Kempeleläinen Kaija Toivola sijoittaa luontoon. Sen arvo on hänelle niin suuri, että hän on valmis tinkimään euroista.
– Tuotto ei ole minulle pääasia, vaan se tulee siinä sivussa. Tavoitteena ei ole maksimituotto, kunhan pääoma on turvattu, Toivola pohtii arvovalintojaan.
– Pitää ajatella myös sitä puolta, miten maailma on muuttunut jo meidän aikanamme ja mitä vielä pahempaa voi olla edessä.
Metsää Toivola on omistanut jo pitkään. Sen hoitovastuu on ollut puolisolla, mutta nyt 300 kilometrin etäisyys Pohjois-Karjalaan on alkanut tuntua pitkältä.
Lisäksi lumituhot olivat talvella 2017 niin mittavat, että Toivola päätyi olosuhteiden pakosta päätehakkuisiin. Se harmittaa yhä, sillä periaatteena oli tehdä vain harvennushakkuita luonnon hyvinvoinnin vuoksi.
Metsää hän pitää turvallisena ja vakaana sijoituskohteena, mutta sen rinnalla hän on sijoittanut metsärahastoihin sekä muihin, joiden salkussa on ilmastoon, veteen, kestävyyteen, ja hiilineutraaliuteen painottavia yrityksiä.
Miten on, voiko luonto olla hyvä sijoituskohde?
Viherpesu ei enää onnistu
Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun professori Juha-Pekka Kallunki tyrmää heti kättelyssä ajatuksen, että ekologisesti kestävässä sijoittamisessa olisi kyse mistään viherpesusta.
Ehkä näin on joskus ollut ja vastuullisiksi itsensä määrittelevien yritysten joukko on ollut hyvin kirjava. Viherpesulla oma toiminta on saatu näyttämään ympäristöystävälliseltä, Kallunki tunnistaa.
Tähän asti ympäristöraportit on voinut tehdä vapaaehtoisesti ja ympäristöystävällisten yritysten ja rahastojen selvittäminen on ollut melkoinen viidakko.
Juuri nyt elämme kuitenkin saranakohdassa.
– Iso muutos on menossa, ei siitä pääse mihinkään. Mahdollisuudet nähdä oikea vastuullisuus paranevat, Kallunki sanoo.
Hän huomauttaa, ettei markkinatalouskaan lähde ajatuksesta, että taloudellista voittoa tavoitellaan luonnon kantokyvystä välittämättä. Yritykset toimivat niin kuin yhteiskunnassa on suotavaa toimia, ja sen ratkaisevat asiakkaat.
– Markkinatalouden syvin olemus on toimia yhteiskunnan haluamalla tavalla, Kallunki huomauttaa.
Isot askelet vihreän siirtymän suuntaan johtuvat pitkälti EU-lainsäädännöstä. Tiukentuva lainsäädäntö kiristää esimerkiksi raportointivelvoitetta. Vastuullisuusraportti alkaa vastata vaatimuksiltaan tilinpäätösraporttia, eikä vihreys ole tulevaisuudessa enää mutu-pohjalla.
– Tässä EU on sateentekijä maailmassa, Kallunki korostaa.
Kestävyysajattelu on jotain, mistä hänen mukaansa puhutaan nyt paljon myös sijoittamisen yhteydessä.
Kestävyys voi olla itseisarvo
Aihetta voi Kallungin mielestä miettiä useista näkökulmista. Vaakakupeissa ovat tuotto ja vaikuttaminen. Luontoteema ei tarkoita pelkästään metsää tai metsärahastoa, vaan se liittyy kaikkeen sijoittamiseen.
Mitä tavallisen sijoittajan olisi syytä miettiä?
Omat tavoitteet ratkaisevat: millaista tuottoa tavoittelee ja millaisia riskejä on valmis ottamaan.
– Jos rajaa sijoituskohteet vain ympäristöön, rajaa paljon pois ja tietyllä tavalla maksaa siitä, Kallunki sanoo.
Osana sijoitussalkkua luonto on hänen mielestään ihan perusteltu kohde. Luontoystävällistä liiketoimintaa tekevien yritysten osakkeiden tuotto ei Kallungin mukaan ole erityisen hyvä suhteessa riskiin.
Viime vuosina ympäristöystävällisyys on näkynyt osakemarkkinoilla hyvinä tuottoina, koska tällaiset yhtiöt ovat olleet houkuttelevia ja vetäneet pääomia, mutta todisteita ei ole siitä, että niihin sijoittaminen olisi erityisen kannattavaa.
– Salkun yhtenä kohteena sellainen menee, mutta koko salkkua en sijoittaisi, Kallunki esittää oman arvionsa.
Kokonaan eri asia on, jos sijoittaja haluaa omalla toiminnallaan vaikuttaa maailmaan.
Tätä tarkoittaa termi impakti- eli vaikuttavuussijoittaminen. Silloin sijoittaja tavoittelee taloudellisen tuoton lisäksi mitattavaa yhteiskunnallista tai ympäristöllistä hyötyä ja on valmis luopumaan osasta tuottoaan sen vuoksi.
– Silloin maapallon kestävyyden tukeminen on itseisarvo, Kallunki kuvailee.
Suora luontoon liittyvä sijoituskohde on tietenkin metsä. Metsärahastojen kohdalla Kallunki neuvoo tarkistamaan sijoitusta tehdessään, mitä kulut ovat rahastoon mennessä ja sieltä lähtiessä ja kuinka helposti rahan pystyy nostamaan.
Usein metsärahastojen kulupolitiikka kannustaa tekemään pitkäaikaisia, useiden vuosien sijoituksia. Omaisuuttaan voi myydä esimerkiksi vain kolmen kuukauden välein.
Toisaalta metsä on reaaliomaisuutta, jonka arvo nousee inflaation myötä. Tällä hetkellä inflaatio huitelee korkealla.
Mittareiden luominen työn alla
Ihan pelkkää onnea ja autuutta uusi EU-lainsäädäntö ei tuo. Sopivien mittareiden luominen on ollut kaikkea muuta kuin helppoa.
Miten esimerkiksi määritellä ympäristöystävällinen liiketoiminta, kun toisella mittarilla yritys voi olla hyvinkin vihreä ja toisella kaikkea muuta? Kertooko hiilijalanjälki eli yrityksen hiilidioksidipäästöt tarpeeksi, vai tarvitaanko tietoa myös hiilikädenjäljestä, eli siitä, miten aktiivisesti yritys pyrkii vähentämään päästöjään?
– Tämä on (euroja) huomattavasti höttöisempi ja vaikeammin mitattava asia, mutta lähivuosina pääsemme siihen, että standardeihin voi oikeasti luottaa, Kallunki uskoo.
– Kestävä sijoittaminen ei ole hörhöttelyä.
Muutos on menossa, vaikka välillä turhauttavan hitaasti.
– Kyllä, vastaa Nordnetin talousasiantuntija Martin Paasi kuitenkin suoraviivaisesti kysymykseen, voiko luonto olla hyvä sijoituskohde.
– Jos emme tee mitään, luontoa on tulevaisuudessa vähemmän. Luontoon ja sen kasvun edellytyksiin on ehdottomasti kannattavaa sijoittaa.
Vaihtoehdot ovat hyvin moninaisia.
Voi ostaa metsää tai saaren tai luontoa jotenkin muuten konkreettisella tavalla. Voi sijoittaa yhtiöihin, jotka välillisesti toimivat ympäristön parhaaksi.
Tai voi satsata yrityksiin, jotka edustavat omalla toimialallaan kestävän kehityksen kärkeä – ja todennäköisesti pärjäävät tulevaisuudessa paremmin kuin ne, jotka viis veisaavat ympäristön hyvinvoinnista. Paasi puhuu ESG-ajattelusta.
ESG on lyhenne sanoista Environmental, Social ja Governance ja ESG-sijoittamisella tarkoitetaan sijoittamista yrityksiin, jotka huomioivat ympäristö- ja yhteiskuntavastuun sekä hyvän hallintotavan liiketoiminnassaan.
Mihin hän näkemyksensä perustaa?
Siihen, että tietoisuus ilmastokriisistä ja kestävän kehityksen välttämättömyydestä on megatrendi. Mitä ihmisten ajatukset edellä, sitä rahoitusmarkkinat, varainhoitoyhtiöt ja viime kädessä yritykset perässä.
Rahoittajien on jo pakkokin ottaa ympäristönäkökulma huomioon potentiaalisten sijoituskohteiden kohdalla. Rahoitus hupenee sellaisilta toimijoilta, jotka eivät piittaa maapallon hyvinvoinnista.
– Kaikki pakotetaan ruotuun, Paasi sanoo suoraan.
Hyvin suppealle alalle, kuten vaikkapa pelkkään akkuteknologiaan, hän ei kuitenkaan suosittele sijoittamaan. Parempi vaihtoehto on hyvin hajautettu salkku, jossa vastuullisuus on yhteinen tekijä.
Keihäänkärkitekeminen – sellaista on esimerkiksi hiilineutraali teräksen tuottaminen tai auton valmistaminen hiilineutraalisti tai -negatiivisesti. Paasi sanoo, että tällaiset yritykset ovat miettineet kestävää kehitystä jo pitkän tovin, joten niillä on etumatkaa.
Vastuullisessa sijoittamisessa on käytännön ongelmansa. Vielä ei ole mitään yksinkertaista keinoa varmistua noin vain helposti siitä, kuinka aitoa vastuullisuus on. ESG on yksi tapa, mutta Paasinkin mukaan toistaiseksi aika hampaaton sellainen. Lisätyötä selkeyttämiseksi tarvitaan vielä.
– On taitolaji osata poimia oikeasti vastuulliset yritykset, Paasi sanoo.
– Vielä ei ole helppoa sijoittaa vastuullisesti, mutta se on mahdollista ja kannattavaa.
Se vastuullisen sijoittajan pitää puntaroida itse, onko valmis maksamaan enemmän siitä, että saa paremman tuotteen.