Kalastaja Jari Aikio on havainnut Oulujoen Kissakoskessa kalanpoikasia, joiden hän toivoo olevan lohenpoikasia.
Aikio on seuraillut Kissakoskea tarkemmin siitä asti, kun hän huomasi lohien kutevan siinä kolme vuotta sitten.
Puron yläosassa oli aiemmin isot siltarummut. Alueen maisemoinnissa rummut poistettiin ja tilalle tuli virtaava puron tapainen vesialue. Muuttuneet olosuhteet ovat saaneet lohet kutemaan alueella.
Viime vuosina useat ihmiset ovat tehneet havaintoja lohen kutemisesta Oulujoen alapuolella olevassa jokisuistossa.
Ely-keskuksen vesienhoitoryhmälle tulee joka vuosi runsaasti yhteydenottoja kala-asioista, kun yksityiset ihmiset kertovat havainnoistaan. Kissakosken suunnalta on tullut useita ilmoituksia, kertoo Jukka Tuohino Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksesta.
Tutkimukset jäivät kesken
Ovatko Kissakosken kutemiset lohen osalta voineet onnistua?
Täysin varmaa vastausta ei voida tietää, sillä kyseistä kohtaa ei ole koitettu tutkia kuin kerran kesällä kaksi vuotta sitten. Tuolloin Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat Pauliina Louhi, Jaakko Erkinaro ja Riku Rinnevalli olivat menossa tarkastamaan asiaa. Kalastaja Jari Aikio seurasi ja kuvasi tilannetta rannalta.
Sähkökalastus keskeytyi, kun trombi nousi päälle ja tutkijat joutuivat pakenemaan suojaan sillan alle.
– Saimme kalastettua sillan alapuolisen alueen lähes kokonaan ennen myrskyä. Silloin havaintoja lohenpoikasista ei tehty, Louhi kertoo.
Hän ei sulje täysin pois sitä, etteikö alajuoksun kutemisista olisi voinut jäädä henkiin joitakin lohenpoikasia. Hän uskoo kuitenkin, että määrät ovat hyvin pieniä.
Hyvin pienestä kalanpoikasesta lajimääritelmää on vaikea tehdä.
Juuri soraikosta noustuaan poikaset ovat yhdessä, mutta ne hakeutuvat muutaman päivän sisällä omiin suojapaikkoihinsa matalampiin vesiin. Ne eivät siis parveile synnyttyään pitkiä aikoja, toisin kuin monet muut lajit.
Lohen poikasten pitäisi selvitä hengissä kaksi–kolme ensimmäistä vuotta jokisuistossa, jolloin ne kokoontuvat parviin ja lähtevät vaeltamaan merelle päin tullakseen takaisin muutaman vuoden päästä.
Matalaa, virtaavaa ja kivikkoista
Oulujokisuisto on kutemisen kannalta haasteellinen alue, eikä Kissakoski ole nykymuodossaan ihanteellinen paikka poikastuotannolle. Kun lohet syksyllä kutevat, olisi mätimunien selvittävä talven yli kevääseen asti.
– Kutupaikka ei saisi missään vaiheessa päästä kuivumaan tai jäätymään, eli vesi ei saisi käydä liian alhaalla, kertoo Tuohino.
Keväällä kuoriutuville poikasille pitäisi löytyä vielä sopivan matalaa, virtaavaa ja kivikkoista koskialuetta, jota jokisuistossa ei juurikaan ole.
Kutupaikka ei saisi peittyä myöskään roskien tai kiintoaineksen alle, sillä silloin poikaset eivät pääse kuoriutumaan keväällä tai ne tukehtuvat. Suurimman uhan kutemiselle aiheuttaa meriveden korkeuden vaihtelu jokisuistossa.
– Se on täysin ilmoista riippuvainen luonnonilmiö ja siinä merkittävin tekijä on tuulen suunta ja voimakkuus, Tuohino kertoo.
Taimenella menee hyvin
Luken tutkimusten mukaan vaelluskaloista meritaimen kutee Hupisaarten puroverkostossa hyvin. Se on uomien kunnostamisen sekä ympärivuotisen vesittämisen ansiota. Tutkimuksen avulla on voitu selvittää taimenpopulaation geneettistä taustaa.
– Kaloista osa on alun perin Hupisaarten puroihin siirrettyjen poikasten jälkeläisiä, osa taasen on mereltä tulleita ja osa näiden yhdistelmiä, Louhi kertoo.
Ensimmäisiä Hupisaarilla syntyneitä poikasia odotellaan palaavaksi takaisin kotipuroonsa kutemaan tänä syksynä.
Jokien patoaminen on vaikuttanut myös siikaan. Siksi vaellussiian lisääntyminen on perustunut syksyisin tehtävään emokalapyyntiin, mädin hautomiseen ja jokisuuhun tehtäviin istutuksiin.
Luken uusimmissa tutkimuksissa on havaittu siian onnistuneita luonnonkiertoon perustuvia kutemisia Hartaanselällä ja Merikosken voimalaitoksen alajuoksulla. Havaintoja on tehty myös muikun luonnonpoikasista samalla alueella.
Virtaamista voidaan testata
Voisiko lohikanta vahvistua Oulujoen suistossa kutemalla?
Ainakin se tarvitsisi toimenpiteitä, joilla ympäristö saataisiin sellaiseksi, että luonnollinen elinkierto olisi mahdollinen. Veden lisäksi tarvittaisiin riittävä määrä sopivaa soraa ja kiviä kutukuoppien tekemiseen.
Tuohinon mukaan Kissakoski olisi lyhyenä koskena suhteellisen helppo kunnostaa. Kunnostaminen olisi kuitenkin järkevää vasta siinä vaiheessa, mikäli Merikosken ohijuoksutusuoman ympäristövirtaamahanke toteutuu.
– Olisi mahtavaa, jos luonto osoittaisi meille, että lohi voi kutea, kuoriutua ja jäädä henkiin Oulujoessa, sillä luonnollisen elinkierron kautta syntyvät kestävimmät yksilöt, uskoo Aikio.
Asia ei ole kuitenkaan yksinkertainen, koska voimalaitoksen säännöstelypato on myös ohijuoksutuskanava ja luukut on aika ajoin avattava tulvan estämiseksi. Tämä tuo haasteita säännöstelypadon alapuolisille kunnostamistoiveille, Tuohino toteaa.
Aikion mukaan kalastajat ovat toivoneet Oulun Energian kanssa käymissään keskusteluissa virtaamisen lisäämisen kokeilemista ensi syksynä.
Oulun Energian laatu- ja ympäristöjohtaja Tarja Väyrynen vahvistaa, että Merikosken vanhan uoman ympärivuotinen vesittäminen kalojen lisääntymisalueeksi on noussut esille eri yhteyksissä.
Viimeksi asiaa on tarkasteltu keväällä valmistuneessa Oulujoen vesistövisiossa. Väyrysen mukaan Oulun Energia tulee tarkastelemaan syksyllä mahdollisuutta johtaa koeluontoisesti vettä uomaan eri virtaamamäärillä, esimerkiksi 5–25 kuutiota sekunnissa. Tällöin saataisiin tietoa veden virtaamisesta ja leviämisestä vanhan uoman alueella.