Polttopuun kulutuksen vähentäminen on yksi säästökeinoista, joilla Metsähallituksen Luontopalvelut pyrkii supistamaan kustannuksiaan. Suureksi osaksi kulutus riippuu kuitenkin retkeilijöiden toiminnasta.
Viime vuosina retkeilijät ovat Lapissa tottuneet tulenteon vaivattomuuteen. On tarvinnut vain hakea puuliiteristä säkki, jossa on valmiita klapeja. Toteutusvastaava Jarmo Asell Metsähallituksen Luontopalveluista kertoo, että tulevana talvena muutamissa retkikohteissa testataan uutta ratkaisua.
– Ensi vuoden alusta ainakin Käsivarressa ja Pallas–Yllästunturin kansallispuistossa kokeillaan sitä, että joihinkin liitereihin toimitetaan säkkitavaran sijaan 60–70 senttistä pölkkyä. Retkeilijän pitää sitten itse halkaista ja katkoa polttopuut.
Oletus on, että puuta käytettäisiin maltillisemmin, jos nuotiopuiden eteen tarvitsisi nähdä hieman vaivaa. Mikäli kokeilu tuottaa säästöjä ja toimii kokonaisuudessaan hyvin, klapisäkeistä saatetaan Asellin mukaan luopua myös muualla Lapin alueella.
Eteläsuomalaisissa retkikohteissa klapit pitää nykyisinkin tehdä itse, koska Metsähallitus tarjoaa siellä retkeilijöille pitkää rankapuuta. Myös Lapissa oli takavuosina tarjolla samaa tavaraa.
Pienempiä tulikehiä, vähemmän tupia
Polttopuun kulutukseen vaikuttaa toisaalta se, millaisia tulisijat ovat. Esimerkiksi Urho Kekkosen kansallispuistossa on viime vuosina kutistettu nuotiontekopaikkojen kokoa. Nykymallinen tulikehä on noin neljänneksen entistä pienempi, joten niissä ei mahdu polttamaan suurta roihua.
Kun tupien kamiinoita uusitaan, nykyisin tilalle valitaan niin sanottu ekokamiina. Se luovuttaa lämpöenergiaa aiempaa tehokkaammin.
Lisäksi polttopuun menekkiin vaikuttaa tulisijojen määrä. UK-puistossa tehtiin iso karsinta jo aiemmin 2000-luvulla, kun polkujen varsilla sijaitsevien pienten tulipaikkojen polttopuuhuolto lopetettiin. Nyt on alettu vähentää pihatulipaikkoja.
Viime kesänä nuotiopaikkojen määrää leikattiin kolmesta yhteen Tuiskukurun autio- ja vuokratuvan pihapiirissä. Lähitulevaisuudessa vastaavaa karsintaa tehdään muidenkin UK-puiston tupien pihapiireissä.
Resurssien niukentumisen vuoksi UK-puistosta suljetaan myös joitain tupia, erämaasaunoja ja laavuja. Lokakuussa Metsähallituksen Luontopalvelut ilmoitti, että Nuorttijoen suunnalla huollon piiristä tiputetaan ensi vuoden alusta muutama laavu sekä Karhuojan autiotupa ja sauna. Samoin Kemihaaran lähistöllä sijaitsevan Mantoselän autio- ja varaustuvan huolto lopetetaan.
Syrjäisessä kohteessa klapin hinta voi olla seitsenkertainen
Tällä hetkellä Metsähallituksen Luontopalveluilla on huollettavanaan yhteensä 1751 tulipaikkaa ympäri Suomea. Sen lisäksi Luontopalveluiden kontolla on 431 tupaa.
Polttopuille kertyvä hinta vaihtelee kohteen sijainnista riippuen. Hintalappu on sitä isompi, mitä kauempana autotiestä ollaan.
– Esimerkiksi Etelä-Lapin retkikohteissa yksi klapi maksaa meille liiteriin kuljetettuna suunnilleen 18 senttiä ja Pallaksen alueella 83 senttiä. Käsivarren syrjäisimmällä alueella kustannuksia kertyy jopa noin 1,33 euroa per klapi, Marko Asell kertoo.
Vastaavasti Urho Kekkosen kansallispuistossa on laskettu, että yhdelle polttopuusäkille tulee hintaa paikasta riippuen 10–20 euroa.
Autiotuvalla nukkuminen on retkeilijöille ilmaista, mutta erämaasaunan käytöstä on jo pitkään peritty 10 euron maksu. Todellisiin polttopuukuluihin verrattuna käyttömaksua voi pitää varsin kohtuullisena, etenkin kun saunojia saattaa välillä olla ainoastaan yksi tai kaksi.
Ruoka kypsyy pienelläkin nuotiolla
Metsähallitus voi kutistaa tulikehiä ja hankkia energiatehokkaita kamiinoita, mutta suureksi osaksi polttopuun kulutus riippuu retkeilijöiden omasta harkinnasta ja taidoista.
– Retkeilijät eivät ehkä mieti asiaa kokonaisuuden kannalta, on vain se oma nuotio. Mutta jos jokainen jättäisi yhden tai kaksi klapia polttamatta, siitä kertyisi äkkiä suuri säästö, onhan Luontopalveluiden ylläpitämiä tulipaikkoja valtakunnallisesti noin kaksi tuhatta, Asell miettii.
Seuraavalla retkellä itselleen voi asettaa haasteen. Saisiko makkarat kuumiksi hieman aiempaa pienemmillä tulilla, jos klapit pilkkoisi vaikka kolmeen ohueen osaan?
Tai entä jos nuotiota ei tekisikään joka kerralla, vaan välillä ottaisi retkieväiksi esimerkiksi valmiita voileipiä tai kuumaa soppaa ruokatermarissa? Jos tulipaikalle ei tarvitse hakeutua, evästauon voi pitää missä tahansa kauniissa paikassa, kuten lintutornin huipulla.
Tulenteon ohjeet ja säännöt
Metsähallituksen toive on, että polttopuita käytetään säästeliäästi. Niitä ei ole tarkoitettu tunnelmatulilla istuskeluun.
Liiteristä ei ole luvallista ottaa puuta oman telttasaunan tai kotateltan lämmittämiseen. Näihin tarkoituksiin retkelle on kuljetettava omat puut.
Valtion mailla tulenteko on Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa sekä Pohjois-Karjalassa sallittua myös virallisten tulipaikkojen ulkopuolella. Kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla tämä lupa ei kuitenkaan monesti ole voimassa. Asian voi tarkistaa retkikohteen nettisivuilta.
Siellä missä ikiomaan nuotioon on lupa, poltettavaksi saa kerätä vain maahan pudonneita oksia ja pieniä kantoja. Niitäkin kannattaa kerätä maltillisesti. Nuotioita saatetaan tehdä samalla alueella melko usein, mikä vähentää monille metsälajeille tärkeän lahopuun määrää. Tulentekoa kannattaa välttää vähäpuustoisilla alueilla.
Viimeinen nuotiolta poistuva on aina vastuussa tulen sammuttamisesta. Avotulen annetaan rauhassa hiipua hiillokseksi ja kun hiilet eivät enää hehku punaisina, nuotioon voi varovasti kaataa vettä, lunta tai hiekkaa.
Tuvilla kannattaa muistaa maltti polttopuiden käytössä myös siksi, että kamiina luovuttaa aluksi lämpöään hitaasti. Jos pesän latoo täyteen klapeja, tuvasta tulee tukalan kuuma ja nukkuminen on seuraavana yönä hankalaa.