Luonnonvarakeskus Luken laskelmien mukaan Suomessa on hyvät mahdollisuudet sovittaa yhteen metsien lisäsuojelua ja metsätaloutta.
Luken tuoreiden tutkimustulosten mukaan arvokkaimpia vanhoja metsiä, lehtoja ja ojittamattomia korpia voitaisiin siirtää tiukan suojelun piiriin 350 000 hehtaaria, mutta runkopuun hakkuukertymää voisi silti tarvittaessa jopa kasvattaa hieman nykyisestä seuraavan 30 vuoden aikana.
Asetelma on tällainen, sillä metsien kasvu ylittää edelleen hakkuiden määrän, vaikka hakkuupaine on lisääntynyt. Jos metsämaata suojeltaisiin lisää 350 000 hehtaaria, suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä pienenisi 2050-lukuun mennessä vain kaksi prosenttia.
– Tällaisella lisäsuojelulla olisi vain pieni vaikutus hakkuukertymään, tiivisti Luken erikoistutkija Hannu Hirvelä Memu-hankkeen loppuwebinaarissa keskiviikkona.
Luken tutkimukseen valittu 350 000 hehtaarin lisäsuojelun taso perustuu Luken aiempaan taustaselvitykseen, jonka tutkimuslaitos teki kansallisen metsästrategian valmistelua varten.
Näkemykset lisäsuojelun tasosta vaihtelevat huomattavasti
Paine metsien suojeluun kasvaa parhaillaan monesta syystä, mutta poliittisia päätöksiä lisäsuojelusta ei ole toistaiseksi tehty.
Näkemykset lisäsuojelun tasosta vaihtelevat huomattavasti. Metsätaloutta lähellä olevissa piireissä katsotaan, että lisäsuojelu ei saa vaikeuttaa liikaa metsien käyttöä. Luontoarvoja painottavat tahot sen sijaan katsovat, että suojelua pitäisi lisätä merkittävästi.
Suomen Luontopaneeli on ehdottanut, että kaikki vanhat ja luonnontilaiset metsät olisi suojeltava, ja lisäksi muita vanhimpia metsiä metsiä niin, että jokaisen maakunnan metsämaasta vähintään 10 prosenttia tulisi suojelluksi. Lisäsuojeluun pitäisi tällöin siirtää 1,4 miljoonaa hehtaaria Suomen koko 20 miljoonan hehtaarin metsämaasta.
Luke tarkasteli myös näin laajan lisäsuojelun vaikutuksia. Se rajoittaisi jo tuntuvasti metsätaloutta, sillä hakkuita ei olisi enää mahdollista kasvattaa, ja lähimpinä vuosina hakkuita täytyisi jopa vähentää nykytasosta. Suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä pienenisi 9 prosentilla.
– Tämähän on jo aika huomattava vaikutus, Luken Hirvelä arvioi.
Hakkuupainetta piisaa
Monimuotoisuuden kannalta metsien lisäsuojelu olisi tarpeen, sillä hakkuupaineen aiheuttama luontokato näkyy muun muassa vanhojen metsien vähenemisenä Itä- ja Pohjois-Suomessa, jossa vanhoja metsiä on eniten jäljellä.
Pinta-alalla mitattuna eniten vanhoja metsiä on hävinnyt viimeisen 60 vuoden aikana Lapista, mutta suhteellisesti eniten vanhat metsät ovat vähentyneet Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa.
Esimerkiksi Luonnonmetsä-työryhmän mukaan jäljellä olevat arvokkaimmat luonnontilaiset ja vanhat metsät pitäisi suojella välittömästi. Työryhmän mukaan tällaisia kohteita on Metsähallituksen mailla jäljellä enää 70 000 hehtaaria.
Lisääntynyt hakkuupaine näkyy myös siinä, miten metsien hiilinielu on pienentynyt.
– Metsien kasvu on parantunut, mutta hakkuut ovat kasvaneet myös, selitti tutkija Jukka-Pekka Myllykangas Luken webinaarissa.
Hakkuiden lisäksi hiilinieluun vaikuttaa turvemaiden ojitus ja keskilämpötilojen nousu. Molemmat tekijät ovat nopeuttaneet turpeen hajoamista, mikä lisää hiilidioksidipäästöjä.
Lapissa on edelleen Suomen metsien suurin hiilinielu, mutta soisella Pohjois-Pohjanmaalla metsät ovat jo muuttuneet päästölähteeksi.
Mikä tutkimus?
Luonnonvarakeskus selvitti Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien rahoituksella näiden alueiden metsien kehitysnäkymiä.
Memu-hankkeessa selvitettiin muun muassa metsien rakenteen muutosta viime vuosikymmeninä, hakkuumahdollisuuksien kehitystä seuraavan 30 vuoden aikana, sekä mahdollisen lisäsuojelun vaikutuksia talouteen ja työpaikkoihin.
Maakunnat halusivat tutkimustietoa, koska metsätalous on Itä- ja Pohjois-Suomelle tärkeä sektori, ja siihen liittyvä sääntely on Euroopassa parhaillaan voimakkaassa murroksessa.