ja muut piilopaikat, joissa Norjan vastarintaliikkeen partisaanit lymyilivät Saksan miehittäessä Norjaa toisessa maailmansodassa.
Kansallispuistoa idästä länteen halkova sähkölinja rakennettiin 1940-luvulla, ja sen varrella on edelleen tupaverkosto. Vanhaa sähkölinjaa myötäilevä taival on suosittu vaellusreitti.
Varangehalvøyassa saa olla omissa oloissaan: Häkkäsen ja Niemelän tavoin reilun viikon vaelluksella saattaa tavata vain yhden ihmisen.
Kansallispuiston ulkopuolella sijaitsee muita matkailuvaltteja, sillä alueella on lukuisia museoita, jotka esittelevät muun muassa partisaanien toimintaa, saamelaiskulttuuria ja ammoisia noitavainoja.
7. Haastavimmat maisemat tarjoavat hiljaisuutta Lomsdal-Visten nasjonalparkissa
Kun kansallispuiston erämaa-alue odottaa kulkijaa, voi kuvitella olevansa kaukana Alaskassa. Lomsdal-Visten on Pohjois-Norjan kansallispuistoista eteläisin, sillä se sijaitsee Nordlandin läänin eteläosassa.
Lomsdal-Visten nasjonalparkissa ei ole juuri lainkaan polkuja, joten kartalle ja kompassille tulee todellakin käyttöä.
Valtavan kansallispuiston alueella on aakeita laaksoja sekä leveitä jokia, joita on paikoin mahdotonta ylittää. Kun kuusi- ja mäntymetsien vyöhyke loppuu, ylempänä tunturissa siintää loputtomiin jatkuvaa graniittikivierämaata. Maisemaa kehystävät vuoret. Niinpä Lomsdal-Vistenissä retkeilijälle tulevat tutuksi vaikeakulkuiset ja vaihtelevat maastot.
Kansallispuistossa voi ihastella myös niin kutsuttuja pohjoisia sademetsiä. Alueella viheriöi kosteita rannikkoalueen metsiä, joissa kasvaa etenkin kuusimetsää ja jäkälää. Retkeilijälle tällaiset soiset maastot voivat tuntua hankalilta, mutta rehevillä mailla monipuolinen kasvillisuus saa kukoistaa.
Karttaa voi olla vaikea lukea etenkin sumuisessa tunturissa, sillä korkeuskäyrien vaihteluita ei aina erota selkeästi. Toisinaan otollista reittiä täytyy etsiä uudestaan, jos liukasta irtokivirinnettä tai kalliota pitkin on vaarallista edetä. Kivinen maasto asettaa omat haasteensa myös teltan pystyttämiselle.
Lomsdal-Vistenin todellisen luonteen ymmärtää vasta, kun sen on itse kokenut.
Viisi vinkkiä Pohjois-Norjan kansallispuistoissa vaeltamiseen
Norjassa ja Suomessa retkeilyä koskevat pitkälti samat lainalaisuudet, sillä Norjan retkietiketti muistuttaa meille tuttuja jokamiehenoikeuksia. Silti joitakin eroavaisuuksiakin on.
Sanna Häkkänen ja Oula Niemelä listaavat viisi vinkkiä, jotka helpottavat retkeilijää Pohjois-Norjan kansallispuistoissa.
- Norjan kansallispuistoissa ei ole yhtä kattavaa ja huollettua retkeilyverkostoa kuin Suomessa. Polkuja on merkitty vaihtelevasti, ja toisinaan reittimerkinnät ovat haalistuneet tai puuttuvat. Siksi Norjassa täytyy osata suunnistaa kartan ja kompassin avulla. Omatoimisuutta ja suunnitelmallisuutta tarvitaan, sillä myös ympäristön olosuhteet voivat muuttua nopeasti.
- Pohjois-Norjassa korkeuserot ovat suurempia ja maastonmuodot jyrkempiä kuin Suomessa, mikä kannattaa huomioida reittivalinnoissa ja ajankäytössä. Luonnollisesti vuoristoiset ja haastavat maastot ovat norjalaisille tuttuja. Niinpä norjalaisten tekemät arviot vaellusreittien vaativuudesta ja niihin kuluvasta ajasta ovat usein varsin optimistisia suomalaiselle retkeilijälle.
- Norjan kansallispuistoissa ei saa liikkua lainkaan motorisoiduilla kulkuvälineillä, kuten sähköpyörillä. Suomessa taas sähköavusteinen pyörä tulkitaan polkupyöräksi, joten sillä saa ajaa maastossa jokamiehenoikeudella. Tarvittaessa pyöräily voidaan rajoittaa pyöräilyreiteille. Muuten Norjan kansallispuistoissa liikkuminen on varsin vapaata koskemattomassa erämaassa.
- Jos Suomessa tulistelu on usein olennainen osa retkeä, Norjassa virallisia nuotiopaikkoja on harvakseltaan. Periaatteessa avotulenteko on Norjassa kielletty 15. huhtikuuta –15. syyskuuta välisenä aikana, mutta käytännössä tulet saa tehdä puuttomalla alueella, jos metsäpalovaroitus ei ole voimassa tai tulen leviämiseen ei ole muuten riskiä. Norjan kansallispuistoissa tulistelu on siis Suomea vapaampaa.
- Erityyppisiä ja -kokoisia tupia ylläpitää Norjan virallinen ulkoilujärjestö DNT. Tupaverkostoa täydentävät Norjan metsähallituksen ja yksityisten yhdistysten tuvat. Erilaisiin majoitusratkaisuihin kannattaa tutustua etukäteen, sillä tavat eroavat Suomen autiotuvista. Kaikissa DNT:n tuvissa on käyttömaksu, ja osaan niistä tarvitsee etukäteen avaimen. Toisaalta myös ilmaisia tupia voi löytää.