-

"Len­tä­vä moot­to­ri­kelk­ka" vie kairaan

Riippuliitotrikellä lentäminen on vienyt ranualaisen Juhana Laivamaan mukanaan. Hän lentelee enimmäkseen kotiseuduillaan, yksi suosikkipaikoista on Litokairan suoalue.

Riippuliitotrikellä lentäminen on vienyt ranualaisen Juhana Laivamaan mukanaan. Hän lentelee enimmäkseen kotiseuduillaan, yksi suosikkipaikoista on Litokairan suoalue.

Paras ajankohta trikelentämiselle on kevättalvi ja huhtikuun hankikelit. Tätä mieltä on ranualainen Juhana Laivamaa, joka tekee luontoretkiä erikoisella, ultrakevyellä ilma-aluksella.

Parhaaksi laskeutumisalueeksi hän mainitsee jääpeitteiset vesialueet. Seuraavana tulevat suoalueet ja pellot.

Laivamaa lentelee lähinnä Ranualla, joka on Suomen soisin kunta. Alueen tunnetuin suokohde on Litokairan ainutlaatuinen soidensuojelualue. Se on suurin yhtenäinen luonnontilaisena säilynyt suometsäerämaa napapiirin eteläpuoleisessa Euroopassa.

Koskematon erämaa ilmasta käsin

Juhana Laivamaa lentää eniten kotikunnassaan Ranualla.
Juhana Laivamaa lentää eniten kotikunnassaan Ranualla.
Kuva: Ester van Dam

31 800 hehtaarin suojelualue on mittava ja vaikeakulkuinen. Tämän vuoksi se on säilynyt aitona, koskemattomana erämaana.

Litokaira houkuttelee Laivamaata, koska sinne on helppo mennä lentäen. Yläilmoista näkee luontoa ja eläimiä ihan eri tavalla kuin maasta käsin.

Tosin nisäkkäiden näkeminen ilmastakin käsin on yllättävän harvinaista. Yleisimpiä ovat metsot, teeret ja joutsenet. Laivamaa haluaisi nähdä joskus lentomatkallaan karhun.

– Litokairan ympäristö on todella ainutlaatuinen. Luonnon koskemattomuus ja hiljaisuus mykistää. On hieno tunne päästä ihastelemaan aluetta ilmasta käsin.

Riippuliitotrikella tai muullakaan moottoroidulla lentolaitteella ei kuitenkaan saa laskeutua Litokairan sisäpuolelle, koska luonnonsuojelualueelle ei saa mennä moottoriajoneuvolla. Litokairaa täytyy tyytyä ihastelemaan siis taivaalta käsin.

Sulan maan aikaan Litokaira on vaativa retkikohde

Yläilmoista on myös mahdollista nähdä eläimiä Juhana Laivamaa kertoo näkevänsä yleensä eniten lintuja, karhun näkeminen on vielä haave.
Yläilmoista on myös mahdollista nähdä eläimiä Juhana Laivamaa kertoo näkevänsä yleensä eniten lintuja, karhun näkeminen on vielä haave.
Kuva: Ester van Dam

Litokairan alueesta löytyy paljon tarinoita. Erityisesti Näätähaaran autiotalo kiehtoo Laivamaata, joka ihmettelee, miten perhe päätyi asumaan soiden keskelle kauas kaikesta. Hänestä talo on mielenkiintoinen osa alueen historiaa.

– Valitettavasti rakennus on jo huonossa kunnossa. Kävin siellä viimeksi muuta vuosi sitten hiihtäen. Siellä tuntui siltä, kuin ihmiset olisivat vain lähteneet ja jättäneet kaiken paikoilleen. Takit olivat naulakossa ja työkalut tuvassa.

Syvälle Litokairaan patikoimaan tai hiihtämään aikovalla on oltava retkeilyn perustaidot hyvin hallinnassa. Tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi päiväretkellä Papinpalon luontopolulla.

Litokairan ainutlaatuisuus, koskemattomuus ja hiljaisuus on aistittavissa yläilmoista käsin.
Litokairan ainutlaatuisuus, koskemattomuus ja hiljaisuus on aistittavissa yläilmoista käsin.
Kuva: Ester van Dam

Laivamaa kuvaa Litokairaa todelliseksi erämaaksi, koska alue on laaja, hiljainen ja valosaaste käytännössä puuttuu. Sulan maan aikaan laaja suoalue haastaa kokeneenkin eränkävijän taidot.

– Olen itse käynyt Litokairassa myös hiihtämässä ja melomassa. Kivijoki sopii hyvin melontaan. Isoin ja paras Autiotupa löytyy Isolta Litjojärveltä.

Litokairan lisäksi Ranuan vastakkaisella laidalla oleva Simojärvi on Laivamaan mielestä mahtava paikka lentämiselle. Siellä on vastapainona järvi- ja vaaramaisemat.

– Suomaisema kiinnostaa minua eniten, koska se on vaikeakulkuinen kesällä, mutta sen yllä voi lennellä trikellä. Mieleenpainuvin lentokerta oli juuri tämä viimeisin retki Litokairaan, koska sain jakaa mahtavan lentokokemuksen kaverin kanssa.

Lisää Litokairasta Luontoon.fi -sivulla: Litokairan luonnonsuojelualue

Kuin lentävä moottorikelkka

Juhana Laivamaa innostui lentämisestä jo lapsuudessaan Ranualla, jossa oli hänen mukaansa ilmailuhenkistä porukkaa.
Juhana Laivamaa innostui lentämisestä jo lapsuudessaan Ranualla, jossa oli hänen mukaansa ilmailuhenkistä porukkaa.
Kuva: Ester van Dam

Laivamaa kuvaa trikeliitimellä lentämistä on erinomaiseksi pään tyhjennyskeinoksi ja henkireiäksi, joka on vienyt täysin mennessään. Muut harrastukset eivät kiinnosta yhtä paljon kuin ennen.

– Kiinnostuin lentämisestä, kun seurasin läheltä naapurini Mikko Lohen lentoharrastusta. Hän rakensi koneita ja lensi niillä. Pääsin kerran Mikon kyytiin. Siitä syttyi kipinä, joka ei ole sammunut.

Laivamaa on rakennellut lapsena myös lennokkeja, mutta lentäminen on ollut aina ensisijainen tavoite.

Parasta trikelentämisessä on se, että se soveltuu täydellisesti talviretkeilyyn. Se on kuin lentävä moottorikelkka. Muitakin hyviä puolia löytyy: kohtuullisen hyvä kuormattavuus, pieni kulutus ja mukava lentoasento.

Nousu- ja laskukiidot ovat lyhyitä, mutta matkalentonopeus on riittävä. Kevyt koulutus, halvat vakuutukset ja se, ettei trikeä tarvitse katsastaa, ovat myös hyviä puolia. Tosin se tarkoittaa myös, että lentäjällä on suurempi vastuu laitteensa huollosta.

Lajiin liittyy luonnollisesti myös riskejä, mutta monesti onnettomuudet johtuvat lentäjän virheistä.

– Lentotyyli ja asennoituminen turvallisuuteen vaikuttaa aika paljon. Kelin kanssa täytyy olla tarkkana, koska trike on tuuliherkkä. Liian tiukkoihin laskeutumispaikkoihin ei pidä lähteä kokeilemaan, Laivamaa muistuttaa.

Lentäessä täytyy aina olla katsottuna sopiva varalaskupaikka, jos moottoriin tulee häiriö. Pakkolaskutilannetta ei kuitenkaan Laivamaan kohdalle ole sattunut.

Laivamaa vertaa trikeä moottoripyörään

Lentolaitteeksi riippuliitotrike on yksinkertainen.
Lentolaitteeksi riippuliitotrike on yksinkertainen.
Kuva: Ester van Dam

Tällä hetkellä trikeharrastajia on Suomessa joitain kymmeniä, Lapin alueella alle viisi. Laivamaa on saanut sosiaalisessa mediassa ihmisiltä kyselyjä lajiin liittyen.

Ranuallakin tutut tulevat kaupassa kyselemään onko hän käynyt lentämässä. Laivamaa toivoo, että lajin pariin saadaan lisää harrastajia. Hän suosittelee sitä kaikille lentämisestä kiinnostuneille.

Laivamaa vertaa trikea ja pienkonetta moottoripyörään ja autoon: moottoripyörä on hauskempi.

–  Tämä on selkeästi minun juttu. En haaveile raskaammasta tai keveämmästä laitteesta. Ilmailu on myös hyvin yhteisöllinen laji eli apua saa helposti.

Talvella trikeliitimeen varustaudutaan samoilla vaatteilla kuin moottorikelkkailuun.
Talvella trikeliitimeen varustaudutaan samoilla vaatteilla kuin moottorikelkkailuun.
Kuva: Ester van Dam
Riippuliitotrike

Samat varusteet kuin moottorikelkkailijalla

  • Trikelentämisen saa aloittaa vanhempien luvalla 15-vuotiaana. Matkustajan kuljetusoikeuden saa 18-vuotiaana.
  • Vaatii lentolupakirjan eli liidinlajeissa puhutaan kelpoisuustodistuksesta. Vakuutuksista vaaditaan tapaturmavakuutus ja vastuuvakuutus.
  • Suksilentämiseen käyvät samat varusteet kuin moottorikelkkailuun. Kaukana erämaassa lentäessä pitää tietysti olla siellä selviytymiseen tarvittavat välineet yllätysten varalta.
  • Hyvien käytettyjen trikeliitimien hinnat ovat 5 000-15 000 euroa, uudet maksavat 40 000–80 000 euroa. Valintaperusteena kannattaa pitää moottorin tunteja ja siipipurjeen kuntoa. Mahdollinen vauriohistoria on hyvä selvittää.
  • Lapinlahden ilmailijat kouluttaa trikelentämiseen.
  • Laitteella voi olla yhtämittaisesti ilmassa noin kolme tuntia.
  • Alkuun kannatta käydä lentokurssi, jonka hinta on noin 2 500 euroa. Lajista kiinnostuneen kannattaa liittyä Facebookin trikelentäjät-ryhmään.
  • Suomessa on aktiiviharrastajia 30–50.
Ilmoita asiavirheestä