Viisi vuotta sitten Elsa Heiko sai tarpeekseen.
Aktiivisesti retkeilyä harrastava somevaikuttaja etsi etsimästä päästyään retkeilyhousuja muutamalla kriteerillä: hengittävät, hieman kosteutta pitävät ja nuotiolla turvalliset.
Saattaa kuulostaa itsestään selvältä, mutta ei ole sitä, kun vaatteen tarvitsee koossa 46–48.
– Olin käynyt kaikki retkeilykaupat läpi ja vaatteita oli ihan mahdotonta löytää, Heiko sanoo.
– Se tuntui todella pahalta. Ajattelin olevani itse vääränlainen, kun sopivia housuja ei löytynyt.
Kuvassa Elsa Heiko on retkellä Isojärven kansallispuistossa. Kuva on hänen Instagram-tililtään.
Asiasta sisuuntunut Heiko alkoi puhua aiheesta sosiaalisen median kanavissaan. Sitten hän otti yhteyttä kotimaiseen vaatemerkkiin Sastaan ja ilmeni, että Sasta oli jo suunnittelemassa yhdessä Scandinavian Outdoorin kanssa pluskoon mallistoa.
Heiko ryhtyi konsultoimaan malliston suunnittelua ja markkinointia. Kun ensimmäinen mallisto valmistui myyntiin, se vietiin käsistä.
Eivätkö lihavat ihmiset liiku?
Nyt tilanne ei ole enää aivan yhtä surkea kuin vuosikymmenen vaihteessa. Useammalta pohjoismaiselta ja suomalaiselta merkiltä löytyy nykyään 4XL-kokoa. Esimerkiksi ruotsalais-suomalainen Astrid Wild valmisti aloittaessaan vaatteita kokoon 44 asti, nykyään suurimmat koot ovat 56.
Kun vaatteita valmistetaan pienissä erissä Euroopassa, hintataso ei ole sitä, mihin prismaäiti on tottunut, Heiko muistuttaa.
Korkean hinnan vastapainona pitäisikin olla vastuullisesti valmistettu ja aikaa kestävä vaate.
Shoppailusta ei ole Heikon mukaan tullut mitenkään ruusuista vieläkään. Isokokoisten ihmisten on edelleen vaikea löytää itselleen sopivia ulkovaatteita muualta kuin verkosta, jolloin vaatetta ei pääse sovittamaan ennen ostoksen tekemistä.
Kaikkea tarvitsemaansa isokokoinen ei todennäköisesti löydä yhdestä kaupasta.
Heiko tietää, mistä puhuu, sillä hän on tehnyt 12 vuotta sosiaalisen median sisältöjä muille pluskokoisille naisille. Tätä juttua tehtäessä hänellä on Instagramissa 15 000 seuraajaa.
Heiltä Heiko kuulee jatkuvasti siitä, millaisiin ongelmiin he törmäävät vaatteita ostaessaan ja millaisia ratkaisuja he kaipaavat.
Lisäksi Heiko on mainostanut sosiaalisen median kanavissaan useiden ulkoiluvaatevalmistajien tuotteita sekä konsultoinut Sastaa ja Joutsenta näiden suunnitellessa pluskoon vaatteita. Hän on siis myös työnsä puolesta kokeillut keskivertoa enemmän erilaisia vaatteita.
– Tilanteen surkeus on monen asian summa. Kaikki lähtee sen ennakkoluulon ympäriltä, että lihavat ihmiset eivät liiku, Heiko sanoo.
Tämän vuoksi vaatteita ei valmisteta edelleenkään kysyntää vastaavaa määrää, tai jos valmistetaan, niitä ei oteta myyntiin. Tai jos myydään, markkinoinnissa ei käytetä isokokoisia malleja, joten vaatteet eivät tavoita kohderyhmää.
– Ei kukaan pluskokoinen ihminen mene jatkuvasti kauppaan etsimään, josko vaatteita yhtäkkiä olisi tarjolla, Heiko sanoo.
Ei mikään pieni joukko
Maailmantilanne ja nousseet kustannukset ovat johtaneet siihen, että esimerkiksi pitkään kokoon 56 saakka ulkoiluvaatteita tehnyt Raiski on lopettanut tuotantonsa. Perustuotteet siirtyivät Halti-merkin alle, mutta samalla suurimmat koot putosivat valikoimasta.
Kun Heiko puhuu isoista ko'oista, hän tarkoittaa suurempia kokoja kuin 46. Niitä käyttävä joukko ei ole mikään pieni, sillä liki kolmasosa suomalaisista naisista käyttää nykyään kokoa 46 tai sitä suurempia vaatteita.
–Se on tosi iso määrä ihmisiä, jotka tarvitsevat vaatteita. Tämä ei koske vain retkeilijöitä vaan myös lasten vanhempia, koirankusettajia ja muita. Suomessa kun ollaan, ulkovaatteet ovat tosi tärkeä juttu.
Kyse ei ole ainoastaan tyylikkyydestä tai edes mukavuudesta, vaan myös turvallisuudesta. Esimerkiksi:
Käsivarret ovat liian tiukat, eikä käsiä voi siksi liikuttaa kunnolla.
Isoimpaankaan kokoon ei mahdu kylliksi kerroksia alle, jolloin vaarana on paleltuminen.
Materiaali on tulenarkaa.
Lahkeet ovat liian pitkät, mikä voi aiheuttaa vaaratilanteita esimerkiksi pyöräillessä.
Ahtaita makuupusseja, kapeita retkipatjoja
Sama oletus laihuudesta näkyy varustevalikoimassa.
Monille esimerkiksi makuupussit ovat liian pieniä, retkeilypatjat liian kapeita eikä rinkoissa remmi ylety kiinni asti. Tämä aiheuttaa ongelmia ergonomiassa ja voi estää esimerkiksi talviretkeilyn.
– Ei voi olla niin, että ihmisen pitää laihduttaa puoli vuotta sopiakseen kiinnostavaan harrastukseen. Varusteiden kuuluu palvella käyttäjää eikä käyttäjän varusteita, Heiko sanoo.
Hän ei enää suostu tekemään kompromisseja vaatteiden koon tai materiaalin suhteen. Enää hän ei osta melkein istuvaa miesten takkia tai pyöräile sadeviitta liehuen.
–Eihän kenellekään muulle sanota, että laita päälle miesten vaatteet. Mutta lihaville naisille sanotaan, että pue jotain sinnepäin.
Ongelmia myös pitkillä ja lyhyillä
Elsa Heiko nauttii lähiluonnosta esimerkiksi geokätköilemällä lapsensa kanssa. Lisäksi hän harrastaa retkipyöräilyä, liukulumikenkäilyä ja polkujuoksemista. Kansallispuistot niin Etelä-Suomessa kuin pohjoisimmassa Lapissa ovat tulleet tutuiksi.
Ulkoillessaan Heiko ei tykkää suorittaa tai mitata tekemistään, vaan haluaa viettää pitkiä aikoja ulkona mahdollisimman mukavasti ja turvallisesti.
– Ulkoiluvaatteet tunnutaan edelleen tehtävän ensisijaisesti stereotyyppiselle, atleettiselle ja hoikalle ihmiselle, joka on keskipainoinen, keskipituinen ja nuori. Jos tähän kuvaan ei mene, on vaikeaa löytää sopivia ulkoiluvaatteita.
Lihavien lisäksi vaikeuksia on myös lyhyillä naisilla ja miehillä sekä pitkillä naisilla.
Tämä ihmetyttää Heikoa: luulisi, että yhteiskunta nimenomaan haluaisi kannustaa kaikenkokoisia ihmisiä liikkumaan ja pitämään huolta terveydestään.
– On käsittämätöntä, että 44-kokoisen naisen on vaikea löytää toppahousuja ketjuliikkeestä.