Oulun Oritkarin asemakaavoituksessa huomioidaan poikkeuksellisen kattavasti alueella pesivät linnut.
Alueella pesii esimerkiksi harvinaistunut tylli ja useita sitä harvinaisempia, uhanalaisia lintulajeja, jotka tulee ottaa huomioon rakentamisen kaikissa vaiheissa.
Swecon maankäytön tiimipäällikkö Leena Pehkonen kertoo, että pesimälinnustoselvityksen tulokset ovat määritelleet alueen suunnittelua. Sweco on laatinut alueen asemakaavaluonnoksen Oulun kaupungille.
– Ei tule mieleen Suomessa vastaavaa hanketta, jossa linnusto olisi huomioitu asemakaavassa yhtä laajassa mittakaavassa, Pehkonen kertoo.
Asemakaavamuutoksen laajuus on noin 440 hehtaaria. Osa näistä hehtaareista on vielä merta, sillä Oritkarin alue muuttaa muotoaan eli tulevaisuudessa se kasvaa täyttömaa-alueilla.
Alueesta nykyisellään maata on noin 130 hehtaaria, ja uutta maa-aluetta voidaan muodostaa parisataa hehtaaria rantaviivan muotoilusta riippuen.
Asemakaavaluonnoksessa on osoitettu alueen länsiosaan noin 20 hehtaarin rantakenttä, joka on varattu yksinomaan linnustolle. Tämäkin alue on kuitenkin tulevaa täyttömaata, ja linnuston olosuhteiden turvaaminen viittaa rakentamisen aikaiseen toimintaan.
– Asemakaavan yleismääräyksillä on varmistettu, että tämä rantakenttä täytyy löytyä linnuille rakentamisen ja maantäyttöjen jokaisessa vaiheessa, Pehkonen korostaa.
Linnuille varattu alue siirtyy siis vaiheittain länttä kohti, kunnes sataman kokonaisuus on valmis ja alue voidaan rajata lopulliselle sijalleen sataman läntiseen nurkkaan. Alue myös aidataan, jotta pienpedot eivät pääse tuhoamaan lintujen pesiä.
Rantakentän säilyttäminen riittävän laajuisena keskustelutti Pehkosen mukaan asemakaavan luonnoksen valmistelun aikana.
– Paljonko on riittävä ja missä ja minkälaisia nämä alueet ovat, hän tarkentaa.
Satamassa ei olla luonnontilaisessa tai edes sen kaltaisessa ympäristössä, mutta Pehkosen mukaan se ei tarkoita sitä, etteikö lintuja pitäisi huomioida suunnittelussa.
Aidalla suojatun rantakentän lisäksi yleissuunnitelmassa alueen etelärantaan jää usean kymmenen metrin levyinen vyöhyke, joka sekin on suunniteltu linnustolle.
Tälle ranta-alueelle ei Pehkosen mukaan lähdetä tekemään vehreää ympäristöä, vaan karua, rantalinnuille sopivaa sorakenttää, jossa ei ole siemenpankkia. Ympäristö rakennetaan tarkoituksella linnustolle suotuisaksi niukalla kasvistolla.
Kaava on ollut luonnoksena nähtävillä kesällä 2025. Kaupungin kaavoitusarkkitehti Suvi Jänkälä kertoo, että nyt tehdään saadun palautteen pohjalta tarpeellisiksi katsottuja lisäselvityksiä.
Nämä liittyvät muun muassa liikennealueiden tilatarpeisiin ja lähistön merialueiden virtausten vaikutusten selvittämiseen.
– Tavoite on, että kaava valmistuisi tämän vuoden aikana ja saataisiin kaavaehdotus nähtäville, Jänkälä kertoo.
Hän kuvaa linnuston huomioimisen haastaneen kaavoitusprosessia, kun rakentamisen vaiheistus on pitänyt miettiä uudella tavalla.
Sataman keinotekoinen ympäristö palvelee Jänkälän mukaan samaa tarkoitusta kuin luonnossa maankohoaminen ja sen luomat ympäristöt.
Perämeren rannikolla maa kohoaa vielä jääkauden jäljiltä, ja näin paljastuu uutta rantaa linnuille. Jänkälä kuitenkin kertoo, että rehevöitymisen vuoksi nämä merestä paljastuneet alueet eivät säily kauaa karuina, vaan kasvavat pian umpeen.
– Satama-alueella karu ympäristö sen sijaan säilyy, koska siellä ihmisen toiminta synnyttää jatkuvasti uutta maa-aluetta, Jänkälä lisää.
Lisäksi maantäyttöjen yhteydessä penkereiden sisään jää väliaikaisia vesialtaita, joista linnut hyötyvät. Rantalinnuston mieltyminen satama-alueeseen onkin monen tekijän summa.
Jänkälä painottaa myös, että satama-alueen pesintöjen onnistumisten kannalta on oleellista, ettei alueella liiku ihmisiä. Satama-alue on aidattu, joten ulkopuolisten liikkuminen on estetty.
Linnut eivät yhtä herkästi säikähdä koneita tai miellä yksittäisiä liikkuvia työkoneita pedoiksi, toisin kuin kävelevän ihmisen.
– Yksikin innokas harrastaja voi pilata pesinnän, Jänkälä varoittaa kahlaajarannoilla liikkujia.
Satama-alueen laajeneminen on vuosien urakka. Jänkälän mukaan nyt suunnitellut maantäytöt ovat valmiita joskus 2030-luvulla.
Nyt tehdyt kaavoitusratkaisut takaavat pesivälle linnustolle riittävästi tilaa. Näin arvioi alueen lajiston ja historian hyvin tunteva ylitarkastaja Jorma Pessa Pohjois-Suomen elinvoimakeskuksesta.
– Olennaisinta on, että linnuilla on koko ajan tarjolla sopivia pesimisympäristöjä, Pessa painottaa.
Pessa kuuluu rantakenttätyöryhmään, joka on alueen toimijoiden yhteinen, linnuston suojelusta huolehtiva yhteistyöelin. Oritkarin lisäksi rantalinnuille sopivia alueita on Vihreäsaaressa.
– Puoliaktiivisesti käytössä olevat, koko ajan vähän muuttuvat alueet ovat linnuille sopivia.
Rantakenttien pitkän ajan kehitys on ollut Pessan mukaan laskeva Oulun ja laajemminkin Perämeren rannoilla.
– Aiemmin muun muassa saha-alueet ovat olleet tärkeitä, mutta linnuille soveltuvien joutomaiden määrä on vähentynyt paljon.
Sen myötä jäljellä olevien alueiden merkitys on korostunut. Esimerkiksi laajalti Perämeren rannikolla pesineen lapinsirrin ehkä viimeinen esiintymisalue on Oritkarissa.
– Se alkaa nimensä mukaisesti olla Lapin lintu, Pessa sanoo viitaten lajin toiseen pesimäseutuun pohjoisimman Lapin tuntureilla.