Marko Mustonen muistelee, miten hän kävi lapsena isänsä kanssa katsomassa alueelle kairattuja reikiä. Ne olivat Mustosen perheen mailla ja osa Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Kuusamon pohjoisosissa tekemää uraaninetsintää.
Kaivosyhtiöt ovat vaihtuneet, mutta edelleen liki 40 vuotta myöhemmin Käylässä eletään kaivoksen pelossa: tuleeko vai eikö tule. Tällä kertaa kaivosta suunnittelee Latitude66 Cobalt.
– Täällä on ollut 100 vuotta matkailua. Mitä järkeä on uhrata se, että tänne tulisi kaivos viideksi vuodeksi kaivamaan kobolttia ja kultaa, sanoo Marko Mustonen.
Mustosen yrityksen ydin on koskenlasku. Isoisoisä Käylän Iikka aloitti sen puuveneellä jo 1920-luvulla. Nyt koskenlaskua harjoittaa Mustosen perheessä viides sukupolvi.
Este Käylän kehitykselle
Juomasuon kaivoshankkeen hitaus ei ole aivan Suomen ennätys, mutta ei paljon puutu. Vielä hitaammin on edennyt Soklin kaivoshanke Savukoskella. Sen historia ulottuu yli 50 vuoden taakse.
Juomasuon lähialueella on elinvoimaisen Pohjois-Kuusamon keskus, Käylän kylä. 10 kilometrin säteellä asuu 500 kuusamolaista ja lisäksi satoja loma-asukkaita. Ja sitten on tietysti Ruka, 12 kilometrin päässä, melkein näköetäisyydellä.
Kaivosalueen vieressä virtaa Kitkajoki, joka on alueen luontomatkailuyritysten dynamo.
Kylän ja koko Pohjois-Kuusamon näkökulmasta kaivos olisi isku vasten kehittämisajatuksia.
– Rukan läheisyyden vuoksi tämä on Rukalla työssä olevien työssäkäyntialuetta ja kylälle on muuttopainetta. Kuka tänne haluaisi omakotitalon rakentaa, jos kaivos tulee, sanoo Pohjois-Kuusamon yrittäjien puheenjohtaja Ari Tirkkonen.
Käylän kylässä on koulu, kirkko, vielä pankin osa-aikainen konttorikin.
Tirkkonen sanoo, että 30 yrittäjän yhdistys ei ole yhdistyksenä ottanut kaivokseen kantaa. Joku voisi sieltä ehkä saada töitäkin.
– Pääosa yrittäjistä saa kuitenkin toimeentulonsa luontomatkailusta, matkailijoista, loma-asukkaista ja kehittyvän kylän toiminnoista. Kaivos on kirosana meille.
Käylässä asuvien kannalta kaivos olisi täysin väärässä paikassa. Sille on kuitenkin geologinen selityksensä. Se on alueen kallioperässä.
Uraanista kobolttiin
Juomasuon malmiesiintymä sijaitsee Kuusamon liuskealueeksi kutsutussa geologisessa muodostumassa. Sen löytäjä on nykyisin eläkkeellä oleva geologi Erkki Vanhanen. Hän teki pitkän uran muun muassa GTK:n palveluksessa.
Vanhanen tuntee noin 20 kilometriä pitkän ja viisi kilometriä leveän vyöhykkeen geologian melkein kuin omat taskunsa. Siellä hän ehti tehdä malminesiintymien paikannusta vuodesta 1977 alkaen ensin geologiharjoittelijana ja sittemmin geologina 2000 alkuvuosiin saakka.
Sinä aikana syntyi myös Kuusamon liuskealueen geologiaa valaiseva väitöskirja, joka valmistui vuonna 2001.
Kiinnostuksen kohteena oli uraani. Vanhanen sanoo, että uraani on muiden metallien pathfinder, eräänlainen geokemiallinen opas perille. Jos siis löydät uraania, vaikka pieniäkin määriä, löydät todennäköisesti myös muita metalleja, kuten kultaa. Niitä siis Kuusamon liuskealueelta haettiin.
Ja löytyihän uraania. Ei kuitenkaan sellaisia määriä, että ne olisivat olleet taloudellisesti kiinnostavia.
– Ei alueelle sattumalta menty. Oli teoreettinen geologinen pohja etsinnöille ja joitakin viitteitä uraanista. Niitä oli esimerkiksi Outokummulla, joka oli 1970-luvulla löytänyt uraanipitoisia lohkareita, hän muistelee.
Väärässä paikassa
Nimestään huolimatta Juomasuo sijaitsee Kitkajoen tasolta katsottuna pienen vaaran päällä. Kaivosyhtiöiden maansiirtotöiden jäljiltä se näyttää pieneltä sorakuopalta harjun päällä.
Dragon Miningin vanhan koelouhosalueen korkeus meren pinnasta on 272 metriä kun Kitkajoki vertaa kaivospiirin kohdalla 237 metrin korkeudella meren pinnasta.
Alamäkeen siis mennään, kun Juomasuon vedet virtaavat Kitkajokeen.
Tämä on yksi niistä syistä, miksi kaivosta vastustetaan paitsi lähikylissä myös koko Kitkajärvien ja Oulankajoen vesistöalueella.
– Emme vastusta kaivostoimintaa, mutta Juomasuolle kaivos ei sovi. Se olisi kuin Musta Pekka viiden kylän keskellä, kansallispuistojen ja Rukan risteyskohdassa. Päästöt ovat riski vesistöille ja lähialueen väestölle ja sijaintinsa puolesta se olisi valtava imagohaitta Pohjois-Kuusamon ja Rukan matkailuelinkeinolle, sanoo Pro Kuusamo -yhdistyksen toiminnanjohtaja Jouni Hakola.
Pro Kuusamo on käyttänyt liki 200 000 euroa omia varoja hankkiessaan asiantuntijalausuntoja Juomasuon kaivoshankkeen vastustamiseen.
Kolmannes rahoista on kerätty yhdistyksen 1181 yksityishenkilöjäseneltä jäsenmaksutuloina. Loput on tullut lahjoituksina ja kaivoshankkeen haitankärsijöiltä.
Kuusamon luonto- ja ympäristöarvojen vaalimiseen keskittyvä yhdistys vastustaa malminetsintää ja kaivossuunnitelmia kaikkialla siellä, missä ne muodostavat uhkan Kuusamon luonnolle.
Yhdistyksen kritiikin kohteena on erityisesti Latitude66 Cobalt, jolla on paitsi Juomasuon kaivospiiri, muun muassa tuore 1 500 hehtaarin malminetsintälupa Kouvervaaran-Ollinsuon alueelle Yli-Kitka -järven rantamaisemiin
Hakolan mukaan muut malminetsintäyhtiöt kunnioittavat Kuusamon tunnetun Ankkakaavan aluetta, Latitude ei.
Kyse on Kuusamon kaupunginvaltuuston vuonna 2016 tekemästä kaavapäätöksestä, jolla se halusi suojata kaivostoiminnalta kartalla ankan muotoisen alueen. Alue on kooltaan 450 neliökilometriä.
Kuusamo ei voi estää
Korkein hallinto-oikeus (KHO) hylkäsi kaavapäätöksen vuonna 2019 Juomasuon kaivospiirin silloisen haltijan Dragon Miningin valituksen perusteella.
Voiko Kuusamon kaupunki estää kaivosyhtiöiden malminetsinnän alueilla, joille se ei sitä halua?
– Kuusamo ei voi kumoutuneeseen yleiskaavaan perustuen suoraan estää sen enempää malminetsintä- kuin kaivoshankkeita, vastaa ympäristöoikeuden professori Ismo Pölönen Itä-Suomen yliopistosta.
Kunnan päätösvalta kuitenkin vahvistuu, jos kaivoslakia uudistetaan siinä muodossa, mitä hallitusohjelmassa on luvattu.
– Kuusamolla on sen jälkeen kaavoittajana merkittävästi valtaa sen suhteen, tuleeko kumotun Ankkakaavan alueelle uusia kaivoksia. Niitä ei nähdäkseni voida avata ilman kuntakaavoituksen kautta tulevaa kunnan hyväksyntää, sanoo professori Pölönen.
KHO:n kaivoskaavan hylkäyspäätös ei muuttanut Kuusamon kaupungin kielteistä suhtautumista.
Viimeksi se vahvistettiin tämän vuoden talousarvion strategisessa linjauksessa ”Matkailun ydinalueella suhtaudutaan kielteisesti kaivosvaltauksiin, malminetsintään ja kaivostoimintaan.”
– Se on Kuusamon kaupungin nykyinen virallinen kanta, sanoo kaupunginjohtaja Jouko Manninen.
Ennätyshidas kaivoshanke
Juomasuon kulta-kobolttiesiintymän löysivät GTK:n geologit 1980-luvun alussa. Se sijaitsi jo tuolloin Käylän kylän talojen tuntumassa.
Outokumpu Finnmines osti Juomasuon kultaesiintymänä kauppa- ja teollisuusministeriöltä ja teki siitä kulta- ja kobolttimalmiarvion. Kaivoshankkeeksi se ei edennyt, vaikka Outokumpu haki ja sai Juomasuolle kaivospiirin vuonna 1993.
Vuonna 2003 kaivospiirin oikeudet siirtyivät Polar Miningille, josta sittemmin tuli nimeltään Dragon Mining. Vuonna 2015 kaivospiiri siirtyi Kuusamo Goldille.
Kuusamo Goldin omistajaksi tuli vuonna 2016 australialaistaustainen Nero Projects, joka muutti nimensä vuonna 2017 Latitude66 Cobaltiksi.
Kaivospiirin viidennen omistajan Latituden omistuksessa Juomasuon kaivospiiri on taas kerran raukeamassa. Latitude hakee viidettä kertaa jatkoaikaa kaivoksen perustamiseksi.
Vitkuttelua YVAn kanssa
Pro Kuusamon mielestä kaivoshankkeen vastustaminen vie valtavasti aikaa selvitysten, lausuntojen ja valitusten tekoon paitsi kaivokseen kriittisesti suhtautuvilta, myös elinkeinojen kehittämisestä vastaavilta kunnan virkamiehiltä.
– Juomasuo-hanke on vienyt vuosikymmenen ajan Kuusamon kehittämistoiminnasta resursseja ja energiaa, jotka olisi voitu suunnata muiden elinkeinojen kehittämiseen, sanoo Pro Kuusamon puheenjohtaja Jokke Kämäräinen.
Kämäräinen toimii matkailuyrittäjänä Rukan matkailukeskuksessa.
Kaivosta suunnittelevan Latituden toiminnassa Kämäräistä harmittaa se, että yhtiö ei ole esitellyt minkäänlaista suunnitelmaa, puhumattakaan kaivostoimintaan tähtäävästä YVAsta.
Rukan matkailukeskuksen tuntumassa Kuusamossa, elinvoimaisen Käylän kylän reunassa on Juomasuon kaivoshanke. Lähimmistä ympäri vuoden asutuista taloista on kaivosalueelle runsas kilometri.
– Yhtiö käyttää kaivoslain sallimaa vetkuttelua hyväkseen ja surffailee sähköauto- ja akkuhuuman laineilla esittelemättä Juomasuosta konkreettisia suunnitelmia. Yva-menettely pitäisi käynnistää. Silloin yhtiö joutuu kertomaan, mitä se Juomasuolla aikoo tehdä, miten se kaivostoiminnan toteuttaa ja mitkä ovat vaikutukset. Muutenhan tätä voidaan pitää vaikka kuinka kauan avoimena, sanoo Kämäräinen.
Kuusamossa on Pro Kuusamon mielestä kysytty paikallisen väestön suhtautumista Latitude -yhtiön hankkeeseen niin monta kertaa, että vastustuksen pitäisi olla selvä asia.
Kolmessa tutkimuksessa on kysytty, halutaanko Kuusamoon kaivosta vai ei. Kaikissa selvä enemmistö on kaivosta vastaan. Mielipidettä on kysytty matkailuyrittäjiltä, mutta myös kaikilta kuntalaisilta.
Kaivosyhtiön Taloustutkimuksella vuonna 2018 teettämässä tutkimuksessa haastatelluista 1 339 vastaajasta oli kuusamolaisia 986. Heistä 54 prosenttia vastusti, 28 prosenttia kannatti ja 18 prosentilla ei ollut selvää mielipidettä.
Jokke Kämäräisen mielestä kuusamolaiset alkavat väsyä, kun tilanne jumittaa.
– Aivan kun pelko siitä, että kaivos tulee, olisi unohtumassa. Vaaran tunto häviää ja siksi aktiivinen toiminta hanketta vastaan jää pienen joukon varaan.
Viides jatkoaika
Vitkuttelu Juomasuon kaivoshankkeen kanssa on johtanut myös Latituden tilanteeseen, jossa sen kaivoslupaa joudutaan harkitsemaan uudelleen. Yhtiö joutuu hakemaan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesilta jatkoaikaa kaivospiirille.
Pro Kuusamon mielestä jatkoaikaa ei pitäisi myöntää. Se on hankkinut lausunnon professori Kari Heiskaselta.
Lausunnossa todetaan, että Latitudella ei ole edes osoittaa kaivostoiminnan perustaksi tarvittavaa malmiarviota.
Heiskasen mielestä Latitude käyttää mineraalivarantotermiä harhaanjohtavasti malmiarvion synonyymina. Mineraalivarantoarvio on lisäksi laskettu sekä kullalle että koboltille matalia pitoisuuksia käyttäen, mikä on johtanut raportoitujen tonnien merkittävään kasvuun, kirjoittaa Heiskanen lausunnossaan.
Professori Heiskasen johtopäätös on kova:
Harhaanjohtavilla argumenteilla pyritään saamaan aikaan kuva, että esiintymä olisi lähellä kaivostoimintaa ja että sillä olisi suuri taloudellinen merkitys.
Latitude66 Cobaltin Juomasuon kaivoshanke Kuusamossa ei ole seisahduksissa vaikka siltä näyttää, sanovat yhtiön toimitusjohtaja Thomas Hoyer ja viestinnästä vastaava Jussi Lähde.
He näyttävät pitkän listan Latituden tekemistä lisätutkimuksista sen jälkeen kun yhtiö osti hankkeen vuonna 2017 Dragon Miningilta. Latitude hakee parhaillaan jatkoaikaa päättymässä olevalle kaivospiirille. Se olisi jo viides jatkoaika kaivosluvalle, joka ensimmäistä kertaa myönnettiin vuonna 1993.
– Osa yhtiöistä tähtää nopeasti kaivostoimintaan ja olettaa malmivarantoa löytyvän myöhemmin lisää. Meidän filosofia on hieman toinen. Haluamme mahdollisimman suuren varmuuden malmipotentiaalista, perustelee Hoyer.
Muun muassa viime kesänä Latitude kertoo tehneensä Juomasuolla maaperänäytteenottoa, elektromagneettisia tutkimuksia ja kolme kairanreikää. Kaikkiaan yhtiö on kairannut Juomasuolla 2,7 kilometriä.
Yhtiö on myös analysoinut uudelleen edeltäjäyhtiöiden Juomasuolta kairaamia kairasydämiä. 1990-luvun Juomasuo-tutkimukset keskittyivät vain kultaan.
Yhtiö perustelee kaivospiirin jatkoaikaa Tukesille lisätutkimusten tarpeella. Lisätietoa tarvitaan muun muassa mineraaliesiintymän koostumuksesta ennen kaivosta koskevaa teknistä ja taloudellista arviota.
Eri hanke kuin Dragon Miningilla
Dragon Mining suunnitteli Juomasuolle kultakaivosta.
Jussi Lähde sanoo, että Latituden kaivoshanke on aivan erilainen kuin Dragon Miningilla
Tukesille vuosi sitten jättämässään kaivospiirin jatkoaikahakemuksessa Latitude arvioi, että Juomasuolla olevan kultavarannon arvo olisi vuoden takaisilla hinnoilla 924 miljoonaa euroa ja koboltin arvo 706 miljoonaa euroa.
Tämän päivän kullan hinnalla 647 000 unssin kultavarannon arvo on noin 970 miljoonaa euroa ja 16 490 tonnin kobolttivarannon arvo hieman yli miljardi euroa.
Jussi Lähde sanoo, että varantoarviot on tehty kansainvälisten standardien mukaan, eivätkä ne ole yhtiön omia arvioita.
Se, että Latitude ei ole vielä käynnistänyt Juomasuolla kaivoshankkeeseen tähtäävää YVA-arviointia, johtuu Hoyerin mukaan viranomaisten toiveesta.
– Meille on sanottu, että tehkää YVA niin hyvin, ettei sitä tarvitse myöhemmin täydentää. Suunnitelmien pitää olla mahdollisimman valmiina ennen kuin ne jätetään viranomaisille, sanoo Thomas Hoyer.
Muuttuuko asenne?
Käylässä ja Kuusamossa vastustetaan kaivosta. Miten aiotte vaikuttaa siihen?
Latituden edustajat sanovat, että korona-aikana ei ole ollut normaalia keskusteluyhteyttä yhtiön ja Käylän asukkaiden välillä.
– Näen, että ennen kuin emme ole tehneet riittävästi töitä esitelläksemme kaivosta ja prosessointilaitosta koskevat suunnitelmat, osa väestä ottaa kantaa mielikuviin, osa on odottavalla kannalla, vastaa Jussi Lähde.
Arvioitteko, että Käylän asukkaiden mieli muuttuu, kun esittelette valmiin kaivossuunnitelman?
– Mielipidetutkimus tehtiin, että tiedämme lähtötilanteen. Nyt teemme suunnitelmamme mahdollisimman hyvin. Sitten on jotain konkreettista, johon asukkaat voivat ottaa kantaa, vastaa Jussi Lähde.
Thomas Hoyer huomauttaa, että Latituden malminetsintätoiminta ei olisi mahdollista, ilman maanomistajien myönteistä asennoitumista.
– Tällä perusteella voi sanoa, että yli puolet kuusamolaisista maanomistajista antaa meille luvan käyttää moottorikelkkaa tai tehdä kairausta. Se on yksi mittari arvioida toiminnan hyväksyttävyyttä, sanoo Hoyer.
Porari Juho Kaunisvaara kopistelee lumisesta jängästä noussutta porakoneen terää. Putkimaisen läpivientiterän päähän on kiertynyt muutaman kymmenen sentin pituinen moreeninäyte, jonka Pekka Pikkuhookana pussittaa parin litran minigrip-pussiin.
Ollaan Posion ja Kuusamon kuntien alueelle levittäytyvällä noin 93 neliökilometrin alueella, jonka malminetsintäyhtiö Latitude 66 Cobalt on varannut malminetsintöjensä yhdeksi kohdealueeksi. Malminetsintälupa yhtiöllä on siellä vain kymmenesosalle alueesta; loput ovat vasta varaushakemuksina Turvallisuus- ja kemikaalivirastossa Tukesissa.
Noin yhdeksän neliökilometrin lupa-alueella tutkimuksia tehdään samoissa maisemissa, joissa Lapin Malmi etsi kuparia 1980-luvulla.
Se on Latitudelle vain sivutuote. H-campiksi nimetty Haarakummun malminetsitäkohde on yksi yhtiön lupaavimpia koboltin etsintäkohteista.
– Tarkoitus on, että keveillä malminetsintätoimilla voidaan rajata kohteet niin, että mennään koko ajan pienempää mutta kiinnostavampaa aluetta kohti. Malmikairausta tehdään mahdollisimman vähän, mutta vasta se lopullisesti kertoo, mitä kallioperässä on, selittää poranterän nousua suosta seuraava Latitude -yhtiön viestinnästä vastaava Jussi Lähde.
Sodankyläläisen Moreenityö Mäcklinin porakone on kevyt verrattuna kallioperäkairausta tekevään malmikairaan. Se on myös kustannuksiltaan edullinen tapa saada maaperänäyte, tosin pora yltää vain noin 5-6 metrin syvyyteen. Joskus se yltää rapautuneeseen kallioon, joskus jää moreenikerrokseen.
Keveisiin malminetsintätoimiin kuuluvat myös lentäen ja maan pinnalla tehtävä kallioperän magneettisuuden mittaus sekä näytteenotto pintamaasta.
Näillä toimilla Latitude on Posion ja Kuusamon alueilla poistanut lupahakemuksiin alun perin sisältyneistä kohteista 10 neliökilometrin suuruiset alueet, mutta lisännyt toisaalla hakemuksiin liki saman verran uusia alueita.
– Etsinnän edetessä alueet pienenevät, mutta taloudelliset panostukset kasvavat, sanoo Jussi Lähde.
Geologien nenä
Posion ja Kuusamon rajoilla, samoin kuin esimerkiksi Rovaniemen eteläpuolella, Latitude toimii alueilla, joilla muita malminetsintäyhtiöitä ei ole vuosikymmeniin näkynyt.
– Jos haluaa löytää jotain pientä, kannattaa mennä jonkun suuren yhtiön etsintäalueen viereen. Jos haluaa löytää jotain, jolla on suuri merkitys, täytyy aloittaa pohjatyöstä, kuvaa Jussi Lähde yhtiön malminetsinnän filosofiaa.
Tätä oppia Latitude onkin noudattanut. Se on varannut valtavat alueet Kuusamon-Posion-Sallan kunnissa, Rovaniemen eteläpuolella sekä Kolarin-Muonion kuntien alueelta. Varausilmoitusten ja -hakemusten yhteispinta-ala on 2383 neliökilometriä. Alue on suurempi kuin Tervolan ja Keminmaan kuntien pinta-ala yhteensä.
– Kaikkia näitä alueita yhdistää geologinen rakenne. Ei niitä ole haulikolla ampumalla valittu tai korkeintaan geologisella haulikolla, sanoo Juhani Ojala.
Ojala on Latitude-yhtiön geologinen asiantuntija. Hän työskentelee yhtiön tutkimusten parissa, mutta edustaa Geopool -nimistä yhtiötä.
Paremmat välineet
Vaikka alueet, joita Latitude nyt tutkii, eivät ole olleet muiden yhtiöiden kiinnostuksen kohteena, useimmilta on olemassa Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) tekemänä malminetsintäraportteja.
Sellaisen perusteella Latituden geologit päätyivät esimerkiksi Kuusamoon Kitkan rantamaisemiin Ollinsuolle. Sieltä ensimmäisestä kairanreiästä löytyi kobolttia sellaisina pitoisuuksina, että Latitude mainosti joulukuussa kohdetta jopa kansainvälisesti kiinnostavana.
Juhani Ojala sanoo, että lentokoneeseen asennetuilla nykyisillä geofysikaalisilla mittauslaitteilla päästään paljon syvemmälle kallioperään anomalioiden perässä kuin 1970- ja 80-luvuilla, jolloin GTK tutki Kuusamon liuskealuetta. Lentomittauksilla kallioperän magneettikenttää päästään tutkimaan jopa 200 metrin syvyyteen. Anomalia tarkoittaa magneettikentässä havaittua poikkeamaa.
GTK löysi läheisestä Kouvervaarasta kulta-kobolttiesiintymän vuonna 1979. Sen tiedon varassa Latitude teki Kouvervaaran alueella lentomittauksia kuin valtavan kokoisella miinaharavalla ja päätyi Ollinsuolle.
– GTK on löytänyt alueelta hyviä malmiaiheita, meidän osuutemme oli tarkentaa malmin sijainti. Se on kuin tikanheittoa. Kyllä tauluun osuu, mutta kymppiin osuminen vaatii enemmän, sanoo Juhani Ojala.
Ojala sanoo, että Rovaniemen eteläpuolella kallioperän geologia on hyvin saman kaltaista kuin Kuusamon liuskealueella. Siksi Latitude kiinnostui siitä.
Latituden omistus vaihtumassa Sveitsiin
Latitude66 Cobaltin omistus on vaihtumassa. Sveitsiläinen akkumineraaliesiintymiin sijoittava Sunmirror AG ilmoitti viime elokuussa ostavansa Latituden. Osakekauppa on tarkoitus toteuttaa loppuun maaliskuun aikana.
Sunmirror maksaa Latitude66 Cobaltin osakkeista esisopimuksen mukaan 69 miljoonaa Australian dollaria eli noin 45 miljoonaa euroa.
Sunmirror hankki viime vuonna omistukseensa kaksi litiumesiintymää sekä magnetiittiesiintymän Australiasta. Kaikki kolme kohdetta ovat malminetsintähankkeita. Muita hankkeita yhtiöllä ei ole.
Yhtiö kertoo joko myyvänsä hankkimansa esiintymät tai aloittavansa kaivostoiminnan.