Lau­lu­jout­se­net viet­tä­vät talvea jo Kuu­sa­mos­sa – Ennen 2000-lu­kua näin poh­joi­nen tal­veh­ti­mi­nen oli suuri ihme

Joulu-tammikuun välillä tehdyt havainnot laulujoutsenista olivat vielä ennen 2000-lukua suuri ihme, mutta eivät ole sitä enää.

Ennen 2000-lukua Koillismaalta on tiettävästi vain kaksi keskitalven joutsenhavaintoa, 22.12.1990 Ala-Kitkan Kiveskoskelta, ja 25.1.1997 Kuusamon Helilammelta.

Joutsenten talvehtimisesta Koillismaalla on kuitenkin viimeisen viidentoista vuoden aikana tullut jokatalvinen ilmiö, vaikka pääosa joutsenista talvehtiikin yhä Tanskassa.

Vesilinnut voivat selvitä pohjoisen talvessa

Vesilinnut voivat selvitä myös pohjoisen talvista, jos ne onnistuvat löytämään riittävästi ravintoa. Leudontuneet talvet saavat osan virtavesistä pysymään entistä pidempään avoimina ja näin ne tarjoavat linnuille vesikasveja, vesihyönteisiä ja pikkukaloja jopa talvella.

Laulujoutsenet ovat löytäneet sopivat olot tänä talvena, ainakin toistaiseksi, myös Kuusamon Suininginkoskelta ja Multiperältä. Salminen on tuttu sinisorsien talvehtimispaikka, nytkin niitä pulikoi siellä ainakin kymmenen linnun parvi.

Sinisorsia on tavattu myös Kuusamon Kolvankijoella ja Posion Pernussa. Myös useampi telkkä ja yksinäinen tukkasotka ovat ilahduttaneet kevättä odottavaa kiikariväkeä.

Koskikara on todellinen talvesta selviytyjä, sen näkee Kuusamossa varmimmin juuri keskitalvella. Pullean muotoinen, punatulkkua vain hitusen suurempi, koskikara istuu pakkashuuruisen joen äärellä, niiailee jään reunalla, ja sukeltaa sitten epäröimättä hyiseen veteen.

Hetken päästä se pullahtaa pintaan, lentää takaisin jään reunalle ja kuorii pohjasta löytyneen vesiperhosen toukan hiukopalakseen.

Aika ajoin kara innostuu lurittelemaan tirskuttavaa säettään, joka kantautuu vaivatta yli kuohujen. Joen äärellä tulee ihmetelleeksi, onko nyt todella joulukuu, kun koskikara on selvästi kuin kotonaan keskellä talvea.