Pakkanen on pureva. Viikolla on ollut 30 asteen lukemia, mutta mittari huitelee edelleen reilun 20 asteen tienoilla. Tuuli nipistää poskipäitä. Hyppäämme silti sähköläskipyöriemme selkään ja suuntaamme Kiilopään tunturikeskuksen portista kohti Kirkkokurua ja Sivakkaojan laavua. Lumikiteet kimaltelevat otsalamppujen valossa.
Noin kuuden kilometrin pituinen lenkki mutkittelee kurun reunalla ja laskee Sivakkaojan laavulle, joka on reitin puolivälissä. Lenkkiin saisi pituutta ajamalla Jäniskurun 2,5 kilometrin pituisen reitin, mutta tänään Jäniskurun polku on liian pehmeä ajettavaksi.
Talvipyöräily tai maastopyöräily ylipäätään on suhteellisen tuore tulokas Kiilopäällä. Pyörien vuokraamisesta ja talvireittien huollosta vastaava Roll Outdoors aloitti toimintansa Kiilopäällä kolmisen vuotta sitten. Tuolloin vuokrattavia pyöriä oli kymmenen, nyt niitä on seitsemäntoista, sesonkina enemmänkin.
– Pyöräilyn nousevasta suosiosta Kiilopäällä kertoo se, että pyörien vuokrausmäärät ovat vähintään tuplaantuneet. Asiakkaina on paljon sellaisia, jotka eivät tule Lappiin pelkästään hiihtämään, Raili Rajala Roll Outdoorsista kertoo.
Talvella jopa 60 kilometriä reittejä
Jos keli sallii, myöhemmin talvella Kiilopään alueella voi pyöräillä yli 40 kilometrin pituista talvireitistöä. Yhdistämällä Kiilopään reitit Saariselän talvipolkuihin saadaan jopa reilu 60 kilometriä ajettavaa. Suurin osa reiteistä on monikäyttöreittejä, eli niillä voi liikkua myös jalan tai lumikengillä. Reitit on merkitty sinisin aurauskepein ja risteyskohdissa on opasteviittoja.
Kiilopäältä voi polkea tunturista toiseen, Kaunispäälle asti. Matkalla Saariselälle on Rönkönlammen soma kota, jossa kannattaa grillata makkarat ja jatkaa matkaa Savottakahvilaan. Siellä tavataan syödä munkkeja ja muita herkkuja.
Kiilopään tunnetuinta antia on kuitenkin avotuntureilla viilettäminen. Talvella Ahopään yli kulkevalla polulla on mahdollista mutkitella avarassa maisemassa pastellinsävyistä taivasta vasten ja ihailla kaamoksen väripalettia. Kevättalvella hankikanto avaa lähes rajattomat mahdollisuudet pyöräilijöille, kunhan muistaa, että hiihtoladuilla tai moottorikelkkaurilla ei saa ajaa.
Nyt pyörät on kuitenkin suunnattava kohti Kirkkokurua ja Sivakkaojan laavua, sillä Ahopään reittiä ei ole vielä kunnostettu.
Maisemissa ei ole moittimista. Kirkkokurun ympäristössä kasvaa vanhaa metsää, jonka lumi on kuorruttanut valkoisiksi pumpulipalloiksi. Ympäröivä kaamos ei ole läpitunkevaa pimeyttä, vaan rauhoittavaa, hiljalleen hiipuvaa valoa. Luonto tuntuu soittelevan sinisiä säveliä.
Akun kestosta ei huolta edes kylmässä, lamppu kannattaa ottaa
Sähköläskipyörällä polku taittuu niin helposti, että tällä kertaa ei tule edes hiki. Vaikka avustuksen pitää pienimmällä mahdollisella tasolla, pyörä etenee kuin itsestään kumpuilevassa maastossa. Pakkanen puree varpaita ja peukaloita siitä huolimatta, että kädessä on nahkaiset rukkaset ja alla merinosormikkaat. Olisi kannattanut laittaa ainakin jalkoihin vuokraamosta tarjotut t-tossut, jotka antavat lisää suojaa viimalta.
On helpottavaa huomata, että pyörän akku toimii hyvin yli 20 asteen pakkasessa, sillä kylmyys nopeuttaa akun varauksen purkautumista. Olemme usean tunnin ajan retkellä, mutta akun varaus näyttää retken lopussakin hyvältä.
Lämpimän pukeutumisen lisäksi otsalamppu on kaamosaikana ehdoton. Joulukuun puolivälissä valoa riittää noin kello 10–15 välisenä aikana, lumisateisena päivänä sitäkin vähemmän. Vaikka olisi pilvetön päivä, lanattu talvireitti on melko kapea, ja lumi tekee polun rajat vaikeasti hahmotettavaksi. Vuokraamosta saa lainaan kypärään kiinnitettävän lampun.
Nipistävä pakkanen pistää jatkamaan matkaa
Sivakkaojan laavulle menevä polku on hämärästä huolimatta aloittelijoille sopiva, joten pieni kiihdyttelykin onnistuu. Pian laavu ilmestyy näköpiiriin.
Joku on jättänyt upeasti vuollut kiehiset laavulle. Niiden avulla sytytämme pienen valkean lämmittelyä varten. Kuuman kaakaon hörppiminen sulattaa kohmeiset sormet. Sivakkaojan laavu on latujen risteyksessä, joten hiihtäjiä riittää. Hyvinkö kulkee, moni kyselee vähän ihmeissäänkin pyörät nähdessään.
Sivakkaojan laavulta voisi tehdä piston Muotka-hotellille, jonne matkaa on reilu kaksi kilometriä yhteen suuntaan. Muotka-hotellilta voi jatkaa vielä Tievatuvan kautta Kakslauttaseen, jolloin pituutta tulee vielä muutama kilometri lisää.
Tällä erää nipistävä pakkanen pistää polkaisemaan takaisin kohti Kiilopäätä. Tässä kohtaa pitää olla tarkkana, sillä paluureitille lähdetään vähän matkaa takaisin tuloreittiä ja siitä oikealle. Reitti jatkuu kohti Kiilopääntietä, joka pitää ylittää.
Viimeiset metrit etenevät hiihtoladun läheisyydessä ennen kuin tunturikeskuksen valot tuikkivat kutsuvan lämpimänä luokseen.
Ajantasaista tietoa Kiilopään ja Saariselän talvireittien kunnosta löytää esimerkiksi Facebookista. Talven aikana alueelle tehdään jopa 60 kilometrin reitistö.
- Pukeudu lämpimästi, esimerkiksi lasketteluvaatteet käyvät. Ota termokseen mukaan kuumaa juotavaa ja reppuun evästä.
- Lämpimät hansikkaat, sukat ja kengät ovat erityisen tärkeät.
- Otsalamppu on ehdoton, sillä pimeä tulee aikaisin.
- Pyörällä tulee Kiilopää-Saariselällä mennä merkittyjä pyöräreittejä, ei hiihtolatuja tai moottorikelkan uria.
- Lukkojarrutukset tekevät turhia kuoppia talvipolkuun ja vaikeuttavat reitin huoltamista.