Yrittäjä Esa Alatalo ei ihmetellyt lainkaan, kun alkutalvesta tuli komento hakkuulle Pärjän Saarivaaraan. Seutu on vuosikymmeniä hakkuukoneellaan urakoineelle miehelle tuttua.
Kun Metsähallitus Metsätalous Oy:n puunkorjuun operaatioasiantuntija Tiina Juntunen hänelle kohteen osoitti, selvisi hakkuun olevan kuitenkin aivan uudenlainen.
Saarivaarassa hakkuukouran käsittelyä odotti 1980-luvun puolivälissä perustettu Luonnonvarakeskuksen hallinnoima koealue, jota hoidetaan Luken ohjeiden mukaan.
– Kuviot ovat pieniä, vain 30 metriä sivu. Ja lehtikuusikkoa, jota osalla koeruutuja on, en ole hakannut koskaan, Alatalo kertoo.
Muutaman päivän jälkeen hän kehuu savottaa mielenkiintoiseksi.
Pinoa ei erikoishakkuulla kerry normaaliin tahtiin ja puita pitää jättää tavallista tiheämpään. Metsurin apukin on tarpeen. Koeruuduille ei tehdä ajouria, joten moton kouralla ei yllä keskeltä kuviota puita kaatamaan, yrittäjä kertoo.
Niitä pätkiessään Alatalo on huomannut selvän eron puiden laadussa.
– Mäntyruutujen puusto on mutkaista ja oksaista. Niitä karsiessa pitää olla tarkkana, etteivät katkeile vahingossa.
Lehtikuusi on kasvanut kookkaaksi
Lehtikuusi kestää kourassa hyvin. Ne ovat Alatalon havaintojen mukaan mäntyjä kookkaampia. Suurimmat hakatut mäntyrungot ovat 300–400-litraisia, järein lehtikuusi reilut 700 litrainen, yli 20 metriä pitkä.
Keskimäärin koeruuduista alaharvennuksessa poistettujen mäntyjen tilavuus oli 90, lehtikuusten 115 litraa.
Myös koealuetta silmitellyt Tiina Juntunen pani merkille lehtikuusten vauhdikkaan kasvun. Yhtä vauhdikkaana se ei välttämättä pitkään jatku, hän arvioi.
Liito-orava tykkää lehtikuusesta
Pärjän seudun metsät hyvin tunteva Metsätalous Oy:n metsäasiantuntija Reijo Kuosmanen on pannut merkille koealueen siperianlehtikuusten kasvavan kestäväksi tiedettyä sydänpuuta mäntyä selvästi enemmän.
Lehtikuusta näyttää suosivan myös liito-orava. Se näyttää löytävän niistä kesäravintoa ja suojaisia pesäpaikkoja. Porotkin löysivät hakkuun jälkeen runsasnaavaiset lehtikuuset, Kuosmanen on huomannut.
Koealueen vaaranrinteet ovat juuri lehtikuuselle sopivia. Kuusi ei kasva siellä yhtä hyvin, vaikka sitä on takavuosina istutettu runsaasti. Sitä on tehty paljolti lumi-, tuuli- ja eläintuhojen pelossa paremmin männylle sopiville maille.
Kontortamänty ei menestynyt
Samoihin aikoihin koealueen perustamisen kanssa Saarivaaraan istutettiin myös kontortamäntyä. Niistä ei juuri hyvää ole kerrottavaa, Kuosmanen naurahtaa.
– Rungot olivat mutkikkaita, oksaa oli valtavasti. Olisi oikeastaan pitänyt jättää pieni alue niitä ihan malliksi.
Kontortat kelpasivat kuitupuuksi, lisäksi niistä tuli pinoa energiaksi. Koealueelta kertyvä lehtikuusimäärä jää niin pieneksi, että menee kokonaan energiaksi, Kuosmanen tietää.
Metsätalous Oy on hänen mukaansa ryhtynyt suosimaan sekapuuston viljelyä varsinkin ongelmallisissa kohteissa. Tutkimusprofessori Hannu Ilvesniemi arvelee sekametsän viljelyn haasteeksi viljelyvaiheen, kun eri puulajeja istutetaan samalle metsikkökuviolle.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) metsäinen edeltäjä Metsäntutkimuslaitos on vuosikymmenten mittaan perustanut Pudasjärvelle Metsähallituksen maille parisenkymmentä koealuetta, joissa tutkitaan eri menetelmien vaikutuksia metsän kasvuun.
Yksi niistä on Pärjän alueella Saarivaarassa 1980-luvulla perustettu. Loppusyksystä Luken tutkijaryhmä mittasi siellä puuston menestymistä eri tavoin käsitellyillä koeruuduilla.
Heti perään Metsähallitus Metsätalous Oy aloitti koealoilla harvennushakkuut.
Luken tutkimusprofessorin Hannu Ilvesniemen päällimmäinen huomio kohteella oli aitaamisen vaikutus. Kaksimetrisen aidan ansiosta kesällä 1986 istutettu koivikko on välttynyt hirvieläinten aiheuttamilta tuhoilta ja kasvanut hyvin. Aita purettiin viime syksynä.
Selvästi havaittava on ollut myös istutusta edeltäneen maanmuokkauksen vaikutus. Osa 30 metriä kanttiinsa olevista koeruuduista jätettiin kesällä 1986 tehdyn kulotuksen jälkeen muokkaamatta, osa äestettiin ja osa mätästettiin.
Mitä voimakkaampi muokkaus, sitä paremmin ovat puut lähteneet kasvuun. Kulotuksen vaikutus näkyy pitkään, puusto on vertailualuetta kookkaampaa, Ilvesniemi kertoi.
Pysyväksi tarkoitetun koealueen ruuduilla näyttää lehtikuusi menestyneen parhaiten. Se ei ole männyn lailla kärsinyt tykky- tai tuulivahinkoja. Lehtikuusen vauriot ovat olleet yksittäisiä, lähinnä oksien katkeamisia.
Ne selittyvät Ilvesniemen mukaan pitkälti koealueen sijainnilla korkealla, noin 240 metriä merenpinnan yläpuolella.