Luonnonvarakeskus (Luke) aloittaa ensi vuonna poronlihan hiilijalanjälkeä selvittävän tutkimushankkeen. Tutkimuksessa selvitetään ruoaksi ja matkailuun käytettävien porojen kestävyysvaikutuksia, kuten lihakilon hiilijalanjälkeä sekä poronhoidon sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia.
Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtajalla Anne Ollilalla on suuret toiveet tutkimusta kohtaan. Hän uskoo tutkimuksella olevan markkinointiarvoa, sillä hänen arvionsa mukaan poron lihan hiilijalanjälki on maltillinen.
Lisäksi hän toivoo, että tutkimuksen ja uusien tietojen avulla paliskunnat pääsevät miettimään uusia keinoja pienentää hiilijalanjälkeään. Hän on mielellään mukana kestävämmän kehityksen keskustelussa, vaikka paliskunnilla ei ole välineitä ratkaista ongelmia itse.
– Mekin ollaan osa sitä jalanjälkeä, joten hyvä, että voidaan omaakin toimintaa kehittää siitä näkökulmasta vieläkin paremmaksi, sanoo Ollila.
Poron hiilijalanjäljen koossa Ollila uskoo ajoneuvojen olevan keskeisessä osassa. Ratkaisuksi ajoneuvojen päästöihin on viime aikoina alettu käyttää paikantimia ja drooneja.
Ollila on itse käyttänyt jonkin verran paikantimia porojen paikantamiseen, ja uskoo uuden teknologian auttavan tulevaisuudessa myös porojen paimentamisessa ja niiden liikuttamisessa paikasta toiseen.
Hiilijalanjäljen vähentämiseksi teurastettuja poroja voitaisiin käyttää Ollilan mukaan entistä monipuolisemmin. Poron taljan ja sarvien lisäksi hän toivoo poron rapamahan eli mahassa olevan sulamattoman ruoan menevän hyötykäyttöön.
Porojen lisääntyvä ruokinta on myös osa ongelmaa, sillä se vaati muun muassa lisää viljelytilaa ja kuljetuksia.
– Kyllä meillä porot on talvella lisäruokinnassa, niin kuin suurimmassa osassa poronhoitoaluetta kaikki ovat jossain vaiheessa talvea enemmän tai vähemmän. Lisäruokinta on lisääntynyt vaikeiden talvien takia, sanoo Ollila.
Poronhoidon suurin haaste on hupeneva elintila. Muun muassa teollinen maankäyttö on syönyt poroilta elintilaa, minkä takia eläimiä on täytynyt alun alkaen alkaa ruokkimaan.
– Nämä ovat sellaisia toisiaan syöviä asioita, mitä ne aiheuttavat. Vihreä siirtymä tekee teollisuudesta hiilineutraalimpaa, mutta samalla se ylikuluttaa luonnonvaroja ja syö luontopinta-alaa, Ollila sanoo.
Hän uskoo, että poron rooli ilmastotutkimuksessa on erilainen muihin tuotantoeläimiin verrattuna, sillä sitä hyödynnetään myös matkailussa, harrastuksissa ja sitä pidetään joskus myös lemmikkinä.
Myös Saamelaispaliskunnat ry:n Tiina Sanila-Aikio uskoo poron lihan hiilijalanjäljen olevan pienempi kuin monen muun lihaksi kasvatettavan eläimen, koska porot laiduntavat luonnonlaitumilla.
Hän haluaa korostaa, että sosiaaliset vaikutukset ovat tärkeä osa tutkimusta, jossa määritellään poron lihan kestävyyttä.
– Poronhoito on erittäin perustavanlaatuinen osa saamelaista kulttuuria ja elämänmuotoa, vaikka kaikki saamelaiset eivät omistakaan poroja. Poronhoito liittyy esimerkiksi käsitöihin, kieleen, musiikkiin ja tarinaperinteeseen, ja henkiseen kulttuuriperintöön ylipäänsä, sanoo Sanila-Aikio.
Tutkimushankkeen projektipäällikön, tutkija Kirsi Usvan mukaan Luonnonvarakeskuksella (Luke) on aiemmin tehty pienimuotoinen tutkimus, jonka mukaan poron ilmastotaakkaan vaikuttaisi eniten märehtijän ruoansulatus (59 prosenttia), toiseksi eniten polttoaineiden käyttö (24 prosenttia) ja niiden jälkeen lisärehu, teurastus ja jalostus.
Tutkimuksen mukaan poronlihan hiilidioksidipäästöt olivat vain hieman pienemmät kuin naudanlihan.
Usva arvioi, että poron ilmastovaikutukset ovat suuremmat kuin sian ja kanan kasvattamisen ilmastovaikutukset.
– Aihe on ajankohtainen, koska poronhoito muuttuu nyt vahvasti ja siinä joudutaan käyttämään lisäruokintaa, sanoo Usva.
Tutkimus määrittelee poronlihan hiilijalanjäljen elinkaariarvion mukaisesti, eli mukaan lasketaan poron kasvatuksen kaikki vaiheet lisärehun tuotannosta alkaen. Lisäksi kestävyydessä otetaan huomioon sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset.
Porojen laiduntamisen merkitystä kestävyydelle tutkimus ei ota huomioon.
Lisärehun käyttö vaihtelee alueittain, ja tutkimuksen avulla halutaan selvittää, miten erilaiset poronhoitotavat vaikuttavat hiilijalanjälkeen. Tutkimuksessa otetaan huomioon lihaksi ja matkailuun käytettävät porot.
Luken erikoistutkija Jouko Kumpulan mukaan erityisesti maankäyttö, kuten metsätalous, kaivokset, rakentaminen sekä porojen voimakas laidunnus ovat muuttaneet monella tavalla laitumia ja poronhoitoa viimeisen 50 vuoden aikana.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana myös ilmastonmuutos on vienyt laidunolosuhteita huonompaan suuntaan etenkin talvella. Nykysysteemissä porojen ruokinta ja muut teknologian tuomat muutokset ovat lisänneet poronhoidon hiilijalanjälkeä, vaikka valtaosa poroista laiduntaa edelleen suurimman osan vuotta luonnonlaitumilla.
– Toisaalta mitään elinkeinoa ei enää harjoiteta samalla tavalla kuin ennen, vaan niissä käytetään enemmän tai vähemmän tuotantoa tehostavia menetelmiä ja välineitä, mikä lisää niiden ilmastotaakkaa, sanoo Kumpula.