Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui 37 vuotta sitten.
Ympäristöpalvelut Helmen ympäristöjohtaja Harri Heikkilä kertoo, että ydinlaskeuman vaikutuksia seurataan edelleen tarkasti. Ympäristöpalvelut Helmi toimii Haapaveden, Oulaisen, Pyhännän ja Siikalatvan alueella.
Marjoista tutkimuskäyttöön kerätään mustikkaa ja puolukkaa.
Marja- ja sieninäytteistä tutkitaan etenkin cesium-137- ja raskasmetallipitoisuudet. Cesium-137 on radioaktiivinen isotooppi, jonka puoliintumisaika on 33,6 vuotta.
Edellinen seurantatutkimus tehtiin Ympäristöpalvelut Helmen alueella kymmenisen vuotta sitten.
– Tuolloin tutkittiin alueelta otettuja näytteitä, joista osasta löytyi cesium137-pitoisuuksia. Ei kuitenkaan huolestuttavia määriä, eivätkä pitoisuudet ylittäneet asetettuja määräyksiä, Heikkilä kertoo.
Kun onnettomuus tapahtui vuonna 1986, suurin osa radioaktiivisista aineista huuhtoutui alas sateen mukana. Sateiden määrä ja voimakkuus vaihtelivat eri puolilla Suomea, joten maan pinnalle tulleiden radioaktiivisten aineiden määrä vaihteli tuntuvasti.
Marja- ja sieninäytteiden tutkintatuloksista selviää, miten säteily näkyy maaperässä edelleen. Marjojen ja sienien juuristo voi olla satojakin vuosia vanha, joten sen takia maaperässä mahdollisesti oleva säteily näkyy luonnontuotteissa edelleen.
Näytteet voi pakastaa
Marjojen ja sienien tutkimuksessa Ympäristöpalvelut Helmi tekee yhteystyötä alueen marjastajien ja sienestäjien kanssa.
Yhteistyökumppaneina ovat olleet myös paikalliset 4H-yhdistykset, jotka toimittavat tutkimukseen tarvittavan määrän marjoja ja sieniä.
Näytteet lähetetään Helsinkiin Metropolilab-laboratorioon.
Syksyn aikana laboratorioissa on ruuhkaa. Marja- ja sieninäytteet voidaan kuitenkin pakastaa, joten niiden tutkimisessa ei ole niin kiire.
– Odotamme, että saamme näytteistä tuloksia lokakuussa, Heikkilä sanoo.
Säteilyannos johtuu laskeumasta
Aamuyöllä huhtikuun 26. päivänä vuonna 1986 tapahtunut Tšernobylin ydinvoimalaitoksen onnettomuus aiheuttaa suomalaisille 50 vuoden aikana keskimäärin noin kahden millisievertin suuruisen säteilyannoksen.
Se on noin puolet suomalaisten sisäilman radonista joka vuosi keskimäärin saamasta annoksesta. Puolet Tšernobylin aiheuttamasta säteilyannoksesta suomalaiset saivat kymmenen onnettomuutta seuranneen vuoden aikana.
Ihmisten saama ulkoinen säteilyannos aiheutuu laskeumasta eli maahan laskeutuneista radioaktiivisista aineista.
Aluksi Tšernobylin laskeumasta johtuva suurin mitattu annosnopeus oli viisi mikrosievertiä tunnissa. Se on 30–50 kertaa suurempi kuin normaali luonnon taustasäteilynopeus. Se ei kuitenkaan ollut niin suuri, että ihmisten suojaustoimenpiteet olisivat olleet tarpeen.
Suojaustoimenpiteisiin pitää ryhtyä, jos säteilytaso ylittää 100 mikrosievertiä tunnissa. Lasten osalta raja on 10 mikrosievertiä tunnissa. Elintarviketuotannon suojaustoimet aloitetaan jo annosnopeuksilla yksi mikrosievert tunnissa.
Laskeumassa olleet lyhytikäiset radioaktiiviset aineet hajosivat nopeasti pois. Tällöin myös ulkoinen säteily pieneni. Toukokuun lopussa 1986 radioaktiivisten aineiden aiheuttama annosnopeus oli enää alle kymmenesosa heti laskeuman jälkeen mitatusta arvosta.