”Teen susta rukkaset!”
Näin on tullut moni koiranomistaja suutuspäissään uhanneeksi nelijalkaisen perheenjäsenen tehtyä tuhmuuksia.
Oululainen kahden koiran omistaja Marja Pyhtilä ei uhkaile vaan tekee. Hän istuu kotinsa eteisessä ikivanhan rukin ääressä ja kehrää lankaa alaskanmalamuuteistaan. Pyhtilän suunnitelmana on neuloa kehräämästään langasta lapaset.
– Tähän ei kylläkään liity tuhmia koiria. Karvalapaset ovat aivan eri asia kuin nahkarukkaset, Pyhtilä virnistää.
Kuin emäntänsä sanomaa alleviivatakseen kolmevuotiaat lempeäsilmäiset koirasisarukset Myrsky ja Naava saapuvat häntää heiluttaen Pyhtilän käsityöhuoneeseen ja pötkähtävät rukin viereen nokosille.
– Rukin hurina on yksi maailman rentouttavimmista äänistä. Koirat taitavat olla tästä asiasta samaa mieltä, Pyhtilä toteaa.
Täydellisiä unisukkia
Marja Pyhtilä kehräsi lankaa koirankarvasta ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten. Tuolloin hänellä ei ollut vielä omia koiria, vaan sai pussillisen koirankarvaa alaskanmalamuutteja kasvattavalta ystävältään.
– Ystäväni kysyi, että osaisinko kehrätä karvasta lankaa. Innostuin asiasta heti, vaikka kokemusta ei entuudestaan juuri ollutkaan. Yhden kerran olin koulussa kokeillut rukkia, artesaaniksi Raahen Lybeckerissä opiskellut Pyhtilä kertoo.
Pyhtilä löysi vanhan rukin kirpputorilta ja ryhtyi tuumasta toimeen. Oli hankittava myös lampaanvillaa, sillä malamuutin pohjavilla on liian lyhyttä kehrättäväksi sellaisenaan.
– Kun kyseessä on malamuutin karva, olen todennut hyväksi karvan ja lampaanvillan sekoitussuhteeksi puolet ja puolet. Pidempikarvaisten koirarotujen karvaan ei välttämättä tarvitse sekoittaa lampaanvillaa lainkaan.
Pyhtilä on kehrännyt lankaa muun muassa newfoundlandinkoiran, suomenlapinkoiran ja pikkuruisen shih tzun karvoista. Enimmäkseen rukissa on kuitenkin pyörinyt arktisten vetokoirarotujen karvaa.
– Arktisten rotujen karvasta tehty lanka on erittäin lämmintä ja eristävää sekä ihanan pehmoisen pörröistä. On harmillista ja erikoistakin, että sitä hyödynnetään niin vähän.
Pyhtilä on neulonut koirankarvalangasta muun muassa lapasia ja sukkia. Sukissa koirankarvalanka ei kuitenkaan ole parhaimmillaan, sillä vahvikkeena toimivan keinokuidun puuttuessa langasta sukkien kantapäät rispaantuvat helposti.
– Unisukkina ne sen sijaan ovat aivan täydelliset!
Koirasta karvaa villapaidan tarpeiksi kerralla
Pari vuotta sitten Pyhtilä pääsi kehräämään lankaa ensimmäistä kertaa omien koiriensa karvoista, kun kolme vuotta sitten perheeseen saapuneet Myrsky ja Naava vaihtoivat ensimmäistä kertaa karvan.
– Olen parhaimmillani harjannut yhdestä koirasta 800 grammaa karvaa yhdellä kertaa. Sellaisesta määrästä saa helposti lankaa kokonaisen villapaidankin tarpeisiin. Langan aineksia on siis nykyään omasta takaa ihan yllin kyllin, Pyhtilä nauraa.
Hän avaa vanhan matkalaukun, johon hän on jemmannut kehräämäänsä koirankarvalankaa kymmeniä keriä. Joukossa on harmaan, ruskean ja valkoisen eri sävyjä, mutta myös värjätystä villasta kehrättyjä lankoja. Jokaiseen rullaan on kiinnitetty pieni paperilappu, johon on merkitty, minkä koiran turkista lanka on peräisin.
Pyhtilä tekee lankaa paitsi omiin tarpeisiin, myös tilauksesta muille Ryysymoosu & Resupekka -toiminimellään.
– Tilaustöinä teen jonkin verran myös muistolankoja edesmenneiden koirien karvasta. Se on ihana tapa vaalia rakkaan perheenjäsenen muistoa.
Villan juoksutus seesteyttää ajatukset
Marja Pyhtilä on kiertänyt myös esittelemässä kehräämistä erilaisissa tapahtumissa. Hän kertoo panneensa ilolla merkille, että kiinnostus ikiaikaista perinnekädentaitoa kohtaan on lisääntymään päin.
Myös Taitoliitto valitsi kehruun vuoden 2023 käsityötekniikaksi.
– Langan kehräys on melko hidasta ja työlästä, mutta äärimmäisen terapeuttista puuhaa. Rukkia ei tarvitse polkea ja villaa juoksuttaa montaakaan minuuttia, kun jo huomaa, kuinka lihakset rentoutuvat ja ajatukset seesteytyvät.