Oulun edustalta otetut satelliittikuvat ovat kauniita kuin taideteokset. Näyttää kuin joku olisi kastellut vesiväripensseleitään mereen saaden aikaan hitaasti muuttuvia abstrakteja kuvioita ja värien sekoittumista.
Mutta eihän meren pitäisi näyttää tältä. Miksi vesi oli muutama viikko sitten Liminganlahdessa ja Kempeleenlahdessa kuin maitokahvia?
Selitys on resuspensiona tunnettu ilmiö. Se tarkoittaa veden luonnollista samentumista, kun merenkäynti nostaa pohjasta hienojakoisia aineksia liikkeelle.
Resuspensiota esiintyy ajoittain laajoilla alueilla Suomen rannikoilla, mutta Oulun edustalla se on erityisen runsasta ja säännöllistä.
– Perämeri on aika matala. Siellä on hiekkasärkkiä ja matalikkoja. Pohjassa on liejua, hiekkaa ja silttiä. Tällaiset aineet lähtevät helposti liikkeelle varsinkin kevät- ja syysmyrskyissä, selittää Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkija Sakari Väkevä.
Ohessa julkaistut satelliittikuvat ovat peräisin Syken Tarkka-palvelusta. Syke nostaa sinne silloin tällöin näkösälle tavalla tai toisella ajankohtaisia sääsatelliittien otoksia.
Kun syyskuun 23. ja 24. päivänä Oulun edustalta otettuja kuvia zoomaa lähemmäksi, katse kiinnittyy siihen, ettei samentunut vesi ole joka kohdassa samanväristä.
Varsinkin Liminganlahden pohjukka näyttää mielenkiintoiselta. Siellä mereen näyttää virtaavan tummempaa suklaansävyistä, tai jopa hieman punertavaa vettä Temmesjoesta ja Lumijoesta.
Vastaavia tummia noroja tunkeutuu vaaleanruskeaan mereen muidenkin jokien suualueilla. Sakari Väkevän mukaan tummempi vesi on humuspitoista jokivettä.
– Se näkyy satelliittikuvissa tuollaisena rusehtavana.
Aiemmin kesällä tyyninä jaksoina otetuissa satelliittikuvissa jokisuistot ovat pitkälti samanvärisiä kuin muukin Perämeri. Onko niin, että vasta resuspension aikana tulee kunnolla näkyviin, miten tummaksi jokien vesi on mennyt metsäojitusten vuoksi?
Sakari Väkevä epäilee, että kyse on enemmänkin syyskuun lopun sääoloista.
– Syyskuun loppu taisi olla aika sateista aikaa. Jos katsoin oikein, niin jokien virtaamat olivat silloin aika korkealla.
Mitä enemmän vettä joet puskevat mereen, sitä paremmin jokisuiden sekoittumisalueet näkyvät satelliitteihin asti.
Toisaalta tiedossa on, että humusta huuhtoutuu jokiin eniten runsaiden sateiden myötä. Kuivien kesien jälkeen jokiin huuhtoutuu myös metalleja happamilta sulfaattimailta.
Ilmastonmuutoksen ja maaperän muokkauksen seurauksena merivesi tummuu Perämeressä parhaillaan verrattain nopeasti.
Ilmastonmuutoksella on oma vaikutuksensa myös resuspensioon.
– Talvisen jääpeitteen vähenemisellä on huomattava vaikutus. Kun on jäättömiä tai vähäjäisiä talvia, niin talvimyrskyt pääsevät vaikuttamaan veteen ja resuspensio lisääntyy, Väkevä sanoo.
Kovin kauaa samentuminen ei kerrallaan kestä. Satelliittikuvista näkee, että syyskuun lopun voimakas resuspensio hiipui jo kuun vaihteessa pois ja vesi palasi kirkkaaksi.
– Tämä on väliaikainen ilmiö. Maa-ainekset ovat vedessä joitakin päiviä liikkeessä ja vajoavat sitten takaisin pohjaan, Väkevä kuvailee.