Kuusamossa kaadettiin viimeisen kuukauden aikana kahdeksan sutta porovahinkoihin perustuvilla poikkeusluvilla. Kaadoista seitsemän tehtiin Alakitkan paliskunnan alueella ja yksi Oivangin paliskunnassa.
Kaadot ovat saaneet aikaan runsaasti keskustelua. Suomen Luonnonsuojeluliitto (SLL) ei näe susien tappamista tarkoituksenmukaisena.
– Poronhoitoalueella ei käytännössä ole pysyvää susikantaa ja nykyisellä systeemillä sudet joko ammutaan luvatta tai luvan kanssa, toteaa SLL:n toiminnanjohtaja Tapani Veistola Kuusamon kaadetuista susista.
Kyseessä on hänen mukaansa merkittävä osuus Suomen susikannasta, joka pyörii laskelmien mukaan 300:n molemmin puolin. Syksyisin susia on enemmän pentujen vuoksi.
Lue lisää: Kahdeksan sutta kaadettiin Kuusamossa itärajan tuntumassa – Paliskunnan mukaan aiheuttivat yli sadan poron kuoleman
Susi kuuluu Veistolan mukaan erottamattomasti Suomen luontoon, mutta poroelinkeino käytännössä estää suden elämisen noin puolen Suomen kokoisella alueella. Porotalouden ja susien yhteensovittamisen Veistola näkee haastavana asiana, johon Luonnonsuojeluliitto on pyrkinyt vaikuttamaan voimakkaasti jo vuosikymmeniä.
Yksi liiton ehdottama ratkaisu on siirtää poronhoitoalueen etelärajaa Rovaniemen korkeudelle.
– Valtion kannattaisi ostaa lisäksi pois sivutoimiset eteläiset paliskunnat, sillä porovahinkojen korvaamiseen menee paljon veronmaksajien rahoja. Tämä on kuitenkin pitkän matkan takana.
Poroisäntä: Susi kuuluu luontoon, mutta aiheuttaa valtavat vahingot poroelinkeinolle
Elinkeinon kannalta susien tekemä vahinko on saanut Alakitkan poroisännän Jalmari Oikaraisen mukaan hänet ja muutamat muut paikalliset poroisännät miettimään jatkoa vakavasti: Onko poronhoidossa järkeä, jos susilauma voi tappaa lyhyessä ajassa jopa puolet tietyn alueen poroista pois.
Oikaraisen mukaan sudet ovat aiheuttaneet tänä poronhoitovuonna Alakitkan paliskunnalle 110 aikuisen poron kuoleman. Viime poronhoitovuonna sudet tappoivat Alakitkalla 62 poroa. Oikarainen arvioi vahinkojen nousevan satoihin tuhansiin euroihin.
Oikaraisen mielestä sudet kuuluvat Suomen luontoon, mutta susikantaa tulisi selvästi rajoittaa ja sen pääalueena pitää Etelä-Suomea.
– Lähtökohtaisesti jokainen poronomistaja haluaa ansaita elantonsa perinteisesti lihaa tuottamalla, mutta nykyaikainen petopolitiikka estää sitä vahvasti. Petojen lisääntyessä vahingot kasvavat ja vasatuotto kärsii. Porojen jalostaminen on kärsinyt jo pitkän aikaa ja vasojen elopaino on alkanut tippumaan.
– Itsellä on usko viranomaisiin, että luvat saadaan kuntoon ja pystytään reagoimaan susiin. Tarkoituksena on, että lihatuotanto säilyisi.
Julkinen keskustelu susista herättää tunteita, ja Oikarainen tietää tämän. Hänen omat mietteensä ovat tiiviisti elinkeinon kannalla.
– Toivon, että kaikki ymmärtävät, miten hirveän paljon tästä tulee vahinkoa poroelinkeinolle.
Oikarainen miettii hetken, kun häneltä kysyy suden ja poroelinkeinon yhteiselon sovittamisesta: onko se mahdollista?
– Susi on ongelma poroelinkeinolle eikä yhteiselo mielestäni tule onnistumaan täällä. Ei ole sutta, joka ei poroa tapa ja yksikin susi saa aikaan valtavaa vahinkoa. Lauma kun oppii poroihin, niin tappoja tulee järkyttävä määrä.
Viiden suden kaato Liikasessa vei kaksi päivää
Kuusamon Liikaseen paikannetut viisi sutta kaadettiin viime viikon keskiviikkona ja torstaina. Jalmari Oikarainen sanoo, että viimeisimmät varmat havainnot viiden suden jäljistä tulivat paikallisilta viime viikon tiistaina ja susien todettiin oleilevan viiden kilometrin pituisella ja kahden kilometrin levyiselle alueella.
Kaato alkoi heti keskiviikkoaamuna, kun kuutisenkymmentä metsästäjää, osa koirien kanssa, muodosti ringin ja passiketjun susilauman ympärille. Keskiviikkona laumasta ammuttiin kolme sutta, mutta kaato piti keskeyttää pimeyden tultua. Torstaiaamuna kaadettiin loput kaksi sutta. Tätä ennen kaksi sutta oli kaadettu aiemmin, loka-marraskuun taitteessa.
Susien kaato onnistui Oikaraisen mukaan helposti, kunhan ne ensin löydettiin. Ennen viime viikkoa sudet olivat poroisännän mukaan kulkeneet toistuvasti Suomen ja Venäjän valtiorajan yli parin kolmen viikon sykleissä pitkin syksyä.
Poroisännälle ja poroelinkeinoa harjoittaville kollegoille kaadoilla on suuri merkitys, Oikarainen sanoo. Heidän toiveenaan on, että porokuolemat loppuisivat tähän.
Poikkeusluvat susikaatoihin eivät ole Suomen riistakeskuksen riistasuunnittelija Veli-Matti Kankaan mukaan harvinaisia poronhoitoalueella, sillä susilupien sääntely on siellä muuta Suomea kevyempää ja susivahinkoja tapahtuu poroelinkeinolle usein. Susi on aina rauhoitettu, mutta metsästyslainsäädäntö mahdollistaa poikkeuslupien myöntämisen erityistapauksissa, kuten porovahinkojen ehkäisyssä.
Kangas täsmentää, että susien kaadossa ei ole kyse tavanomaisesta metsästyksestä. Kyse on poikkeusluvasta, johon pääsääntöisesti myös myönnetään menetelmäpoikkeuksia. Nämä ovat esimerkiksi mönkijän ja moottorikelkan käyttö kaadossa, aseen kuljetus edellä mainituilla kulkuvälineillä sekä keinovalojen käyttö, jotka kaikki ovat muuten kiellettyjä metsästyksessä.
Poikkeusluvan hakija arvioi riistakeskuksen hakemuksessa susista koituneet haitat euromääräisesti. Ilmoitetuista summista pyydetään aina selvitys ja viranomaislausunnot.
– Tässäkin tapauksessa ne on saatu lausunnot Kuusamon maataloustoimistosta. Ilmoitetut vahingot tulevat sitä kautta meille ja poronomistajat saavat aikanaan petovahinkokorvaukset, Kangas kertoo.
Poron tappaneen pedon selvittäminen on Kankaan mukaan tärkeää, sillä muutkin pedot syövät poroja.
– Aina ei ole helppoa saada selville vahingonaiheuttajaa ja siinä tarvitaan kokemusta tutkia asiaa. Esimerkiksi raatelu- ja purujälkiä tutkitaan ja mitataan purujäljen leveydestä, mikä petoeläin on ollut kyseessä. Lisäksi etsitään jälkiä maastosta. Toisinaan voi olla hyvin hankalia tapauksia. Poro voi olla yhden pedon tappama, mutta viimeisin kaluaja voi olla ihan toinen eläin.