Miksi ihmeessä olen täällä?
Allani ovat veden alle uponneet, limaisuuttaan liukkaat pitkokset enkä tiedä, kuinka kauan varovaista tipuaskellusta pitää vielä jatkaa.
Todellakaan ei tee mieli liukastua, tipahtaa suohon tai kaatua.
Takana on useita lahonneita siltoja ja tuumaustaukoja, kun reittimerkinnät ovat loppuneet näköpiiristä.
Ranuan Paasonjärven retkeilypolku on maineensa veroinen: tänne ei suositella nyt tultavan.
Tultava kuitenkin oli, sillä nyt on hyvä tilaisuus matkata aikakoneella ja kurkata tulevaisuuteen: tämän reitin kunnostaminen on Ranuan kunnan ensi vuoden työlistalla.
Siitä, mitä tuleman pitää, saa käsityksen, kun kiertää pari kuukautta sitten valmiiksi tulleen Simojärven retkeilypolun. Sillä reitillä lähes kaikki on jo viimeisen päälle.
Kaikki valmista ensi kesänä
Vähäisten käyntimäärien vuoksi Metsähallitus ei ole kyennyt satsaamaan Simojärven reitteihin viime vuosina, joten siksi ne ehtivät päästä rempalleen.
Korjaustöistä ja reittien ylläpidosta vastaa nyt Ranuan kunta, jonka kanssa Metsähallituksen Luontopalvelut on tehnyt kymmenvuotisen sopimuksen.
Ranuan kunta tarttui tilaisuuteen, sillä se on osa luontomatkailun panostuksia, kertoo puistotyönjohtaja Mika Niemelä. Samanlaisia toimia ovat viime aikoina olleet esimerkiksi maastopyöräreitit sekä Honkivaaran luontopolku.
Työt etenivät niin rivakasti, että valmista tuli tänä kesänä etuajassa.
Tämän syksyn ruskan jälkeen Paasonjärven reitit menevät kiinni talven ajaksi, sillä heikkokuntoiset sillat ja pitkokset puretaan kokonaan pois. Talvella uudet rakennustarvikkeet kuljetetaan maastoon ja uusia rakenteita ryhdytään kasaamaan heti lumien sulettua.
Talvella pitää kuskata pois kummankin reitin vanhat rakenteet, joita vielä näkyy pinoissa uudenkin reitin varrella.
Osin Paasonjärven reitin linjaukset saattavat mennä uusiksi. Retkikarttapalveluihin päivitetään uudet reitit ja infopisteiden kartat uusitaan.
Maastossa on Niemelän arvion mukaan valmista heinäkuussa.
Uuden reitin kohokohtia ovat järvet hiekkarantoineen
Uudelle Simojärven retkeilypolulle on kaksi lähtöpistettä: Korvajokisuuntie 13 (tie lähtöpisteeseen jatkuu tästä paikasta vielä pikkupätkän oikealle) ja Teerivaarantie 295 Matalakankaalla. Matalakankaan parkkipaikalle on myös opasteita autoteiden varsilla.
Tulentekopaikkoja tai keittokatoksia on lähtöportin läheisyydessä Korvajokisuulla, Tuppilammella ja Yli-Soppananjärvellä.
Telttailuun on tasaista kenttää erityisesti Yli-Soppananjärvellä vaikka kuinka.
Yli-Soppananjärven kaivo toimii, mutta veden laatua ei tutkita. Siksi se kannattaa keittää ennen käyttöä.
Vähän kulkijan valinnoista riippuen ympyräreitille tulee matkaa vajaat 15 kilometriä. Tarkimmillaan kannattaa olla Tuppilammen kohdalla, jossa vesi vetää kulkijan huomion puoleensa niin, ettei välttämättä heti hoksaa, miten reitti jatkuu jyrkkää kalliota ylös.
Ritiläsillat ja pitkospuut ovat priimaa.
Kuivan lappilaisen mäntykankaan ja tuoksuvien soiden lisäksi kierroksen huippukokemuksia ovat kirkasvetiset järvet, niiden hienohiekkaiset rannat sekä Tuppilammen avokalliot.
Merkinnät reitillä ovat erittäin selkeät, polku aina ei. Helpossa ja kuivassa maastossa se ei haittaa, sillä kulkeminen on helppoa eikä eksymisen vaaraa ole. Polku muodostuu aikanaan siihen, mihin kulkijoiden virta ohjautuu.
Hirvikärpänen on levittäytynyt jo hyvinkin näin pohjoiseen. Niistä ja poroista riittää matkan edetessä seuraa. Valitettavasti vain jälkimmäiset näistä karttavat ihmistä.
Yli-Soppananjärvellä rauhallisia hiekkarantoja on reitin varrella kaksi.
Huikaisevin ranta on kuitenkin kolmas: Simojärven Suolahden noin puolen kilometrin mittainen kultainen paratiisi.
Vanhan metsän polku vie Paasonjärven ylle
Täysin erilainen on enimmäkseen upeassa vanhassa metsässä kiertävä Paasonjärven retkeilypolku.
Vanhoja ja kunnostamistaan odottavia ympyräreittejä on oikeastaan kaksikin: Paasonjärven retkeilypolku (noin 11 kilometriä) sekä Paasonvaaran näköalapolku (5 kilometriä). Nämä kannattaa kuitenkin ehdottomasti yhdistää kokonaisuudeksi, jolle tulee mittaa noin 15 kilometriä.
Lähtöpaikka on Matalakankaan parkkipaikka, Teerivaarantie 295.
Ison osan matkaa tämä reitti kulkee Paasonjokea seuraillen. Joessa on myös pieniä koskia.
Kummaltakin reitiltä on yhteys eli vaellusreitti myös Korouomaan.
Koska reittimerkinnät ovat haalistuneet, kulkijan kannattaa olla liikkeellä kartan kanssa. Verkkoyhteys toimii enimmäkseen, muttei koko ajan. Polkuja tai risteyksiä ei kuitenkaan ole paljoa, joten harhautumisen vaaraa ei juurikaan ole.
Yleensä seuraava haalistunut, punainen täplä osuu silmiin, kun nostaa katseen ylös ja malttaa jatkaa polkua vielä vähän eteenpäin.
Parhaimmillaan pitkoksia voi kulkea, pahimmillaan ne ovat vaaralliset. Reitin liukkain ja upottavin osuus ei kuitenkaan kestä kuin pari sataa metriä. Rappiotilaan repsahtaneista puusilloista selviää, kun katsoo, mihin astuu.
Paha-Paasonjärvellä sijaitsee maalattiainen Kostin kota ja tulentekopaikka, Paasonjärvellä laavu. Laavulta pääsee järven rantaan.
Pitkä ja kapea Paasonjärvi on syy, miksi ehdottomasti kannattaa lisätä kierrokseensa myös Paasonvaaran kallioilla kiipeily eli näköalapolku, tai edestakainen pisto laavulle saakka.
Avokallioilta näkymät järvelle ovat hurmaavat ja niitä ihaillen saa askeltaa muutaman sata metriä ennen kuin polku laskeutuu laavulle.
Toistaiseksi vielä vähän rötisköinen reitti ei jää retkeilyllisiltä arvoiltaan yhtään uusittua kierrosta heikommaksi.
Nyt ja etenkin jatkossa Ranualla ja Simojärvellä kannattaa pysähtyä muutenkin kuin yöpymään matkalla Korouomaan tai johonkin muuhun tunnettuun kohteeseen.