Myrskyä oli kestänyt useita päiviä. Perjantaina 10. marraskuuta vuonna 1809 Hailuodon Marjaniemessä oli viimein tyyntä, mutta rannalla odotti lohduton näky: astioita, arkkuja, tynnyreitä ja muuta hylkytavaraa oli ajautunut rantaan.
Marjaniemen nokassa näkyi laivan kappaleita, vähän matkan päässä merellä kellui laivan puolikas.
Luotsituvan vierestä löytyi ruumiita: kaksi rannalta, yksi vesirajasta ja yksi kauempaa vedestä jäätyneenä hylynkappaleeseen.
Oululaisen fregatti Hoppetin haaksirikossa menehtyi laivan 14 hengen miehistö ja kaikki yhdeksän matkustajaa, monet heistä nuoria. Kyseessä on kaikkien aikojen tuhoisin haaksirikko Hailuodon vesillä. Oululaisten kauppiaiden omistama fregatin lastina oli tervaa, pikeä, voita ja talia. Se oli matkalla Oulusta Tukholmaan.
Kauppiaat haastoivat Marjaniemen kolme luotsia ylimääräisille käräjille, koska nämä eivät olleet paikalla luotsiasemalla haaksirikon aikana. Lopulta jokainen heistä määrättiin saamaan kahdeksan paria raippoja ja korvaamaan käräjien matkakulut kantajille.
Huhuttiin myös, että paikalliset varastivat ja kätkivät pelastustöiden yhteydessä hylkytavaroita ja uhrien omaisuutta. Varkaudet jäivät tutkinnasta huolimatta epäselviksi.
Englantilaiset eivät ymmärtäneet olosuhteita
Hoppetin haaksirikko on yksi Majakkaseuran toimittaman, lokakuun lopussa ilmestyneen Perämeri-kirjan lukuisista haaksirikkotarinoista.
Kirjassa kerrotaan myös englantilaisen höyrylaiva Therapian viimeisestä matkasta syyskuussa vuonna 1913. Sata metriä pitkässä ja 14 metriä leveässä laivassa oli 256 hevosvoiman höyrykone. Kookkaaseen laivaan oli syyskuussa lastattu Oulussa lankkuja ja Kalajoella kaivospölkkyjä.
Perämerellä englantilaisille laivoille on sattunut historian saatossa useampia havereita, kertoo teoksen toinen pääkirjoittaja Pekka Väisänen Suomen Majakkaseurasta.
– Englantilaiset liikkuivat höyrylaivoillaan vielä myöhään syksyllä, vielä marraskuussakin. He eivät ymmärtäneet Suomen olosuhteita ja olivat välillä aika huolettomia, ja siitä oli aika pahoja seurauksia.
Therapiassa laivan kapteeni oli nuori ja kokematon.
Laiva upposi matalikkoon noin yhdeksän mailia Ohtakarin majakasta luoteeseen. 24-henkinen miehistö onnistui pelastautumaan pelastusveneisiin ja selvisi.
– Lasti oli liian iso ja kippari oli kokematon. Therapian kylkeen tuli samantyyppinen vaurio kuin Titanicissa, jota jäävuori hipaisi. Therapian tapauksessakaan ei ensin uskottu, että mitään olisi tapahtunut.
Ruotsalais-suomalainen sukeltajaryhmä löysi Therapian hylyn 2010-luvun lopulla 70 metrin syvyydestä.
Ulkokalla Suomen arktisin majakka
Olosuhteet majakkasaarilla ja luotsiasemilla olivat usein karuja ja elämä kovaa. Esimerkiksi Kalajoen Ulkokallassa, jossa majakkamiehet ja heidän perheensä elivät eristyksessä alkuvuoden ja suurimman osan vuodesta kylmissä ja märissä olosuhteissa.
– Ulkokalla oli Suomen arktisin miehitetty majakka. Se on yksi Suomen ankarimpia majakkasaaria, Väisänen kertoo.
Ulkokallan traagisimpia tapauksia oli majakkamestari Martti Säikän katoaminen tammikuussa vuonna 1948. Majakalla oli poikkeuksellisesti vain kaksi miestä, yleensä heitä on kolme.
Säikän lisäksi paikalla oli majakanvartija. Miehet olivat sammuttaneet majakan kuluneelta purjehduskaudelta ja tarkoitus oli ilmeisesti vaihtaa majakan miehitystä, joten he jättivät majakan lähteäkseen mantereelle, jossa heitä vastassa olisivat vaihtomiehet.
Majakanvartija löytyi kuitenkin yksin jäältä 4. tammikuuta 1948. Hän väitti Säikän kadonneen matkalla, kun he kamppailivat vaikeissa jääolosuhteissa.
Miehet olivat olleet yli 20 päivää kahdestaan majakkasaarella sumusireeninhoitajan pienessä mökissä. Henkirikostakin epäiltiin, mutta se jäi näyttämättä toteen.
Säikän ruumista ei koskaan löydetty, mutta hänen arveltiin hukkuneen jäihin.
– Löysimme kuulustelupöytäkirjat. Tapahtumalla ei ollut kuin yksi todistaja eli sama kaveri, joka oli Säikän kanssa majakanvartijana. Kenties heidän välillään oli kaunaa tai tuli riitaa. Sitä ei voida tietää, tapaus jää mysteeriksi, Väisänen pohtii.
Luotsiaseman tanssiaiset päättyivät ikävästi
Alkoholinkäyttökin oli Väisäsen mukaan majakoilla ja luotsiasemilla melko tavallista, vaikka juopottelusta ei tietoja virallisiin papereihin aina merkittykään. Poikkeuksen teki Kemin Ajos, jossa juopottelevien luotsien aiheuttamista karilleajoista ja muista harmeista löytyy runsaasti selostuksia 1900-luvun alkupuolelta.
– Majakkamestarit olivat välillä kypsiä alaisiinsa, koska heitä oli niin eri tasoisia ja myös epäluotettavia: yksi ei osannut purjehtia, jotkut töppäilivät ja aiheuttivat jopa tulipaloja.
Kieltolain vaikutukset näkyivät luotsiasemilla ja laivoissa monin tavoin. Hailuodon Marjaniemessä pidettiin syyskuussa 1921 paikallisten nuorten perinteiset syystanssiaiset luotsiasemalla. Majakanvartija Virpillä oli "tenttua", jota hän tarjosi myös muille miehille. Illan mittaan syntyi nujakointia ja häiriköintiä. Huhut juopottelusta levisivät ja johtivat lopulta nimismiehen kuulusteluihin ja ankariin varoituksiin. Ilmeisesti myös syystanssiperinne katkesi kyseisen episodin myötä.
Kirkontornit merimerkkeinä Perämerellä
Suomen Majakkaseuran uutuusteos Perämeri – 500 vuotta meritietä pohjoiseen kertoo Kokkolasta Tornioon ulottuvan merialueen ja rannikon merihistoriaa.
Merenkulun kehitystä esittelevässä kirjassa esiin nousevat ihmiskohtaloiden ohella etenkin merimerkit, luotsit ja haaksirikot.
Merenkulkuun Perämerellä on vaikuttanut kaksi isoa luonnonilmiötä: maankohouma ja jää. Maankohouman vuoksi on jouduttu siirtämään väyliä. Jään vuoksi purjelaivakausi on ollut välillä vain viisi kuukautta.
1940-luvulta lähtien merenkulussa tavoitteeksi otettiin ympärivuotisuus, kun laivat ja jäänmurtotekniikka kehittyivät.
Kirkkojen korkeat tornit ovat toimineet merenkulkijoille merimerkkeinä Perämerellä. Sellaisia ovat esimerkiksi 1600-luvulla rakennetut Kempeleen ja Tornion kirkko. Myös Saloisten ja Pyhäjoen entisissä kirkoissa tornit olivat korkeat. Myös Oulun tuomiokirkon tornin tiedetään toimineen merimerkkinä.
Varhaisia merimerkkejä olivat vaarat ja kummut. Myös esimerkiksi puut ja kivet ovat toimineet yleisesti merimerkkeinä.
Majakkalaivat varoittivat karikoista ja matalikoista 1800–1900-luvuilla. Pisimpään Suomessa toimi majakkalaiva Kemi, vuoteen 1973 saakka. Laiva on entisöity ja esillä Suomen merimuseossa Kotkassa.
Perämeri-kirjan voi tilata Suomen Majakkaseuran verkkosivulta. Kirjakaupoissa kirjaa ei ole saatavilla.