Op­paak­si Al­peil­le

Vuorilla tulee käytyä läpi koko tunteiden kirjo. Jännitys ja pelko ovat usein läsnä. Viimeiset kymmenen vuotta ovatkin kuluneet intensiivisesti muun muassa Norjassa, Ruotsissa ja Alpeilla.

Näin kuvailee kuusamolaislähtöinen Matti Saapunki, 31, joka on opiskellut aspirant-vuoristo-oppaaksi. Aspirantilla on rajoitettu oikeus toimia oppaana.

Saapunki kouluttautuu edelleen, mutta on nyt edennyt koulutuksessaan siihen vaiheeseen, että voi tehdä vuoristo-oppaan töitä. Rahaa koulutukseen on palanut kymmeniä tuhansia euroja.

– Periaatteessa minulla ei ole tällä hetkellä pysyvää asuinpaikkaa – asun asuntoautossa tyttöystäväni kanssa, koska työni on niin liikkuvaa, Saapunki kertoo arjestaan.

Kaikista tärkeintä vuorikiipeilyssä ja vapaalaskussa on Saapungin mukaan suhde luontoon. Kuusamoa Saapunki pitää erinomaisena paikkana siinä mielessä, että omaa suhdetta luontoon voi hyvin kehittää. Saapunki on liikkunut luonnossa pienestä pitäen.

– Hiihtäminen on ollut käytännössä mukana elämässäni aina. Vanhempien kanssa on tullut myös retkeiltyä, Saapunki summaa.

– Vuoristo-oppaan työssä on riskinsä, mutta ne on vain hyväksyttävä.

Työ on asiakaspalvelua

Saapunki kertoo vuoristo-oppaan ammatin olevan Suomessa aika tuntematon. Syy siihen on myös luonnollinen: Suomessa kun ei ole vuoria.

– Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö lajissa voisi päästä Suomessa alkuun. Esimerkiksi kiipeilyn voi aloittaa Kuusamossa ja peruskuntoa kasvattaa kaikkialla. Vuorille voi lähteä oppaan kanssa, kunhan on hyvässä fyysisessä kunnossa.

– Vuoristo-oppaaksi päästäkseen on käytävä rankat pääsykokeet, ja ammattitaitoa on myös ylläpidettävä säännöllisin väliajoin järjestettävissä koulutuspäivissä.

Saapunki on pohjakoulutukseltaan tunturiopas. Siitä on ollut hyötyä erityisesti asiakaspalvelutyössä. Kiipeilyn hän puolestaan aloitti teini-ikäisenä Kuusamossa.

– Käytännössähän vuoristo-oppaan työ on asiakaspalvelua. Kohtaamisia voi olla hyvin erilaisia. Pitää esimerkiksi pohtia, mitä tehdä, jos tunteet ottavat vallan asiakkaasta, Saapunki miettii.

"On aika huono tilanne, jos ei tiedä, missä ollaan"

Erityisesti vuoristo-oppaan työssä tarvitaan kuitenkin varmuutta. Saapunki korostaa, että työssä ei voi edetä mututuntumalta.

– Oppaan täytyy olla selvillä esimerkiksi reiteistä. Suuntavaisto on välttämätön. On aika huono tilanne, jos ei tiedä, missä ollaan.

Saapunki on palannut yhä uudelleen Kebnekaiselle Ruotsiin. Paikka on tehnyt häneen vaikutuksen.

– Käytännössä kouluttautuminen vuoristo-oppaaksi on vienyt kymmenen vuotta. Varsinainen koulutus pitää käydä 3—5 vuodessa, ja kursseja pitää suorittaa sen jälkeenkin.

– Kun koulutuksen on suorittanut, tuntuu kuin olisi voittanut olympiakultaa.

Pelkkä tuloksen tavoittelu ei kuitenkaan Saapungin mukaan riitä. Työhön tarvitaan suurta motivaatiota.

– Jos ainut tavoite on valmistua pelkäksi vuoristo-oppaaksi, ei ole sisäistä motivaatiota. Itse olen tehnyt harrastuksesta ammatin, ja se tässä onkin hienointa.

– Työ ottaa paljon, mutta antaa vielä enemmän. Kun minulta kysytään, miltä työ tuntuu, vastaan, että se on aina mukavaa, Saapunki kiteyttää.

Juttu jatkuu faktan jälkeen.

Esimerkiksi kiipeily on kallista puuhaa, mutta Saapunki tuo esille, että myös tavallinen kansalainen voi lähteä reissulle säästettyään vähän rahaa.

– Tavallisesti vuoristo-oppaan minimipalkka Alpeilla on päivässä noin 350 euroa.

Tavoitteena Saapungilla on tehdä vuoristo-oppaan työtä omien sanojensa mukaan niin pitkään kuin kroppa kestää. Hän sanoo myös, että vuoristo-oppaan työtä tehdäkseen on miltei pakko lähteä Suomesta ulkomaille.

– Kuusamosta kaipaan kuitenkin lukuisia asioita, kuten koskematonta luontoa. Mutta kyllä ulkomaat ovat edellytys tälle työlle, Saapunki sanoo.

Pettymykset on hyväksyttävä

Vuoristo-oppaan työpäivät ovat Saapungin mukaan yleensä kymmenen tunnin mittaisia. Korkeaan ilmanalaan tulee myös totutella. Ilman harjoittelua korkeassa ilmanalassa riskit hapenpuutteelle ovat suurempia.

Yksittäisten päiväkeikkojen lisäksi Saapunki tekee asiakkaiden kanssa pidempiä reissuja. Vuosien varrella asiakkaiden kanssa saattaakin muodostua kaveruussuhde.

– Asiakkaista saattaa tulla hyviä tuttuja, mikä on toki luonnollista, koska vuorilla aikaa tulee vietettyä paljon yhdessä.

Saapunki tuo kuitenkin esille, että myös pettymykset kuuluvat vuorikiipeilyyn ja vapaalaskuun.

– On osattava tuoda esille asiakkaalle, milloin toiminta ei ole enää turvallista. Asiakas saattaa siitä huolimatta pettyä, mutta se on vain hyväksyttävä.

Vuoristo-oppaan työ on myös eräällä tavalla murroksessa. Ilmastonmuutos vaikuttaa siihen, että vuorien lumipeite sulaa.

– Olosuhteet tulevat vääjäämättä muuttumaan. Se on yksi sellainen seikka, joka tulee näkymään minun sukupolveni vuoristo-oppaiden työssä.

Täällä tuntematon, Keski-Euroopassa arvostettu ammatti

Työssä vaaditaan myös kielitaitoa. Saapunki korostaa kuitenkin, että kielitaidon puuttuminen ei ole este – erilaiset kielet oppii hyvin työssä.

–  Ruotsia puhun lähes yhtä hyvin kuin suomea, ja lisäksi osaan alkeet muun muassa ranskasta, italiasta ja saksasta.

Vaikka Suomessa vuoristo-oppaan ammatti on tuntematon, on se Keski-Euroopassa arvostettu ammatti ja töitä on hyvin. Näin kertoo Saapunki.

– Ammatti on myös hyvin kansainvälinen. Sitä voi käytännössä harjoittaa missä vain, missä on vuoria.

– Tärkeää on pitää itsestään huolta, jotta pystyy harjoittamaan tätä ammattia. Haluan tehdä mahdollisimman pitkän uran vuoristo-oppaana, Saapunki kiteyttää.