Pitkään valmisteltu ja ovelasti tehty. Näin sanoo yksi Metsähallituksen luontopalveluista loppuvuodesta 2023 irtisanotuista työntekijöistä.
Hän ei esiinny jutussa omalla nimellään, koska asian kommentoiminen on henkilökunnalta kielletty. Hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
Hänen mielestään on surullista, miten valtion omistaman Metsähallituksen Luontopalveluiden julkisten varojen käyttöä ohjataan salakabinettipäätöksillä ja kertoo esimerkin: kun marraskuussa tuli julkisuuteen tieto, että Metsähallitus lakkauttaa jopa kolmanneksen taukopaikoista, oli tärkeintä löytää tietovuodon syyllinen. Ensimmäisenä lakkautuksista kertoi Erä-lehti.
Työntekijän mukaan kulttuurin muutos on ollut raflaava. Ennen asiat oli tapana hoitaa avoimesti niin, että sekä ympäristöministeriö että kansalaiset tiesivät, mitä on tulossa. Ja oli tapana käyttää rahat niin, että niillä tuotetaan maksimaalinen kokonaishyöty kansalaisten hyvinvoinnille ja syrjäseutujen elinvoimalle.
Suuntaviivat toiminnalle antaa ympäristöministeriön tulossopimus. Mitä se tarkoittaa käytännössä?
Esimerkiksi tätä:
Pistetään laavupaikka Lapin matkailukeskukseen lähelle hotelleja. Turisteja käy, puuta palaa ja laskuri raksuttaa, ja luvut näyttävät hyviltä.
Toisaalla kainuulainen perhe retkeilee rauhallisessa lähikohteessaan. Tekee pienet tulet, koska on oppinut kuluttamaan puuta niin vähän kuin mahdollista.
Kun kulutettuja puumääriä verrataan ja sen perusteella tehdään ratkaisuja käyttöasteesta ja tulipaikan tarpeesta, on Kainuun hiljaisemman laavun ylläpidosta helppo luopua.
Työntekijän mukaan ennen ajateltiin, mikä on toiminnan vaikuttavuus: saadaanko ihmiset kiinnostumaan luonnosta ja toimimaan oikein? Lähiretkeily ja kansanterveys olivat arvossaan.
– Tämä ajattelu on mennyttä ja romukopassa.
Leikkaukset näkyvät nopeasti
Metsähallitus sai Luontopalveluita ja konsernin yhteisiä toimintoja koskevat muutosneuvottelut päätökseen joulukuussa. Niiden seurauksena se lopetti 43 vakituista työtehtävää ja päätti kymmeniä määräaikaisia tehtäviä. Työpaikoista moni sijaitsi Pohjois- ja Itä-Suomessa, sillä näillä alueilla valtion maita on paljon ja siten myös paljon työntekijöitä.
Muutosten lähtökohtana on, että samat työt hoidetaan jatkossa pienemmällä porukalla.
Vuoden alussa maankäytön erityisasiantuntijaksi siirtynyt ja Metsähallituksen Luontopalveluiden ylempien toimihenkilöiden luottamushenkilö Pertti Itkonen huomauttaa, että muutosneuvottelu oli erimielinen.
– Ei sovittu, vaan työnantaja päätti. Esityksemme leikkausten toteuttamiseksi muulla tavoin kuin irtisanomisilla eivät kelvanneet Metsähallitukselle.
Luontopalveluiden noin kolmen miljoonan euron säästöohjelma kohdistuu muun muassa rakennuksiin, palveluverkostoon ja kalustokuluihin.
Metsähallituksen pääjohtaja Juha S. Niemelä kertoi Lapin Kansassa, että ohjelman suunnittelu on vasta alkamassa, mutta se voi tarkoittaa esimerkiksi palveluverkoston harventamista tai sen tason laskua.
Lapissa palveluverkostoa on Luontopalveluiden Lapin alueen yhteyspäällikön Jyrki Tolosen mukaan muutamien vuosien aikana jo supistettu. Lopetettavia taukopaikkoja on tarjottu ylläpidettäviksi kunnille, kyläyhdistyksille, yrityksille ja metsästysseuroille. Niitä on myös myyty ja purettu pois.
Tolonen huomauttaa, että kaukana teistä sijaitsevat autiotuvat ovat myös turvallisuuskysymys ja hän uskoo, että niitä ylläpidetään jatkossakin.
Pertti Itkosen mukaan muutos on sekä euroina että henkilöstöleikkauksina niin iso, että se tulee varmasti näkymään palveluissa jo tänä vuonna retkeilyrakenteiden purkamisena sekä luontokeskusten toiminnassa.
Luontoliikunnan buumi näyttää vain jatkuvan, joten oletettavaa on, että ihmiset retkeilevät luonnossa jatkossakin. Retkeilyrakenteet ovat ohjanneet kulkijoita kestäviksi rakennetuille, merkityille reiteille. Siksi lakkauttamiset voivat lisätä villiä, reittien ulkopuolista kulkemista ja näin vaikuttaa luonnon kulumiseen.
Edellisen hallituksen aikaan sekä virkistyskäytön että luonnonsuojelun korjausvelkaa saatiin maksettua erillisrahoituksen turvin, mutta nykyhallituksen päätöksin on palattu perusrahoituksen tasolle.
Käytännössä rahoitus on kutistunut, sillä samaan aikaan kustannustaso on noussut huomattavasti.
Kokonaan toinen asia on, jos valtiontalouden leikkaukset jatkuvat edelleen.
Asiakasneuvonta vähenee
Irtisanomiset kohdistuivat työntekijän mukaan kolmenlaisiin tehtäviin.
Ensinnäkin irtisanottiin pitkän työuran talossa tehneitä, joilla oli paljon tietoa ja myös kykyä nostaa epäkohtia esiin.
Toisekseen irtisanominen koski monia asiakasneuvojia.
Luontokeskusten neuvojilla on ollut iso työ valistaa retkeilijöitä muun muassa lumivyöryn riskialueista tai kertoa retkeilijöille, miten heidän päällään olevilla varusteilla ei voi lähteä ulos. He ovat opastaneet turvallisuuden lisäksi roskien pois tuomisesta, autiotupien säännöistä ja maastopyöräilystä.
Luontovalistukselle käy työntekijän arvion mukaan nyt heikosti. Kun luontokeskusten palveluita ulkoistetaan, katoaa iso osa asiantuntemuksesta. Jos valistus jää verkon ja sosiaalisen median varaan, pitää satsata kovasti paukkuja oikean tiedon levittämiseen.
Luontovalistuksella on suuri merkitys henkilökohtaisen luontosuhteen syntyyn lapsuudesta alkaen. Jos näin ei käy, ei ennallistaminen eli jälkien korjaaminen riitä.
Ajatus siitä, että Metsähallitus jalkautuu maastoon tapaamaan ihmisiä, ei työntekijän mukaan toimi, sillä se "vaatisi armeijan porukkaa".
Luontokeskusten sulkeminen voi jatkua
Luontokeskuksia on jo kadonnut kartalta.
Pallastunturin luontokeskus piti ensin peruskorjata, mutta se todettiin niin huonokuntoiseksi, että viime vuonna se päätettiinkin purkaa, jotta uusi luontokeskus mahdutaan rakentamaan paremmin. Sellaista ei ole ryhdytty edes suunnittelemaan.
– Näin ne karsiutuvat, työntekijä sanoo.
Savukoskelta ja Tankavaarasta palvelut ovat lähteneet. Saariselän Kiehinen meni kiinni lokakuussa. Neuvontapiste kutistui kansallispuiston portiksi.
Kuhmon Petola, Oulanka, Syöte, Liminganlahti, Pyhätunturi, Ylläs, Hetta ja Siida, työntekijä luettelee kahdeksan Pohjois-Suomen luontokeskusta, joissa Metsähallitus toimii vielä omalla henkilökunnalla.
– Mutta kuinka kauan?
IIjokiseutu-lehden mukaan muutokset tulevat vaikuttamaan Syötteen luontokeskuksen toimintaan. Aukioloaikoja on jo supistettu ja todennäköisesti leikkaukset vähentävät myös sesonkityöntekijöiden määrää.
Toisaalta uusiakin retkeilyalueita syntyy. Rovaniemellä sijaitseva Napapiirin retkeilyalue on muuttumassa viralliseksi ulkoilulain mukaiseksi valtion retkeilyalueeksi.
Maankäytön ja luonnonsuojelun asiantuntijoista karsiminen tulee näkymään asiantuntijalausuntojen aikatauluissa, Pertti Itkonen arvelee. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kaivosten ja tuulivoiman suunnitelmien ja lupien käsittelyä.
Luvitukseen liittyviä prosesseja on ollut tavoitteena nopeuttaa. Tähänkään asti asiantuntijapalveluiden resurssit eivät ole riittäneet, ja nyt tekijöitä on entistä vähemmän. Itkosen mukaan tässä on ristiriita.
– Vaikea nähdä, että loppujen työtä voisi tehostaa niin, että se korvaisi irtisanomiset ja että prosessit nopeutuisivat, hän sanoo.
Asiantuntemus on tarkoittanut myös viranomaisyhteistyötä. Hätätapauksissa Metsähallituksen henkilökunnan paikallistuntemus on osoittautunut elintärkeäksi: kun eksynyt retkeilijä on kyennyt kuvailemaan vaikkapa näkemänsä tunturin muodon, on hänen sijaintinsa paikantunut hetkessä.
Valvonnan puute aiheuttaa harmia
Kolmanneksi irtisanomisten kohteeksi joutui maastossa liikkuneita kenttämestareita.
Sitten käy, kuten Lemmenjoella: kun ei ole yhtään työntekijää, ei tarvita huoltotukikohtaakaan. Kun ei ole huoltotukikohtaa, se aiheuttaa ongelmia erävalvonnalle ja suojelubiologeille. Kun ei ole valvontaa, alkaa tapahtua vaikka mitä.
– Kansalaiset täällä pohjoisessa ovat tästä aika käärmeissään. Ihmiset tajuavat, että jos ei ole valvontaa, voi tehdä, mitä haluaa, työntekijä sanoo.
Se tarkoittaa esimerkiksi holtitonta moottorikelkkailua tai vuokratupien ovien vääntämistä irti karmeineen.
Polttopuuhuollosta sopimuksen tehnyt yritys toimittaa polttopuut, muttei muuta.
– Eihän kukaan silloin katso, onko kamiina tai lattiat kunnossa. Onko se sitten strategia, että annetaankin mennä huonoon kuntoon?
Työntekijä harmittelee, miten yhteisestä kansallisomaisuudesta ei pidetä huolta. Tuleeko hirrestä tehtyjen kämppien ja muiden rakennelmien tilalle jotain muuta, kuten lauta- tai paneeliseinäisiä rakennuksia, joiden kiertoaika on lyhyt?
– Se on edesvastuutonta. Elinkaarta pitäisi miettiä kaikessa rakentamisessa.
Rahanpuute ei työntekijän mukaan ole muutosten takana, vaikka hallituksen leikkauksiin on nyt kätevää vedota.
– Jos organisaatiolla olisi rahapula, sen viestintä kertoisi aktiivisesti, että palvelut ovat vaarassa. Nyt ihmisiä on otettu puhutteluun, jos he ovat ottaneet rahapulan esille.
Miksi henkilöstöstä halutaan eroon?
– Konsultit ja johto näkevät sen niin, että Metsähallituksen luontopalveluiden kannattaa olla virasto, jossa ei ole käytännön työtä tekeviä. Halutaan olla pieni organisaatio, jonka päätyö on kilpailuttaa urakoita.
Tiettyihin tehtäviin se sopiikin hänen mukaansa mainiosti. Luonnossa läsnäoloa ja ihmisten kohtaamista ei vain voi ulkoistaa.
Säästökohteet selviävät vuoden mittaan
Metsähallituksen luontopalvelujohtaja Henrik Jansson ei osaa vielä kertoa, mihin säästöt tarkalleen kohdistuvat.
Lakkautuspäätöksiä ei hänen mukaansa kuitenkaan tehdä pelkästään kävijämäärien perusteella, sillä vaakakupissa painavat myös esimerkiksi luonnonsuojelulliset merkitykset.
Käytännössä säästöt voivat tarkoittaa esimerkiksi sitä, että huoltopalvelua hankitaan ostopalveluna paikallisilta yrittäjiltä nykyistä enemmän, tai että kahdesta lähekkäin olevasta taukopaikasta toisesta luovutaan.
Minkään luontokeskuksen sulkemisesta ei ole vielä päätetty. Toisaalta Pallastunturi, josta vanha keskus purettiin, on Janssonin mukaan selkeästi paikka, jossa on tarvetta jonkinlaiselle opastukselle.
– Toteutustapoja pohdimme alkaneen vuoden aikana.
Yksi keino on Janssonin mukaan tehostaa organisaation omaa toimintaa.
Asiantuntijalausuntojen antamista on tarkoitus sujuvoittaa sillä, että tieto on jatkossa nykyistä paremmin saatavilla. Yksi osa tätä on osaamisen keskittäminen tiimeihin.
Toisaalta voidaan automatisoida sellaisia lupaprosesseja, jotka eivät vaadi syvällistä osaamista ja keskittää työpanos vaativampiin tehtäviin. Tällaisia ovat tuulivoima- ja kaivoshankkeet sekä hankkeiden riskien puntarointi Natura-luonnonsuojelualueille.
Erävalvonta ei Metsähallituksessa kuulu Luontopalveluiden vastuulle, mutta Jansson tietää sen resurssihaasteet.
– Se on huoli. Tämä liittyy paljon siihen, mitä luonnonsuojelualueilla tapahtuu. Pitää selkeästi varmistaa, että resurssit ovat riittävällä tasolla.
Yksi tapa paikata rahavajetta on hallitusohjelmankin mukaan se, että kerätään kävijöiltä vapaaehtoisia maksuja. Luontopalveluiden selvityksen perusteella luonnon monimuotoisuuden ylläpitoon kohdistuvia maksuhaluja kyllä on.
– Selvitämme myös vapaaehtoisten maksujen mahdollisuutta ja tulemme pilotoimaan sitäkin, mutta rahan kerääminen kansalaisilta voi valtion liikelaitokselle osoittautua käytännössä liian haasteelliseksi, Jansson sanoo.