Oulujoen ensimmäisen padon alapuolinen alue voisi toimia lohen kutupaikkana. Merikosken säännöstelypadon alapuolisen alueen kunnostaminen lisääntymisalueeksi voisi tuottaa vuosittain lähes 6 000 vaelluspoikasta.
Näin suureksi on Luonnonvarakeskus (Luke) laskenut kauneusaltaan lohipotentiaalin osana juuri julkaistua Kalastonhoidon kehittäminen Oulujoen vesistössä -raporttia.
– Alue pitäisi kunnostaa lohelle sopivaksi ja saada vesitettyä ympärivuotisesti, erikoistutkija Pauliina Louhi Lukesta toteaa poikastuotannon vaatimuksista.
Tutkijat pitävät kuitenkin säännöstelypadon alapuolisen alueen kunnostamista Oulujoen merilohikannan elvyttämisen yksittäisistä toimenpiteistä tehokkaimpana.
– Tässä vaihtoehdossa ei tarvita kalateiden rakentamista eikä tule vaellustappioita, Louhi perustelee.
Vaihtoehtoina on tarkasteltu suppeampaa seitsemän hehtaarin ja laajempaa 20 hehtaarin aluetta. Pienemmässä vaihtoehdossa aikuisia kutulohia voisi nousta lisääntymään vuosittain 115–197 ja ne voisivat tuottaa 1 924–1 993 vaelluspoikasta.
20 hehtaarin alueelle voisi puolestaan nousta 330–572 lohta, jotka voisivat tuottaa 5 497–5 694 poikasta. Kalamäärät perustuvat populaatiomallinnuksiin.
Raportissa on tarkasteltu monia muitakin lohen luonnonlisääntymisen edistämisen vaihtoehtoja. Jos esimerkiksi kaikkien pääuoman voimalaitoksien yhteyteen toteutettaisiin luonnonmukaiset kalatiet ja vanhat uomat sekä Merikosken säännöstelypadon alapuolinen alue kunnostettaisiin lisääntymisalueiksi, voitaisiin pääuomassa tuottaa noin 30 000 vaelluspoikasta jokisuuhun.
– Tätä voi verrata siihen, että vapaana virtaavan Tornionjoen arvioidaan tuottavan vuosittain yhdestä kahteen miljoonaa vaelluspoikasta, Louhi havainnollistaa.
Lisääntymis- ja poikastuotantoalueitakin joessa on Louhen mukaan karkeasti arvioituna 5 000 hehtaaria.
Oulujoen pääuoman seitsemän voimalaitoksen välissä olevat alueet ovat lähes kokonaan patoaltaita, joten lohelle soveltuvia lisääntymis- ja poikastuotantoalueita ei enää juuri ole.
– Oulujoen pääuomalla isoin ongelma on lisääntymisalueiden puute, Louhi tiivistää.
– Merikosken ennallistamisen ehkä tärkein etu on siinä, että alue sijaitsee keskellä kaupunkia ja voisi sitten olla tärkeä luontovaltti kulttuurikaupungin maineelle, Louhi lisää.
Luken raportti on osa Oulujoen vesistöalueen vesistövisio 2035 -hanketta ja Oulun Energiassa visiotyö nähdään jatkumona jo tehdyille toimille.
– Oulun energia on toteuttanut vaelluskalojen elinolojen parantamista edistäviä toimia rakentamalla Merikosken kalatien 20 vuotta sitten ja osallistumalla viime vuosina Hupisaarten kehittämiseen, Oulun Energian laatu- ja ympäristöjohtaja Tarja Väyrynen kertoo.
Oulun Energian näkemyksen mukaan Merikosken, Hupisaarten ja Kaupunginojan alueen kehittäminen on tärkeää alueen erityispiireiden takia. Väyrysen mukaan yhtiö lähtee nyt visiohankkeen päättymisen jälkeen selvittämään tarkemmin hankkeessa tunnistettuja kehittämiskohteita.
– Selvitysten perustella päätetään mitä toimia tehdään ja minkälaisella aikataululla. Erityisesti Merikosken vanhan uoman ympärivuotiseen vesittämiseen liittyy merkittäviä riskejä, jotka tulee selvittää ennen päätösten tekoa, Väyrynen toteaa.