Metsähallitus sekä Metsäteollisuus ovat antaneet maa- ja metsätalousministeriölle hyvin samankaltaiset lausunnot lakiluonnoksista, jotka liittyvät metsän hakkuuseen lintujen pesimäaikana.
Yhtäläisyyksiä on sekä sisällöllisesti, muotoiluissa että sanavalinnoissa.
Arveluttavaa se on siksi, että kummallakin toimijalla on omat tehtävänsä.
Esimerkiksi molemmat tahot ehdottavat identtisesti, "että keskiravinteisia MT-kohteita ei sisällytetä rehevien metsien määritelmään". MT-kohde tarkoittaa Myrtillus-tyypin metsää eli tuoretta kangasta, joka on Suomessa yleinen talousmetsätyyppi.
Sekä Metsähallitus että Metsäteollisuus esittävät rajoituksen piiriin kuuluvien metsien minimipinta-alaksi täsmälleen samaa puolta hehtaaria. Lakiluonnoksissa tätä alaa ei ole mainittu, joten lausunnonantajat ovat valinneet luvun itse.
Metsälain osalta tahot kommentoivat näin:
"Metsähallitus katsoo, että momentissa tulee selkeästi tuoda esiin velvoite varmistaa rehevien lehtipuuvaltaisten metsien, korpien ja rantametsien tunnistaminen ja siten niiden hakkuista pidättäytyminen 2 momentissa mainittuna ajanjaksona."
Metsäteollisuuden mukaan taas "momentissa tulee todeta ymmärrettävästi velvoite varmistaa rehevien lehtipuuvaltaisten metsien, korpien ja rantametsien tunnistaminen ja niiden hakkuista pidättäytyminen ajankohtina, jotka on esitetty 2 momentissa."
Tätäkään sanamuotoa ei lakiluonnoksessa ole.
Kumpikin taho täsmentäisi lakiluonnosta niin, että maalahopuun säästämisen tulee tarkoittaa sen keräämisen kieltämistä. Sanamuoto on identtinen: "maalahopuun säästämisellä tulee tarkoittaa maalahopuun keräämisen kieltämistä".
Molemmat vaativat, että rajoitusalueen "läpi tulee voida kuljettaa puuta olemassa olevaa ajouraa pitkin tai tehdä uusi ajoura, mikäli muita reittejä ei olisi kohtuudella käytettävissä".
Ne vastustavat myös hakkuuajankohdan ilmoittamista metsänkäyttöilmoituksessa.
Lausunnoissa kommentoidaan samaa pykälätekstiä, ja lausuntokielessä on tapana käyttää vakiintuneita fraaseja.
Samasanaisuus voi viitata myös yhteisiin keskusteluihin, yhteiseen lausuntorunkoon tai siihen, että toinen taho on nähnyt toisen tahon luonnoksen.
Sinänsä yhteiset keskustelut ovat Metsähallituksen mukaan aivan normaali käytäntö.
– Aiheesta on keskusteltu myös muiden lausunnonantajien kanssa, etenkin aihetta varten perustetussa työryhmässä, mutta myös muissa yhteyksissä. On aivan normaalia käydä keskustelua laajasti eri sidosryhmien kanssa alan toimivista käytännöistä, viestintäpäällikkö Päivi Lazarov Metsähallitus Metsätalous Oy:stä kertoo sähköpostitse.
Sidosryhmäkumppaneita hän ei kuitenkaan pyynnöstä huolimatta yksilöi ja perustelee sen käytyjen keskusteluiden luottamuksellisuudella.
Luontopolitiikan päällikkö Helena Herttuainen Metsäteollisuudesta vastaa sähköpostitse näin:
– Metsäteollisuus ry:ssä lausunnot annetaan sen jäsenyritysten linjaamien kantojen ja näkemysten pohjalta. Metsäteollisuus ry:ssä lausuntoja laativat kunkin aihealueen asiantuntijat. Lausunnoissa hyödynnetään tutkimuksia, selvityksiä, taustamateriaaleja ja asiantuntijoiden tietoa ja osaamista.
Sen lisäksi myös hän viittaa ministeriön perustamaan työryhmään, "jossa on kuultu esityksiä ja käyty keskusteluja".
Kysymykseen siitä, vaihdettiinko luonnoksia tai keskusteltiinko niistä yhdessä muiden lausunnonantajien kanssa etukäteen, hän ei vastaa.
Maa- ja metsätalousministeriön syyskuussa 2025 asettaman työryhmän tehtävänä oli arvioida lintujen pesintäaikana tapahtuvien hakkuiden vaikutuksia.
Sen työskentelyyn osallistui toistakymmentä eri tahoa, heidän joukossaan toiminnanjohtaja Aki Arkiomaa Birdlife Suomi ry:stä.
Hänen mukaansa työryhmän tehtävä oli arvioida pesintäaikaisten hakkuiden vaikutuksia. Lakiluonnoksen tietojenvaihtokanava se ei varsinaisesti ollut.
Arkiomaa kertoo, että tietoja esimerkiksi lausuntoluonnoksista vaihdetaan myös ympäristöjärjestöjen kesken. Tarkoitus on yhdistää kaikki osaaminen.
– Se on tavanomaista, mutta lausunnot kirjoitetaan omin sanoin.
Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola ei ihmettele Metsähallituksen ja Metsäteollisuuden lausuntojen samankaltaisuuksia. Arkiomaan tapaan hän kertoo, että järjestöjen välillä on avointa yhteistyötä. Luonnoksia vaihdetaan ja niistä keskustellaan.
Myös Veistola on pannut merkille, että Metsähallitus ja Metsäteollisuus keskittävät lausunnoissaan vaatimuksensa samoihin seikkoihin, kuten ajouriin ja minimipinta-alaan. Hänen arvionsa on, että lausuntoja on hyvinkin voitu koordinoida.
– Varmasti eri tahot pitävät yhteyttä toisiinsa. Sen tyyppisiä pointteja ne ovat ottaneet esille.
Historiaan perehtyneelle Veistolalle ei ole yllätys, että metsätalouden toimijat tekevät hyvää yhteistyötä paitsi keskenään, myös maa- ja metsätalousministeriön kanssa.
Veistola näkee siihen kaksi syytä.
Ensinnäkin Suomi on pieni maa, jolloin alan toimijat tuntevat toisensa ja vaihtavat ketterästi organisaatiosta toiseen. Esimerkiksi Karoliina Niemi aloitti Metsähallitus Metsätalouden toimitusjohtajana tämän vuoden alussa. Sitä ennen hän toimi Metsäteollisuudessa metsäjohtajana.
– Varmasti yhteistyö on läheistä, Veistola arvioi.
Toisekseen hän puhuu ajan mittaan muodostuneista siiloista ja metsäklubista.
– Metsäalan toimijat pitävät selvästi yhteyttä myös viranomaisrajojen yli, hän viittaa kytköksiin ministeriöön sekä eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokuntaan.
– Niillä on tiiviitä keskinäisiä yhteyksiä.
Omat tehtävät
Metsähallitus Metsätalous Oy on Metsähallituksen kokonaan omistama tytäryhtiö. Yhtiön päätehtävä on hoitaa ja käyttää valtion talousmetsiä kestävästi, tuottaa puuta puumarkkinoille sekä huolehtia metsien monikäytöstä.
Metsähallituksella on myös muita lailla säädettyjä rooleja kuin pelkkä metsätalous.
Metsäteollisuus ry taas on Suomessa toimivien metsäteollisuusyritysten edunvalvontajärjestö. Sen tehtävä on edistää jäsenyritystensä eli puuta jalostavan teollisuuden toimintaedellytyksiä.
Miksi metsätoimijoiden on niin vaikea myöntää keskinäinen yhteistyönsä?
Kaikki siitä kumminkin tuntuvat tietävän, eikä se ole edes mitään epätavallista, saati laitonta. Muinaisjäänne se kuitenkin on.
Metsähallitus vetoaa siihen, että käydyt keskustelut ovat luottamuksellisia. Valtion liikelaitos ei halua kertoa, kenen kanssa se keskustelee, vaihtaa tietoja tai koordinoi lausuntoja.
Metsäteollisuus väittää tekevänsä lausuntonsa itsenäisesti pohjautuen jäsenyritystensä kantoihin.
Näin kävi, kun kokeilin saada vastauksia kolmannen kerran.
Kysyin: "Olen tutkimassa, miten kahdessa lakiluonnoksesta annetussa lausunnossa on poikkeuksellisen paljon samankaltaisuuksia. Kyse on Metsähallituksen ja Metsäteollisuuden lausunnoista. Osaatko kertoa, mistä yhtäläisyydet johtuvat?"
– Metsäteollisuus ry tekee lausuntonsa itsenäisesti pohjautuen jäsenyritystensä kantoihin. Edunvalvontaorganisaationa tavoitteenamme on, että mahdollisimman moni tietää viestimme, vastaa Metsäteollisuuden Helena Herttuainen.
– Olemme laatineet lausuntomme Metsähallituksessa eri vastuualueiden välisenä prosessina eri näkökulmia yhteensovittaen. Lain valmistelun aikana ja osana pesintäaikaisia hakkuita koskevan työryhmän työtä olemme keskustelleet laajasti eri organisaatioiden kanssa, kirjoittaa Metsähallitus Metsätalouden Päivi Lazarov.
Sama suomennettuna: osaamme, muttemme halua.
Metsävalta on Suomen suljetuista systeemeistä suljetuin.
Osallisia ovat valtion puolella maa- ja metsätalousministeriö, eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta asiaan vihkiytyneine kansanedustajineen, metsäkeskukset sekä Metsähallitus, jossa metsätalous dominoi luontopalveluita. Järjestöpuolelta jengiin kuuluvat Metsäteollisuus ry sekä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto ry.
Tämä on iso ja yhteinen ongelma aikana, jolloin luontokato ja ilmastokriisi pitäisi pysäyttää ja vesistöt saada kuntoon. Kehitys törmää muuriin, ja siksi edistyminen on niin hidasta kuin se monesti on.
Toki maailmansotien välisen ajan tilanteesta on jo päästy eteenpäin. Silloin metsäteollisuus tavallaan omisti Suomen. Kummallinen, isoa valtaa käsissään pitävä saareke vanha metsävalta kuitenkin on.