Lappiin syntyi viime vuoden aikana vajaat 1 800 hehtaaria uusia, yksityisiä luonnonsuojelualueita.
Rahat metsien suojeluun on saatu ympäristöministeriön myöntämästä yksityisten suojelualueiden suojelu (YSA)-ohjelmasta.
Käytännössä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY) eli valtio maksaa maanomistajalle, jos hänen metsäalueestaan tehdään suojelualue. Kyse on maanomistajan saamasta kertakorvauksesta.
Lappilaisten metsänomistajien on ollut mahdollista saada korvausta luonnontilaisten metsien suojelusta toissa vuodesta asti.
Hallitus päätti tuolloin jakaa kolmen pohjoisimman ELYn alueelle yhteensä 20 miljoonaa euroa metsien suojeluun. Lapin osuus summasta on kolmannes, eli vajaat seitsemän miljoonaa euroa.
Kaikki alueet eivät kelpaa suojeluun
Kiinnostus muuttaa oma maa suojelualueeksi Lapissa on ollut Lapin ELYn ylitarkastaja Ari Neuvosen mukaan kohtuullisen suurta.
Kaikkia maanomistajien aloitteita ei suojelualueiksi silti hyväksytä.
– Karkeasti sanottuna noin kolmannes alueista ei täytä kriteerejä.
Käytännössä metsän on oltava luonnontilaista tai luonnontilaisen kaltaista eli vanhaa metsää. Esimerkiksi ojitetut, selkeät talousmetsät eivät suojelualueiksi kelpaa.
– Yleensä puuston ikäjakauma on liian nuori, Neuvonen sanoo.
Tarjottu summa ei kelpaa
Osassa tapauksissa hyvä suojelualue jää syntymättä, vaikka metsä täyttäisi luonnonsuojelun kriteerit.
– Aina sopivasta korvaussummasta ei päästä yksimielisyyteen, tai maanomistaja ei jostain muusta syystä haluakaan metsäänsä suojelualueeksi. Tämä perustuu täysin vapaaehtoisuuteen, Neuvonen sanoo.
Metsänomistajan saama tuotto suojellusta alueesta riippuu eniten metsän puuston arvosta.
ELYn työntekijä arvioi alueen puuston arvon, joka perustuu viimeisten vuosien puun hinnan keskiarvoon.
Neuvonen myöntää, että viime aikoina maksetut kantohinnat ovat olleet korkealla. Niiden kanssa on haastavaa kilpailla.
Toisaalta jos valtio hankkii omistukseensa yksityisiä suojelumaita tai perustaa yksityisiä suojelumaita, korvaukset ovat maanomistajalle verotonta tuloa.
– Se voi olla merkittävä etu.
Suurimmat suojelualueet Ylä-Lapissa
Neuvosen mukaan ympäristöministeriön myöntämästä kertasummasta on tähän mennessä käytetty reilut kaksi miljoonaa euroa.
Kyseisellä summalla saatiin viime vuoden aikana perustettua yksityisiä suojelualueita yhteensä 1 797 lappilaishehtaarille. Suurimmat suojellut metsäpinta-alat sijaitsevat Ylä-Lapissa.
– Vireillä on tällä hetkellä noin 100 maanomistajan aloitetta. Jos ne toteutuvat, se tarkoittaa noin miljoonan euron korvaussummaa, Neuvonen sanoo.
Lisäksi ELY hankki viime vuoden aikana suoraan valtion omistukseen, luonnonsuojeluun yhteensä 216 hehtaaria luontoarvoltaan monimuotoisia kohteita.
Ympäristöministeriön myöntämä rahoitus on voimassa tämän vuoden loppuun saakka. Neuvonen ei silti ole huolissaan, jääkö Lappiin suunnattuja rahoja mahdollisesti käyttämättä.
– Onneksi tässä tilanteessa voidaan käyttää kokonaisharkintaa. Summia ei ole sentilleen korvamerkitty kullekin ELYlle. Jos suojeltavia alueita löytyy enemmän muualta, voidaan raha käyttää siellä.
Voisiko Rovaniemen kaupunki tienata rahaa suojelemalla Ounasvaaran vanhat metsät?
– Teoriassa kyllä, mutta käytännössä Ounasvaaran ottaminen mukaan tähän suojeluohjelmaan olisi aika epätodennäköistä, Lapin ELYn ylitarkastaja Ari Neuvonen sanoo.
Neuvosen mukaan kunnat ja kaupungit eivät ole olleet kovin aktiivisia tarjoamaan metsiään valtion yksityisten suojelualueiden (YSA)-ohjelmaan.
– Seurakunnat ovat sen sijaan olleet kohtuuaktiivisia. Niiden kanssa keskusteluita käydään myös paraikaa, Neuvonen kertoo.
Ikänsä ja suojeluarvojensa puolesta myös monet kuntien ja kaupunkien metsäalueet, kuten Rovaniemen keskustan likellä sijaitseva Ounasvaara, voisivat saada korvausta suojelusta.
– Toisaalta luulen, ettei kaupunki ole kovin innokas vaikkapa myymään alueitaan valtiolle suojeltavaksi.
Kunnan omalla vastuulla
Esimerkiksi Ounasvaaran kohdalla kyse on kaupunkilaisten yleisestä virkistysalueesta.
– On kunnan itsensä tehtävä pitää huolta omista virkistysalueistaan. Olisi hieman vaikea ajatella, että valtio korvaisi nämä alueet kunnille.
Etelä-Suomessa käytössä olevassa METSO-ohjelmassa eli metsien monimuotoisuuden suojeluohjelmassa suojelupäätöksiä on voitu tehdä myös kunnan tai kaupungin maille.
Täysimääräistä korvausta kunnat eivät Neuvosen mukaan suojeltavista maistaan silti ole saaneet.
– Voi olla, että näissä tapauksissa kyseeseen on tullut jonkinlainen osakorvaus, kunta on voinut saada muutamia kymmeniä prosentteja summasta, jota maksettaisiin yksityiselle maanomistajalle.
.