Oululaistaustainen Riitta Molkoselkä, 24, on aina tuntenut olevansa kotonaan metsässä.
Syy siihen on selvä. Jo lapsena hän vietti paljon aikaa Rovaniemen ja Kittilän rajalla papalta isälle periytyneellä metsätilalla.
– Ensimmäinen metsätyömuistoni on, kun äiti otti minut 9–10-vuotiaana mukaan metsänistutukseen. Enhän minä tietenkään sen ikäisenä ja kokoisena ihmisenä paljon mitään muuta tehnyt kuin pyörin ja hyörin ja olin jaloissa.
15-vuotiaana Molkoselkä raivasi jo isälleen perheen omia metsiä.
– Varmaan sieltä lähti palo tuohon ammattiin. Metsässä on hauskaa olla ihan keskenään.
Kittilässä nykyisin asuva, metsäkoneenkuljettajana työskentelevä Molkoselkä on mukana uudessa Savotta-televisiosarjassa, jossa seurataan hänen ja seitsemän muun metsäalalla toimivan ihmisen arkea kesästä talveen eri puolilla Suomea.
Sidoksissa metsään
Metsäalan perustutkinnon suorittanut Molkoselkä on työskennellyt metsäkoneenkuljettajana vuodesta 2018.
– Minun arjessani on metsää ja luontoa joka päivä. Minun ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan sitä luontokokemusta, kun se tulee ammatin puolesta.
Toisinaan jokin toinen ala käy Molkoselän mielessä. Silti metsä on ja pysyy.
– En osaisi kuvitella itseäni mihinkään muuhun ympäristöön. Vaikka vaihtaisin alaa, niin tulen aina olemaan sidoksissa metsään jollain lailla.
Metsä on Molkoselälle turvallinen paikka. Siellä hänellä on kotikenttäetu.
– On oikeastaan ihan sama, mihin metsikköön minut tiputtaa, niin yleensä minulle tulee joku havainto tai idea siitä, mitä sille voisi tehdä.
Harvennettu metsä kasvaa paremmin
Aiempina vuosikymmeninä metsästä puhuttiin Suomen vihreänä kultana. Sillä tarkoitettiin metsätalouden asemaa Suomen talouden tukipilarina.
Sittemmin asenteet ovat muuttuneet. Nykyään monet vastustavat hakkuita, jotta Suomen hiilinielut eivät häviäisi.
Myös metsäalan imago on ottanut osumaa, viimeksi vuosi sitten kesällä. Silloin Suomussalmella paljastui epäilty törkeä luonnonsuojelurikos, kun Stora Enson hakkuutyömaalla ajettiin metsätyökoneilla rauhoitettujen ja uhanalaisten raakkujen yli mahdollisesti jopa satoja kertoja.
Molkoselän mielestä suuressa mittakaavassa Suomen metsät voivat todella hyvin. Hän ajattelee, että metsästä saa ottaa taloudellista hyötyä irti ilman, että metsien tulevaisuus on vaakalaudalla. Tämän näyttäminen oli suurin syy siihen, että Molkoselkä lähti mukaan realityyn, kun häntä siihen pyydettiin.
– Suomen metsiä on aina hoidettu. Jos nyt lopettaisi konehakkuun tai minkä tahansa metsänhoidollisen työn, vuosikymmenten työ menisi hukkaan ja metsät menisivät todella huonoon kuntoon.
Hänen mielestään on itsestäänselvyys, että tervettä metsää ei voi kasvaa, jos joukosta ei karsita huonompaa puuta pois. Tämän hän on joutunut todistamaan aivan konkreettisesti työssään.
– Pahimmillaan olen nähnyt metsäpalstoja, joille ei ole ikinä tehty mitään. Kun sinne mennään ensimmäisen kerran motolla tekemään jotain, huomataan, ettei siellä ole enää tervettä puustoa, mitä jättää kasvamaan.
Silti Molkoselkä kannattaa myös metsiensuojelua. Hänen mielestään kaikkialle ei tarvitse päästä metsätyökoneella.
– Mielestäni on suojeltava harvinaisia elinympäristöjä, missä kasvaa harvinaisia eliölajeja. En myöskään ymmärrä, miksi pitäisi mennä syrjäiselle, vaikeapääsyiselle metsäpalstalle, joka on kaukana lähimmästä tiestä.
"Metsäpuhe on muuttunut"
Savotan on tuottanut tuotantoyhtiö Filmbutik. Alkuperäisidean takana on oululainen Kimmo Paananen, joka toimi myös sarjan käsikirjoittajana ja toisena vastaavana tuottajana.
Ajatus sarjasta muhi Paanasen mielessä vuosikaudet. Hän arvelee, että monikaan ei tule ajatelleeksi, että metsäkoneen kuljettajat ovat luontoihmisiä, jotka tietävät metsästä paljon.
– He katkovat puita ja tekevät metsään aukkoja, mutta samalla he ovat ihmisiä, joiden kaikki harrastukset, elinpaikka ja oikeastaan koko elämä liittyy muullakin tavalla metsään. He ovat aktiivisia luonnossa liikkujia ja luonnon seuraajia.
Paanasen mielestä metsäpuhe on Suomessa muuttunut.
– Ennen se oli harrastus-, virkistys- tai työpaikka. Nyt se on hiilinielu, päästölähde tai energiareservi. Yksi motiivi sarjan tekemiselle olikin saada vastaus siihen, onko metsä itsessään muuttunut.
Onko se?
– Itselläni vahvistui mielipide, että metsä ei ole muuttunut, mutta tapa, miten me siihen reagoimme, on muuttunut. Siihen liitetään nykyään niin erilaisia termejä ja arvoja kuin ennen.
Toinen syy sarjan tekoon ovat ne 600 000 suomalaista, jotka omistavat metsää. Paanasen mukaan heistä yhä isompi joukko ei ole käynyt metsässään koskaan.
– Metsäpalsta on saattanut tulla perintönä, eikä omistaja välttämättä edes tiedä, missä se on. Ihmiset ovat ymmällään siitä, mitä metsälle pitää tehdä tai pitääkö sille ylipäätään tehdä jotain.
Molkoselän mielestä on selvää, että kaupungistumisen myötä ihmiset erkaantuvat väkisinkin luonnosta.
– Välillä kannattaisi mennä katsomaan, mitä siellä vanhempien tai sukulaisen omistamalla metsäpalstalla oikeasti tapahtuu.
Mukana metsäyhtiö ja keihään mitalimiehet
Savottaa varten kuvattiin kahdeksan metsäalalla toimivan ihmisen arkea alkukesästä 2024 helmikuulle 2025. Materiaalia kertyi yhteensä satoja tunteja. Lopputuloksena on kuusi tunnin mittaista jaksoa, jotka esitetään Nelosella 23. huhtikuuta alkaen.
Realityn tekeminen on kallista, ja yhtenä rahoittajana Savotassa on ollut metsäjätti UPM. Herää kysymys, onko sen tarkoitus puhdistaa alan imagoa.
Paananen vakuuttaa, että UPM ei ole vaikuttanut sarjan sisältöön.
– Heidän ehdotuksensa oli, että yksi tarinalinjoista voisi olla metsän ostaja, koska puukaupan tekeminen on olennainen osa metsätöitä. Yksikään kone ei mene metsään ennen kuin puukaupat ja monta valmistavaa työvaihetta on tehty.
Sarjassa esiintyvä UPM:n puun ostaja löytyi Luumäeltä, ja hänet koekuvattiin ja häntä seurattiin samoilla ehdoilla kuin muitakin sarjan henkilöitä.
Sarjan esityskanava Nelonen toivoi puolestaan mukaan henkilöitä, joilla olisi jokin julkisuusarvo. Mukaan lähtivät keihään mitalimiehet Tero Pitkämäki ja Antti Ruuskanen, jotka ovat jo parin vuoden ajan pyörittäneet yhteistä metsäalan yritystä.
– Heitä on vuosien varrella pyydetty mukaan monenlaisiin tosi-tv-tuotantoihin, mutta tämä oli ensimmäinen, johon he halusivat lähteä, Paananen kertoo.
"Toivoa ei ole menetetty"
Riitta Molkoselkä haluttiin mukaan, koska hän on metsätyöntekijänä poikkeus. Hän on nuori, hän on Lapista ja hän on nainen. Mikään näistä ei ole ollut este työssä.
Toista oli siinä vaiheessa, kun hän vasta opiskeli ja etsi ensimmäisiä työharjoittelupaikkojaan. Silloin hänelle vielä naurettiin päin naamaa ja todettiin, ettei hallille tarvita uutta kahvinkeittäjää.
– Ammattielämässä kaikki on mennyt hyvin. En ole työssä kokenut tulevani syrjityksi tai että minua olisi häiritty mitenkään.
Molkoselkä haluaisi, että sarjan myötä ihmiset oivaltaisivat, että metsätyöntekijät eivät ole luonnon tuholaisia. Hänen mukaansa ammattikunta tekee työtä, jolla on tulevaisuuden kannalta tarkoitus.
– Yksinkertaisuudessaan meidän työmme antaa hyville ja terveille puille enemmän tilaa kasvaa, mikä saa aikaan enemmän hiilinielua ja vuotuista puun kasvua. Vaikka metsäalan tulevaisuus on aika iso mysteeri, toivoa ei ole vielä menetetty.