Parasta on osata korjata itse, kun kaikki menee aina rikki.
Näin on työkseen mitä vaativimmissa paikoissa kulkeva Tapani Launonen oppinut ajattelemaan, sillä hän saa rikottua retkillään sellaistakin, mihin kukaan muu ei ole pystynyt.
Yleensä se johtuu karuista ja hankalista olosuhteista, jotka asettavat varusteetkin erikoiskoetukselle.
Launosen toimenkuvaan kuuluu muun muassa etsiä sopivia paikkoja kansainvälisille kuvausryhmille, jotka kaipaavat milloin lumista maisemaa joulukuvauksiin marraskuussa, milloin jotain muuta.
Edelliseltä reissulta hän palasi viikko sitten. Launonen työskenteli National Geographicin kanssa Helsingissä ja Suomussalmella.
Se oli kesäkauden viimeinen, ja nyt hän valmistautuu alkavaan talvikauteen.
Myös osa Launosen työkavereista tuppaa aiheuttamaan varusteongelmia.
Eläintenohjaajana hän on tekemisissä esimerkiksi koirien, susien ja koirasusien kanssa, ja silloin niiden kanssa pitää osata kommunikoida.
Joskus siitä jää jälki takin rinnukseen.
Pieni ongelma, isot seuraukset
Esimerkkejä retkikamppeiden korjauksista on Launosen päällä.
Takissa on monta paikkaa ja ommelta. Vetoketjut on vaihdettu valmistajan elinikäisen takuun piikkiin kukin jo kertaalleen. Kengissä on menossa kolmannet pohjansa.
Eikö olisi jo helpompi vain ostaa uudet tilalle?
Voisi olla, mutta kun samaa ei saisi. Luottovaate voi olla niin rakas, että sen elämää haluaa venyttää. Vaatteen, joka tuttuudellaan tuo turvaa myös hurjissa olosuhteissa.
Sellainen on tämäkin ympärivuotisesti käytössä oleva kiipeilytakki, joka hengittää, sietää kosteutta ja pitää lämpimänä.
– Viime viikolla sille löytyi seuraaja, Launonen kuitenkin paljastaa.
Toinen syy korjaustaitojen opetteluun on ollut konkreettinen ja jopa elintärkeä.
Pieni repeämä hanskassa voi tarkoittaa kohmeisia käsiä ja eskaloitua jättisuureksi ongelmaksi, joka huippuvaativissa olosuhteissa tarkoittaa pahimmillaan hengen menetystä.
Ilahduttava ilmiö
Launosen kyky ja työ on hahmottaa ympäristöä.
– Etsin paikkoja tarinankertojille, hän määrittää toimenkuvansa.
Pohjoiseen jääminen näille töin on ollut valinta, jolla on seurauksensa. Enemmistö kohteista, joihin Launonen seurueineen menee, sijaitsee vaikeissa paikoissa ja hankalissa olosuhteissa.
Joskus työnteko on Launosen sanoin tosin varsin tavallisia keikkoja myös ihan tavallisissa olosuhteissa.
Porukkaan voi kuulua kaksi tai 169 henkilöä tai jotain siltä väliltä. Muilla ei välttämättä ole mitään kokemusta vaativista olosuhteista, joissa heidän kaiken lisäksi pitää pystyä työskentelemään.
– Olosuhteissa, joissa jo oleminen vaatii kokemusta ja selviytymistä, Launonen määrittelee.
Silloin hän kertoo, miksi pitää olla pipo päässä ja kunnon käsineet kädessä ja mikä merkitys on kerrospukeutumisella.
– He keskittyvät omaan työhönsä ja me katsomme, että he pysyvät kunnossa. Kannan vastuuta heistä, jotka eivät osaa niin hyvin varautua.
Siksi revenneen takin paikkaus on osa hyvää palvelua. Se ei välttämättä vaadi kuin viiden minuutin työn, mutta tekee asiakkaan tyytyväiseksi.
Tyypillisen vaurion Launosen omiin kamppeisiin aiheuttaa jääsaha, joka on sen verran terävä vehje, että vaate repeää pienestäkin osumasta, tyypillisesti hihasta tai selästä.
Samaa tekevät muutkin terävät työkalut, tai kylmät: hikinen vaate jää rautaan kiinni ja repeää irrotettaessa kuin kieli mattotelineestä.
Korjaamisen tärkein taito on kuitenkin kalustohuolto, joka ennaltaehkäisee vaurioita.
Uusiokäyttöä korjaamattomille
Tapani Launonen on hyvillään ilmiöstä, jossa kamppeiden korjaamisesta on tullut muotia.
Se on osa upcycling-ilmiötä, eli sitä, että raaka-aineen tai tuotteen arvo kasvaa uusiokäyttämällä vanhaa, kierrosta poistuvaa materiaalia, tavalla tai toisella.
Se on osa fashion statement -ajattelua, jossa muodilla otetaan kantaa isoihin asioihin.
Innoitusta Launonen on ammentanut myös japanilaisesta kintsugi-korjaustekniikasta. Siinä vauriota peittämisen sijaan korostetaan, eli korjataan tavara jollain itseään arvokkaammalla, kuten keramiikkaa kultamaalilla.
– Ajatuksena se on hieno.
Vuonna 1990 Launonen heitti vaimonsa kanssa reput selkään ja lähti kiertämään maailmaa. Retki oli pitkä. Puoli vuotta meni rinkka selässä.
Nykyään Launosen tapa retkeillä on toisenlainen: autolla kohteeseen, leiri pystyyn ja siitä pikkuretkiä ympäristöön.
Matkoja hän ei viitsi mittailla ja aikaakin vain sen verran, että muistaa syödä ja juoda tarpeeksi.
Talkoolaisena hän on osallistunut kolmen oululaisen perheenäidin kehittämän vaatelaastarin testaamiseen.
– He tiesivät, että rymyän kovasti, Launonen sanoo.
Korjaamaton paikka saattaa sen sijaan olla myrskyn riuhtoma tarppi, jonka reunasta on revennyt kokonainen suikale.
Kannattaa kuitenkin kokeilla. Vuosikymmenien aikana karttuneesta kikkapakista, "ajalta ennen korjaussarjoja", Launonen aikoo kaivaa testiin vanhan menetelmän: purjehtijoille tutun spinaakkeriteipin.
– Kyllä näillä on eräätkin kuorihousut korjattu, Launonen esittelee koreanvärisiä rullia.
Ostetaan hyvää laatua, korjataan ja kierrätetään. Sillä ideologialla hän toimii.
Voi olla, ettei tarpista tule enää hurjia olosuhteita kestävää varustetta, mutta silloin ehjästä osasta kangasta tulee jotain muuta.
Taustalla on vahva ideologia.
– Maailmakin on rikki. Se pitäisi korjata.
Tapani Launonen
Syntynyt 11.2.1964 Oulussa.
Asunut myös Jyväskylässä, Pietarsaaressa, Joensuussa ja lyhyitä pätkiä maailmalla.
Asuu Oulussa vaimonsa Satu Kohon ja kolmen koiran Kukan, Lullebiegga Nenna Uhalin ja Vilman kanssa.
Valmistunut medianomiksi vuonna 2000. Koulutukseltaan myös graafinen kuvaaja sekä lintu- ja luontokuvausopas.
Työskentelee kuvauspaikkaetsijänä ja kuvauspaikkajärjestäjänä sekä kansainvälisissä tuotannoissa linjatuottajana ja tuotantopalvelutuottajana, jolloin vastaa alueella tapahtuvasta toiminnasta. Pienemmissä tuotannoissa työskentelee fikserinä, joka "osaa kaiken ja tuntee kaikki ja saa kaiken toimimaan". Eläinohjaajana työskentelee sekä villien että koulutettujen eläinten kanssa.
Osaa heiluttaa susille häntää vispaamalla oikeaa kättään.
Työkaverina toimii porokoira Lulle, joka tutkii kuvauspaikat etukäteen ja ilmoittaa, jos joku lähestyy kuvauspaikkaa.
Ollut mukana kymmenien pitkien elokuvien ja tv-sarjojen sekä satojen mainosten tuotannoissa. Tunnettuja ovat muun muassa elokuvat Rölli ja metsänhenki, Hevi reissu, Kaiken se kestää, Laulu koti-ikävästä ja Koirankynnenleikkaaja sekä tv-sarjat Kaikki synnit ja Paratiisi. Tehnyt julkkiskokki Gordon Ramsayn kanssa kaksi ohjelmaa. Uusimpia tuotantoja ovat esimerkiksi The Reluctant Traveler ja Travel Man (Joe Lycettin kaudella) sekä vapaasukeltaja Johanna Nordbladista kertova dokumentti Hold your breath.
Harrastuksia lumisurffaus, tunturihiihto alppivehkeillä, ratsastus silloin tällöin sekä valokuvaus.
Tanssinut aiemmin ammatikseen kymmenen vuotta ja työskennellyt tanssinopettajana.