Voimakas puhuri riepottelee Levitunturia. Ulkona ihmiset joutuvat vetäytymään takkiensa ja huppujensa suojaan, mutta lumiluolassa on tyyntä ja hiljaista. Tänne eivät kovimmatkaan tunturituulet yllä.
Luolan ulkopuolelta kuuluu vaimeasti 4,5-vuotiaan saksanpaimenkoira Camon malttamatonta vingahtelua. Lumivyörykoira tietää pääsevänsä pian tositoimiin.
Vingahtelun loputtua hämärän luolan valtaa pahaenteinen hiljaisuus. Hetkeä myöhemmin kuulen, kuinka koira syöksähtää luolan suulle kasattujen lumikinosten kimppuun ja aloittaa vimmaisen kaivamisen. Pian koiran kuononpää näkyy jo luolan suuaukosta ja viisitoista sekuntia kaivamisen aloittamisesta Camo sukeltaa innosta puhisten luolaan sisälle.
Koiran omistaja Tiina Auer kertoo, että koira saa kaivaa itsensä lumiluolassa odottavan ihmisen luo vain harjoitustilanteissa.
– Ihmisen luo pääseminen on sille palkitsevaa ja motivoivaa. Todellisessa vyöryonnettomuudessa koira kuitenkin pyydetään tilanteesta pois heti, kun se on ilmaissut kaivamalla löytäneensä kadonneen henkilön. Merkattu paikka sondataan löydöksen varmistamiseksi, minkä jälkeen kaikki pelastusoperaatioon osallistuvat aloittavat kaivamisen, hän kertoo.
Camo on toinen pohjoisen Suomen kahdesta hälytysvalmiudessa olevasta lumivyörykoirasta. Suomen Pelastuskoiraliiton sekä Auerin ja muiden aktiivisten harrastajien ansiosta koiria voi olla pian lisää.
Lenkkikaverista lumivyörykoiraksi
Aineenopettajana työskentelevän Auerin tie pelastuskoiramaailmaan aukeni, kun hän muutti puolisoineen Kittilään vuonna 2010. Pian muuton jälkeen perheeseen saapui nyt jo edesmennyt Maukka-koira, jonka kanssa Auer päätyi hakuleirille koiran ollessa vuoden ikäinen.
– Alun perin Maukka tuli perheeseen lenkkikaveriksi, mutta hakuleirin kautta löysimme pelastuskoiratoiminnan ja siinä se sitten olikin, hän naurahtaa.
Haku on koiraharrastuslaji, jossa koira etsii maastoon piiloutuneita ihmisiä. Hakukurssin tavoitteena on oppia lajin perusteet eli ihmisen paikallistaminen maastosta ja ilmavirtausten hyödyntäminen etsinnässä.
Harrastuksen myötä koirakko ajautui kokeilemaan myös lumietsintää, joka vei Auerin sydämen lopullisesti mennessään. Nykyään hän on paitsi lajin aktiivinen kehittäjä, myös Pelastuskoiraliiton vahvistama lumietsintäkouluttaja.
Lumessa vaaditaan hyvää fysiikkaa ja paineensietokykyä
Lumivyörykoiralta vaaditaan paitsi nopeutta ja koulutettavuutta, myös hyvää hallittavuutta ja säänkestävyyttä. Koiran pitää jaksaa rämpiä hangessa ongelmitta eikä se saa häiriintyä ympärillä pyörivistä ihmisistä, lumivyörypiippareiden äänestä tai muista mahdollisista häiriötekijöistä.
– Mitään tiettyjä vyörykoiraksi soveltuvia rotuja on vaikeaa nimetä. Yleisesti ottaen lumietsinnässä käytetään paljon erilaisia paimenkoira- ja noutajarotuja. Koolla ei varsinaisesti ole työn kannalta merkitystä, mutta pienemmillä koirilla fysiikka voi tulla lajissa vastaan, pohtii Auer.
Hyvän fysiikan merkitys on suuri myös koiran ohjaajalle, sillä lumessa kahlaaminen käy kunnon päälle. Tärkeää on, että koiran kanssa toimiva henkilö hallitsee lumivyörytietouden perusteet eikä menetä toimintakykyään hätätilanteen sattuessa.
Auer kertoo, että ohjaajan pitää sen lisäksi pystyä ohjaamaan ja lukemaan omaa koiraansa niin, etteivät pienimmätkään koiran antamat merkit jää huomaamatta.
– Norjassa sanotaan, että hyvä lumivyörykoira on helppo kouluttaa, mutta ohjaaja onkin sitten oma lukunsa, Auer naurahtaa.
Talvien lumikinokset vaihtuvat kesällä hakuun ja jäljestykseen
Kittilässä toimivan Ounasjokilaakson Pelastuskoirien lumietsintäryhmä harjoittelee talvisin yhdessä kerran viikossa. Tämän lisäksi yhdistys järjestää joka talvi myös intensiivisempiä treenipäiviä tai viikonlopun mittaisia harjoitusleirejä.
Treeneissä käytetään apuna harjoitusalueille kaivettuja lumiluolia, joiden sisään kätkeytynyt ihminen koiran tulee pystyä paikantamaan. Luolien paikkoja vaihdellaan säännöllisesti, jotta koirat eivät pääse tottumaan niiden sijaintiin liikaa.
Treenimaastot sijaitsevat pääasiassa Levi Ski Resortin alueella, joka on antanut lumietsintäryhmälle mahdollisuuden harjoitella hiihtokeskuksen maastoissa.
Aktiivisesti harjoittelevat koirakot kehittävät taitojaan yhteisten treenien ohella paljon myös omatoimisesti. Auer kertoo kaivaneensa kotipihan lumipenkkoihin omia lumiluolia, joiden avulla Camon lumenkaivamisintoa pidetään yllä. Tämän lisäksi parivaljakko vahvistaa yhteistyötään päivittäin muun muassa nenänkäyttöharjoituksilla.
Lumettomaan aikaan koirat keskittyvät harjoittelemaan erilaisia maastolajeja, kuten hakua ja jäljestystä.
– Maastolajien osaaminen toimii myös lumivyörykoirien koulutuksen pohjana.
Lumivyörykoira etsii myös kadonneita henkilöitä
Jokaiselta pelastuskoirayhdistyksen omaavalta paikkakunnalta löytyy myös oma hälytysryhmänsä. Paikalliset pelastuskoirayksiköt hälytetään poliisin toimesta apuun yleensä laajalle alueelle suuntautuvissa kadonneiden henkilöiden etsintätilanteissa. Koulutettua lumivyörykoiraa ei nimestään huolimatta hälytetä paikalle ainoastaan lumivyörytilanteissa, vaan niitä käytetään muiden pelastuskoirien tapaan apuna myös kadonneen henkilön etsinnöissä.
Hälytyskoirakkoa voidaan pyytää osallistumaan myös tutkinnalliseen etsintään, jossa lähtökohtana on oletus siitä, että kadonnut henkilö tullaan löytämään menehtyneenä.
Nuoresta iästään huolimatta Camolle on ehtinyt kertyä kokemusta myös tutkinnallisesta etsinnästä, sillä se onnistui löytämään viime talvena kansallispuistoon menehtyneen vaeltajan.
– Kyllähän tässä joutuu varautumaan ja kestämään paljon kaikenlaista. Koskaan ei voi tietää, mitä hälytystilanteessa tulee vastaan, Auer huokaisee.
Ikävissä merkeissä päättyneiden etsintöjen jälkeen kaikille operaatioon osallistuneille tarjotaan mahdollisuus henkiseen tukeen.
Kadonneiden henkilöiden etsinnät painottuvat Lapissa pääasiassa vaellus- ja hillastusaikaan. Vuosittaiset hälytysmäärät vaihtelevat paljon.
– Viime kesänä henkilöetsintähälytyksiä tuli vain muutamia, sitä edellisenä kesänä muistan yhden viikon sisään mahtuneen jopa neljä hälytystä. Lumivyöryhälytyksiä saimme viime vuodelle yhteensä kolme, tänä vuonna mittariin on ehtinyt kertyä vasta yksi väärä hälytys, kertoo Auer.
Suomen ensimmäinen näyttötilaisuus tarkoitus järjestää helmikuussa
Auer kertoo hakevansa aktiivisesti lisätietoa lajista käymällä pelastuskoiratoimintaan liittyvillä leireillä ja tapaamalla alalla toimivia ihmisiä.
– Etenkin Norjassa on tullut käytyä perehtymässä asiaan useaan otteeseen, sillä siellä koirien lumivyörykoulutus on edistynyttä ja pitkälle vietyä, hän kehuu.
Auer on ollut yhdessä Suomen Pelastuskoiraliiton, poliisin ja muiden aktiivisten toimijoiden kanssa rakentamassa uutta lumivyöryetsinnän koulutusjärjestelmää. Järjestelmä otettiin käyttöön viime vuonna ja sen luomisessa on hyödynnetty paljon Norjasta saatuja oppeja.
Koulutuspaketin ohella työryhmä sai viime talvena valmiiksi myös Suomen ensimmäisen lumivyörypelastamisen näytön. Näytön suorittanut koirakko saa oikeuden liittyä pelastuslaitoksen hälytyslistalle tositoimiin. Koronarajoitukset viivästyttivät alkuperäistä näyttöajankohtaa vuodella, mutta Suomen ensimmäinen lumivyörypelastamisen näyttö on tarkoitus järjestää Levillä helmikuussa.
– Suoritamme Camon kanssa näytön vasta helmikuussa, vaikka olemmekin olleet hälytyslistoilla jo yli vuoden. Tulevaisuuden tarkoituksena kuitenkin on, että vasta näytön suorittaneet koirakot saavat mahdollisuuden päästä hälytyslistoille, kertoo Auer.
Hälytysvalmiudessa olevien lumivyörykoirien määrä ei pohjoisessa päätä huimaa.
Auerin ja Camon ohella Ruka-Kuusamon ja Lapin alueen hälytyslistoilla on ainoastaan yksi lumivyörykoirakko. Koulutuspaketin ja näytön myötä Auer kuitenkin uskoo, että myös hälytyskelpoisten koiraharrastajien määrä kääntyy tulevaisuudessa nousuun.
– Tarkoituksenamme on saada nimenomaan lumivyöryalueille enemmän koirakoita, joista olisi hyötyä todellisissa pelastustilanteissa. Kyseessä on todella sitova mutta erittäin palkitseva harrastus, jonka kautta on mahdollista päästä toden teolla pelastamaan ihmishenkiä.
