Retken pieni iso riesa

Mahdollisimman kovat uudet kengät, jotka hankaavat kunnolla, ehkä vielä ilman sukkaa. Kuuma ja hiostava sää, mahdollisimman pitkä reitti, paljon ylä- ja alamäkiä sekä kävelytyylinä laahustaminen.

Siinä täydellinen resepti mahdollisimman kipeisiin rakkoihin, sanoo jalkaterapeutti Veera Keltanen.

– Rakko syntyy nimenomaan hankauksesta. Iho joko hankautuu rikki avohaavaksi tai pitkään kestävä edestakainen liike aiheuttaa vesikellon, hän kertoo.

Rakko on pirullinen vaiva erityisesti pitkillä vaelluksilla, eikä pelkästään itsensä vuoksi.

Jos rakko pääsee muodostumaan ja kilometrejä on vielä jäljellä reilusti, kipeää rakkoa välttelevä saattaa alkaa kävellä kummallisessa asennossa, jolloin kohta kipeänä on moni muukin paikka kuin punoittava vesikello kantapäässä.

Kenkä puristaa useimmilla

Yleensä ongelma on kengissä. Keltanen sanoo, että hänen kokemuksensa mukaan valtaosa ihmisistä käyttää liian pientä kenkää. Toki liian suuri kenkä hölskyy jalassa ja voi aiheuttaa rakkoja, mutta ongelma on jalkaterapeutin mielestä huomattavasti harvinaisempi.

– Kengässä pitää olla sentti tai puolitoista tyhjää tilaa varpaiden edessä. Normaalissa liikkeessä jalka leviää eteen ja sivulle, joten jos varpaat osuvat kengän kärkeen, siitä seuraa ongelmia.

Liian pieni kenkä myös puristaa varpaita yhteen, mistä seuraa murheita varpaiden kanssa. Varvasväleihin ja varpaisiin saattaa tulla rakkoja, ja lisäksi epämukavissa kengissä kulkee helposti virheasennoissa.

Perinteiset vaelluskengät ovat jäykkiä ja jämäköitä. Keltanen huomauttaa, että vaelluskengän on toki oltava tukeva ja suojattava jalkaa, mutta pohja ei saa olla liian kova. Joustava ja pehmeä pohja on jalalle terveellinen.

Keltanen itse myy kevytjalkineita ja paljasjalkakenkiä, jotka hänen mukaansa soveltuvat myös patikointiin oikein mainiosti. Mutta entä jos lähtee rämpimään rakkakivikkoon?

– Tietenkään pohja ei voi olla mitenkään millinohut, mutta sen on oltava joustava niin, että jalka pystyy tuntemaan alustaa. Tärkeää on, että kenkä on jalan muotoinen, ei liian kapea eikä liian lyhyt.

Turpoamiseen kannattaa varautua

Perinteisiin ohjeistuksiin kuuluu myös kenkien sisäänajo eli se, että uusia kenkiä käyttää lyhyitä matkoja ennen kuin lähtee pitkälle reissulle tunturiin.

Keltanen sanoo, että sisäänajo on erityisen tärkeää, jos kyse on jäykistä ja hankaavista kengistä, koska ne tottuvat jalan muotoon ja liikkeeseen vain käytön myötä.

Kevyitä kenkiä ei hänen mukaansa tarvitse erityisesti ajaa sisään. Toki kaikkien kenkien kanssa on hyvä testata etukäteen, miten ne toimivat esimerkiksi silloin, kun jalka esimerkiksi turpoaa.

– Kengät kannattaa myös ostaa illalla, jos jaloilla on tapana turvota. Kaupassa kenkiä sovittaessa kannattaa kiertää kauppaa tai käytävää monta kertaa ja vaikka vähän juostakin.

Keltanen painottaa, ettei hän suosittele kertaheitolla siirtymistä jäykistä patikkakengistä paljasjalkakenkiin. Jalat on totutettava uuteen kävelytyyliin vähän kerrallaan.

Myös kävelytyyli vaikuttaa siihen, kuinka todennäköisesti rakkoja syntyy. Keltanen muistuttaa, että jalka voi paremmin, kun muistaa päkiäponnistuksen ja koko jalan käytön. Jos astuu voimakkaasti kantapäällä eikä käytä jalan etuosaa, lihaselastisuus vähenee ja syntyy hankauspisteitä.

Älä säästä laastareiden laadussa

Jos tietää etukäteen, minne hankausta saattaa tulla, rakkolaastaria voi käyttää ennaltaehkäisevästikin.

Keltanen sanoo, että hänen asiakkaidensa kokemusten perusteella rakkolaastarit ovat hyviä ja pysyvät hyvin paikoillaan, kun ne panee kuivalle iholle ja painaa kiinni kunnolla.

– Ainakin hyvälaatuiset rakkolaastarit tuntuvat toimivan, mutta ne ovat tietenkin kalliimpia. Halvempia ostaessa säästö kuitenkin hukkuu nopeasti, jos huonolaatuinen rakkolaastari irtoilee.

Myös talkista on apua. Keltanen neuvoo pitämään talkkia mukana ja laittamaan sitä suojaksi esimerkiksi varvasväleihin hikoilun vaikutuksia vähentämään. Talkkia voi hänen mukaansa myös panna rakkolaastarin alle, ja se toimii myös käsiin, jos vaikkapa kävelysauvoista meinaa tulla tai on tullut rakkoja.

Jalkaan talkin tai laastarin päälle – ja muutenkin – tulee tietenkin sukka. Keltasen mukaan jotkut tykkäävät pitää jopa kaksia sukkia päällekkäin. Hän suosittelee urheilusukkia tai sekoitemateriaalisukkia, sillä pelkkä puuvilla imee hikeä ja pysyy märkänä pitkään.

Varvassukka suojaa myös varvasvälejä, mutta jos niistä ei tykkää, Keltanen vinkkaa laittamaan varvasväleihin apteekista saatavaa lampaanvillaa. Irtovillaa voi myös nipistää sukan sisään hiertymän päälle tai varpaanväliin, jos rakkoa on alkanut jo muodostua.

Pihkavoide taskussa voi pelastaa

Välillä rakkoja tulee, vaikka kuinka varoisi. Keltanen kannustaa kantamaan mukana pientä purkkia pihkavoidetta, joka auttaa haavoihin ja hankaumiin sekä käsissä että jaloissa.

Vedellä, esimerkiksi järvessä, huuhtelukin voi olla hyvä idea, mutta desinfiointiainetta hän käyttäisi vain, jos haava on likaantunut.

– Turha desinfiointi ei ole hyvästä, hän huomauttaa.

Lepotauolla rakolle voi antaa ilmaa ja aurinkoa, jotka kuivattavat sitä. Liikkuessa rakon päällä on hyvä olla rakkolaastari, jota voi tarvittaessa vielä varmistella esimerkiksi haavateipillä. Jos mukana ei ole rakkolaastaria tai ne ovat laadultaan huonoja, tavallinenkin laastari voi esimerkiksi yhdessä villan kanssa auttaa suojaamaan hankauskohtaa.

Jos hankauman synnyttämä haava äityy kovin pahaksi jo alkumatkasta ja vain pahenee, joskus parasta on jättää reissu kesken ja lähteä lyhintä reittiä pois. Varsinaista terveydellistä vaaraa rakoista ei terveelle ihmiselle Keltasen mukaan kuitenkaan yleensä ole.