Me­si­kas­te tahmaa kadut ja autot – Leh­mus­kir­vo­ja voi olla yhdessä puussa kym­me­niä tu­han­sia

Tahmeus on lehmuskirvojen ulostetta, jota nimitetään mesikasteeksi. Tänä kesänä lehmusten alla on ollut monien mielestä tavallista tahmeampaa.

Oulun yliopiston vieraileva tutkija Erkka Laine kertoo, että kukaan ei Suomessa varsinaisesti tutki lehmuskirvojen kannanvaihteluja. Säistä voi kuitenkin päätellä jotain.

– Lämpötilat vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti kirvapopulaatiot pystyvät kasvamaan.

Jos on kuivaa, se voi hidastaa kirvojen lisääntymistä, jos kirvojen ravintonaan käyttämät kasvit kärsivät kuivuudesta.

– Toisaalta sitten taas puut kärsivät vähemmän herkästi kuivuudesta, Laine jatkaa.

Kokemusperäinen tieto on kuitenkin valttia: jos auton päällä on poikkeuksellisen paljon mesikastetta, silloin kirvojakin voi olettaa olevan paljon.

– Olen lukenut arvioita, että yhdellä lehdellä voi olla keskimäärin viisi kirvaa, Laine kertoo.

Kun yhdessä puussa on todennäköisesti vähintään kymmeniä tuhansia lehtiä, on kirvojenkin määrä melkoinen.

Kirvojen uloste jähmettyy nopeasti ja se on työläs puhdistettava. Varsinkin autonomistajille tämä ominaisuus on tuttu. Tahmeus on tuttua Laineellekin.

– Mesikaste on lähes pelkästään erilaisia sokereita ja vettä, sillä kirvat käyttävät kaikki muut ravintoaineet hyödykseen. Sitä on aika vaikea irrottaa.

Pesuaineet eivät Laineen mukaan auta, sillä ne on tehty irrottamaan rasvoja ja proteiineja. Tutkija suosittelee lämmintä tai kuumaa vettä ja hankaamista sienellä, mutta ei kuitenkaan liian voimakkaasti.

Laine vinkkaa myös autonomistajia pesemään mesikasteen pois joutuin.

– Nokisienet hyödyntävät mesikastetta ja kasvattavat tummia läikkiä sokerin päälle, ja ne voivat tahria maalipintoja.

Laine kertoo mesikasteen olevan myös kirvoille itselleen ongelma.

– Ne hengailevatkin usein lehden alapuolella, hän kertoo kirvojen keinon välttyä yläpuolellaan elävien lajitovereiden ulosteelta.

Viimeisen viikon aikana saadut sateet ovat voineet huuhtoa osan mesikasteesta pois, mutta Laineen mukaan samalla myös osan kirvoista.

– Aika nopeasti sateen jälkeen populaatio voi lähteä kuitenkin taas kasvuun.

Hyvä uutinen on se, että lehmuskirvojen kausi päättyy yleensä loppukesästä. Monia muita kirvalajeja esiintyy pitkälle syksyyn.

Laine kertoo kirvojen lisääntyvän pääosan kesästä suvuttomasti eli ilman parittelua, mutta syksyllä syntyy suvullisesti lisääntyviä muotoja, joiden munimat munat talvehtivat.

– Nämä suvullisesti lisääntyvät muodot tulevat lehmuskirvalla suhteellisen aikaisin, mikä lienee sopeuma pohjoiseen olosuhteisiin: ehditään varmasti munia, ennen kuin lehdet putoavat puusta.

Oulun korkeudella lehmuskirvoja on elänyt Laineen mukaan jo pidemmän aikaa ja pohjoisempaakin niitä löytyy jo Rovaniemeltä.