Metsähallitus tiedotti viime viikon torstaina esittävänsä suojeltavaksi 26 000 hehtaaria vanhojen ja luonnontilaisten metsien kriteerit täyttäviä metsiä luonnonsuojelulain nojalla.
Esitys on osa Suomen sitoumusta turvata jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät.
Luonnonsuojelujärjestöt pettyivät esitykseen. Greenpeacen Suomen maajohtaja Touko Sipiläinen luonnehti suojeluesityksen olevan "vielä pelättyäkin heikompi".
Pettymys on helppo ymmärtää. Valtion luonnonmetsiä kartoittaneen Luonnonmetsä-työryhmän arvion mukaan luonnoltaan arvokasta suojelematonta luonnonmetsää on valtion mailla saamelaisalueen eteläpuolella ainakin 70 000 hehtaaria.
Esitys sai tuoreeltaan kritiikkiä myös tutkijoilta. Suomen ympäristökeskuksen metsäluonnon monimuotoisuuden tutkimusprofessori Panu Halme totesi, kuinka "eteläisen Suomen metsäluonnon suojelu ei edistynyt juuri lainkaan".
Siinä hän on aivan oikeassa, sillä suojeluhehtaareista 23 000 on Lapissa.
Etelä-Suomessa lakisääteisesti suojeltava pinta-ala on esityksessä 964 hehtaaria. Vertailun vuoksi: Sanginjoelle Oulun kaupungin ja Koneen säätiön yhteisvoimin aikaansaama suojelualue on laajuudeltaan 2 500 hehtaaria.
Lisäksi Etelä-Suomen 39 suojelukohteesta 33 on Pohjois-Karjalassa. Näitä etelämmäksi jää siis vain muutama alue.
Pohjois-Pohjanmaalta suojeltiin 19 kohdetta, kaikki Koillismaalta.
Torstaina näki päivänvalon myös toinen mielenkiintoinen julkaisu, nimeltään Valintojen Suomi. Sen alaotsikko on Kansliapäälliköiden pääviestit hallitusvaihdokseen.
Kyseessä on ministeriöiden ylimmän virkamiesjohdon yhteinen näkemys yhteiskuntapoliittisista haasteita ja niiden mahdollisista ratkaisuista. Näkemyksen tavoite on tukea seuraavan hallituksen strategiaa.
Puheenvuoro listaa neljä keskeistä hallituspolitiikan reunaehtoa tai painetta, joista yksi on ilmastonmuutos ja luontokato. Molempiin liittyy kansainvälisesti sovittuja tavoitteita, joihin Suomi on sitoutunut.
Kansliapäälliköiden näkemys on tyly: nykyisillä toimilla Suomi ei ole saavuttamassa hiilineutraaliustavoitettaan eikä kansainvälisiä tai EU-tason velvoitteitaan. Tämä johtuu erityisesti maankäyttösektorin heikentyneistä hiilinieluista ja luonnon tilan heikkenemisestä.
Myös luonnon tarjoamat hyödyt heikkenevät ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja ympäristön tilan heikkenemisen vuoksi.
Metsähallituksen nyt nähty esitys edistää metsien luontokadon pysäyttämistä hyvin vaatimattomasti.
Seuraavalle hallitukselle kansliapäälliköt ehdottavat, että ilmasto- ja luontotavoitteiden mukaiset hallituksen keskeiset pitkän ajan politiikkalinjat sekä keskeiset toimet on hyvä sopia jo hallitusneuvotteluissa.
Näin toimia voitaisiin hallituskauden aikana toteuttaa tehokkaammin ja vaikuttavammin.
Metsien suojelu on jo ennestään painottunut voimakkaasti Pohjois-Suomeen ja Metsähallituksen tuoreella päätöksellä ero kasvaa entisestään. Samalla yksityismaiden suojelun merkitys korostuu Etelä-Suomessa.
Metsänomistajat muistuttavat tässä yhteydessä usein omaisuudensuojasta. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.
Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan apulaisprofessori Samuli Junttila muistuttaa tuoreessa Yliopisto-lehden kolumnissaan, että metsien käyttö ei ole yksityisasia.
Metsänomistajan omalla maallaan tekemät toimet vaikuttavat naapuripalstoille ja laajemminkin. Karttuvan tieteellisen tiedon perusteella yksityisomistusta onkin Junttilan mukaan syytä miettiä myös yhteisten haittojen kannalta.
Tässäkin asiassa olisi hyvä edetä vapaaehtoisuuden kautta ja lisätä suojelumyönteisille metsänomistajille mahdollisuuksia myydä metsiään suojeluun.
Rahoituksessa kaiken ei tarvitse olla valtion vastuulla, sillä yritykset ovat osoittamassa kasvavaa kiinnostusta luontovastuullisuustoimintaan ja vapaaehtoisiin luontotekoihin.
Junttila kehottaa pohtimaan metsäpolitiikassa, miten laadimme sellaiset suojelukorvaukset, kompensaatiot ja lainsäädännön, joista voisimme olla yhtä ylpeitä kuin jokaisenoikeuksista.
Metsähallituksen esitys uusien luonnonsuojelualueiden perustamiseksi edellyttää valtioneuvoston esitystä ja eduskunnan päätöstä. Orpon hallitus ei ole profiloitunut luonnonsuojelumyönteisenä, pikemminkin päinvastoin, mutta tässä sillä olisi tilaisuus ryhdistäytyä ja vaatia parempaa.