Entä jos meillä olisikin koko talven kestävä tammikuu?
Kipakka, kuiva pakkanen.
Eikä vain joulukuusta helmikuuhun, vaan pitkälle kevääseen. Niin pitkälle, että kevätkukat pinnistelisivät pintaan joskus kesäkuussa.
Näin käy, jos Pohjois-Atlantin kiertoliike eli AMOC (the Atlantic Meridional Overturning Circulation) käyttäytyy niin kuin sen yhdessä skenaariossa ennustetaan käyttäytyvän.
Silloin kyse ei ole edes mistään kaukaisesta tulevaisuudesta, vaan joistakin kymmenistä vuosista, yhdestä sukupolvesta.
Paras henkilö avaamaan tätä skenaariota ja tuoreimpia tutkimustuloksia on Alun Hubbard, Oulun yliopiston professori ja Thule-instituutin johtaja.
AMOC pistää Atlantin vedet valtavaan kiertoliikkeeseen. Täällä Pohjois-Euroopassa siitä tunnetaan parhaiten Golfvirta, joka on osa AMOCia.
Kiertoliike kuljettaa lämpöä päiväntasaajalta pohjoiseen, ja siksi Oulun talvet ovat huomattavasti leudompia ja sateisempia kuin samoilla leveysasteilla toisaalla, esimerkiksi Alaskassa.
Kun Hubbard puhuu ilmastojärjestelmästä, siihen kuuluvat ilmakehän lisäksi meret ja jäätiköt ja kaikki se vuorovaikutus, mitä näillä on. Systeemi on monimutkainen, eikä sitä ole tarpeen ymmärtää perin juurin.
Se on kuitenkin hyvä ymmärtää, että maapallon lämpeneminen voi tarkoittaa Pohjois-Euroopassa jotain ihan päinvastaista: kylmää, kuivaa ja pitkää talvea.
Arktisella alueella lämpeneminen on jopa neljä kertaa nopeampaa kuin maapallolla keskimäärin. Huomio kiinnittyy yleensä pitkälti tähän lämpenemiseen ja sen jo nyt tiedossa oleviin seurauksiin.
Silloin lämpenemisen odottamattomat seuraukset jäävät helposti pimentoon. Yksi niistä on juuri AMOC-kiertoliikkeen mahdollinen romahdus.
– Romahdus on tavallaan seurausta seurauksesta, Hubbard selventää vaikutusten ketjua.
Siksi hän on huolissaan ristiriitaisista viesteistä. Kun puhutaan vain ilmaston lämpenemisestä, ei samaan kuvaan välttämättä mahdu, että jossakin se voi tarkoittaa todella kylmää ilmastoa.
Mahdollinen on vain mahdollista, mutta tuoreen, helmikuussa julkaistun raportin mukaan jo kahden celsiusasteen keskimääräisen ilmaston lämpenemisen tasolla Pohjois-Eurooppa voi kylmetä merkittävästi.
Tämä huolestuttaa Hubbardia, koska valtavia muutoksia tapahtuisi silloin hyvin nopeasti.
Nykyinen lämpenemistahti puskee ilmastosysteemiä kohti käännekohtaansa. Ja kun tietyt kynnysarvot ylitetään, siirrytään nykyisestä suhteellisen vakaasta tilasta johonkin aivan muuhun.
Hubbard esittää vertauskohdan talouselämästä. Kaikki sujuu niin kauan kuin nousukausi jyllää ja vienti vetää. Väärään turvallisuudentunteeseen on helppo tuudittautua, mutta kun kupla puhkeaa, sillä on huonoja seurauksia – usein hyvinkin nopeasti.
Sen lisäksi odottamattomat seuraukset johtavat edelleen uusiin seurauksiin.
Suhteellisen vakaat ilmasto-olot viimeisen jääkauden jälkeen ovat Hubbardin mukaan tekijä, jonka ansiosta maatalouden, teollisuuden ja kaupunkien kehitys nykyiseen sivilisaation tilaan on ollut mahdollista.
Epävakaissa olosuhteissa kaikesta tulee monin verroin vaikeampaa.
Jos muutos tapahtuu, talveemme nykyisin kuuluvat lauhat jaksot räntäsateineen ja loskineen jäävät tulematta ja piukea pakkanen vain jatkuu ja jatkuu. Hubbard arvioi, että lämpötilat voivat talvisin olla keskimäärin kolmesta viiteen celsiusastetta nykyistä kylmempiä.
Hiihtämistä rakastavalle uutinen voi olla iloinenkin, mutta taloudellisesti muutos tulee kalliiksi. Esimerkiksi lämmitykseen kuluu rutkasti enemmän energiaa, ja kotimainen maatalous ja ruuantuotanto mullistuvat.
Tällaisesta on tietoa historiasta. Euroopan pieni jääkausi kesti noin 1400-luvulta 1900-luvulle. Sen aikana oli useita kylmiä jaksoja, jolloin keskilämpötilat olivat vain noin asteen verran normaalia alemmat.
Jo silloin vaikutukset olivat suuria, Hubbard sanoo viitaten nälänhätään, ruttotauteihin ja katovuosiin.
Se, mitä tarvitaan lisää, ovat havainnot. Niitä ei Hubbardin mielestä ole tarpeeksi.
AMOCin muutokset ovat toistaiseksi lähinnä hypoteettinen malli, josta tiedetään varmasti ainakin se, että edellisen pienen jääkauden aikaan AMOC oli heikko, sekä se, että se on kriittinen tekijä ilmastosysteemissä.
– Mutta sitä ei tiedetä, mitä vaatii, että muutos tapahtuu, miten AMOC sammuu ja miten se alkaa uudelleen, Hubbard sanoo.
Mallit toimivat yleensä parhaiten vakaissa olosuhteissa, mutta poikkeustilanteissa niiden ennusteet heikkenevät. Hubbard vertaa tätä auton moottoriin, jonka toiminta tunnetaan pääpiirteittäin hyvin, muttei kaikkea sitä, mitä tapahtuu ääriolosuhteissa.
Siksi tarvitaan lisää havaintoja, tarkkoja mittauksia ja tutkijoiden Grönlannin-matkoja.
Hubbard on tutkinut jäätiköitä 1980-luvun lopulta alkaen. Kun hän ja muutamat muut havaitsivat 1990-luvun alkupuolella, että jäätiköt olivat alkaneet kutistua nopeammin kuin niiden piti, ei heitä oikein kukaan ottanut vakavasti.
Kylmää ja jäätä rakastavalle Hubbardille tutkimus on unelmatyö. Ei se silti helppoa ole.
Tunteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan, mutta hänen mielestään positiivisuus pitää säilyttää, kaikesta huolimatta.
– Kun on lapsia, on oltava optimistinen.
Tuore raportti kehottaa varautumaan
Pohjoismainen raportti AMOC-kiertoliikkeen muutoksista ja niiden vaikutuksista julkaistiin 5. helmikuuta. Sen on tehnyt joukko eri alojen tutkijoita, kuten ilmasto- ja ympäristötieteilijöitä, merentutkijoita sekä yhteiskuntatieteilijöitä.
Raportin mukaan AMOC-romahduksen riski voi olla aiempaa arvioitua suurempi. Varautuminen tähän tilanteeseen on puutteellista.
Jos AMOC hidastuu jo kahden celsiusasteen ilmaston lämpenemisen tasolla, Pohjois-Eurooppa voi kylmetä merkittävästi. Jos hidastuminen tapahtuu vasta, kun ilmasto lämpenee kolme–neljä celsiusastetta, kasvihuonekaasujen aiheuttama lämpeneminen voittaa, jolloin Suomi ja Pohjois-Eurooppa lämpenevät edelleen.
Raportti korostaa lämpötilojen lisäksi aikaa. Mikä tahansa lisälämpeneminen tai pidempi aika yli 1,5 celsiusasteen lämpenemisen tasolla lisää kiertoliikkeen romahtamisriskiä. Siksi on ratkaisevan tärkeää estää ilmaston lämpenemisen jatkuminen.