Ta­val­lis­ten lin­tu­jen tark­kai­li­ja

Monet lintuharrastajat kulkevat lajien perässä pitkiä matkoja. Rovaniemeläinen Ismo Kreivi ei ole sellainen lintuharrastaja.

– Minua kiinnostavat enemmänkin tavalliset linnut ja niiden elämä, hän sanoo.

Hän seuraa lintuja lähiluonnossa. Mollivoittoisesti laulava leppälintu, mustapäinen pikkulokki ja sympaattisen pieni helmipöllö ovat hänen suosikkilajejaan, joita on mukava seurata.

Kreiviltä kysytään usein, mikä linnuissa kiehtoo, eikä hän osaa siihen vastata. Linnut ovat vain olleet aina läsnä.

– Kaikkihan linnut ovat hienoja.

Ismo Kreivi kasvoi Ylitorniolla pienessä kylässä Portimojärven rannalla. Isä harrasti kalastusta intohimoisesti ja metsästi. Retkillä lapsi kulki mukana. Kalastus ei Kreiviä niinkään kiinnostanut, mutta isän matkassa hän oppi liikkumaan luonnossa.

Vanhemmat huomasivat lapsen mielenkiinnon lintuja kohtaan hyvissä ajoin, ja kahdeksanvuotiaana he antoivat Kreiville lahjaksi ensimmäiset kiikarit.

– Eivät he olisi minulle kiikareita ostaneet, jos en olisi ollut kiinnostunut, tietäen oman perheeni taustat ja taloudellisen tilanteen. Siitä lähtien kiikarit ovat kaulassa kulkeneet.

Lapsi oli niin innostunut, että hän pisti herätyskellon soimaan viikonloppuaamuinakin. Kello soi ani varhain, ennen auringon nousua. Kouluikäinen Kreivi puki päälle ja meni pihalle. Pieni maalaiskylä nukkui hiljaa, järvi oli tyyni. Vähitellen lintujen aamulaulu alkoi.

– Ne hetket sieltä ihan alkuajoista ovat jääneet mieleen. Nykyisin harvemmin siihen tunnelmaan enää pääsee.

Kreivin mukaan lintuharrastus ei ollut 1970- ja 80-luvuilla mikään harrastus, ainakaan Ylitorniolla. Välillä hän ei kehdannut edes kertoa siitä, eikä hän tiennyt kylältä muita, jotka olisivat harrastaneet lintuja samoin kuin hän.

– En itsekään sitä aina mieltänyt harrastukseksi, halusin vain katsella lintuja.

Kun hän muutti Rovaniemelle vuonna 1995, Kreivi tutustui muihin lintuharrastajiin. Pian hän olikin jo Lapin lintutieteellisen yhdistyksen toiminnassa mukana ja pääsi erilaisiin vastuutehtäviin. Nyt hän on rivijäsen ja yksi yhdistysten retkikummeista.

Kreivi aloitti lintujen rengastamisen vuonna 1992. Yli 30 vuoden aikana hän on rengastanut noin 47 000 yksilöä. Joillain reissuilla hän saattaa merkitä satoja lintuja, mutta on myös paljon kertoja, joina hän ei rengasta ainoatakaan yksilöä.

Luonnontieteellisen keskusmuseon mukaan Suomessa rengastettiin vuosina 1913–2022 yli 13 miljoonaa lintua. Rengastuksessa lintu merkitään tunnuksella, jolla pystyy seuraamaan sen elämää. Se on Kreivin mukaan ainoa tapa, jolla yksilöä voi seurata.

– Kun rengastus yli sata vuotta sitten alkoi, sen tarkoitus oli seurata, mihin linnut muuttavat. Nyt rengaslöytöjen perusteella saa selville muun muassa mihin ne kuolevat, mihin muuttavat, palaavatko samoihin paikkoihin ja ovatko ne pariuskollisia. Sillä voi selvittää paljon asioita yksilöstä, Kreivi avaa.

Kauimmas Suomesta matkannut lintu, jonka Kreivi on merkinnyt, on tilhi. 2003 Rovaniemellä rengastettu lintu lensi Venäjälle ihan Mongolian rajan lähettyville 4 300 kilometrin päähän. Ainoa Afrikkaan lentänyt lintu oli pikkulokki, joka matkasi Algeriaan. Sen lento ei päihittänyt itään mennyttä tilheä.

Erityisen rengastuksen hän teki viime vuonna, kun hän merkitsi tilhen, joka lensi Islantiin. Linnut lentävät harvoin Suomesta Atlantin saarelle. Tilhi oli viides sinne matkannut Suomessa rengastettu lintu.

Kreivi on seurannut lintuja 50 vuoden ajan. Sinä aikana moni lintulaji on taantunut, äänimaailma on hiljentynyt. Silti, ja ehkä juuri siitä syystä, Kreivin harrastus on pitänyt hänet otteessaan.

Kun Kreivi oli haastattelupäivänä matkalla töihin, kun hän näki räkättirastaan viemässä poikasilleen ruokaa. Kahden sadan metrin päässä havainnosta lähimetsän laidalla näkyi metsäkone.

– Kauhun sekaisin tuntein odotan, mitä ne ovat lyöneet matalaksi. Aamulla räkätillä oli poikaset pesässä. Katsotaanpa, onko enää ja onko pesäpuutakaan enää olemassa, Kreivi sanoo.

Kun hän palasi kotiin, metsä oli vielä pystyssä.

– Tämmöistähän se nykyään on. Meille sanotaan, että näin pitää tehdä, mutta kuinka kauan näin uskotellaan. Eikö meillä tosiaan ole muuta vaihtoehtoa?