Meren kohina kuuluu taustalla koko ajan.
Välillä reitti kulkee pitkin rannan hiekkasärkkiä mutta silloinkin, kun puikahdetaan harmaaleppälehtoon ja rantaniityille, meri seuraa äänimaisemassa mukana.
Kalajoella moni on käynyt rannalla, me kävimme kahdella päiväretkellä.
Jalkaisin kuljettavia reittejä Visit Kalajoki esittelee kuusi, mutta käytännössä Vihaslahden ja Maristonpakkojen luontoreitti sekä Hiekkasärkkien rantareitti kulkevat suurimmaksi osaksi samoja puu- ja muita polkuja.
Viiden kilometrin mittainen Siiponjoen perhereitti taas on osa 20 kilometrin mittaista Siiponjoen luontopolkua.
Kivikankaan ja Pitkäjärven luontopolut kulkevat niin ikään samoissa maisemissa keskenään ja osittain samoja polkuja pitkin.
Retkeiltävää kuitenkin riittää, ja kiinnostaviin kohteisiin ohjaaminen on Kalajoella matkailukaupunkina hyvin hallussa. Jokaisesta reitistä on kerätty tietoja sekä linkattu gpx-tiedostot. Reittien lähtöpisteisiin on Google maps -linkit.
Kävelyn lisäksi reitit ovat kuljettavissa maastopyörällä.
Retkellä meren kanssa
Polku hiekkasärkiltä Vihaslahteen kulkee puoliksi merimaisemissa, puoliksi vähän enemmän sisämaassa.
Koko ajan se on leveä ja helppokulkuinen. Pituutta reitillä on reilut neljä kilometriä suuntaansa. Lyhyemmän version siitä saa, jos valitsee lähtöpaikakseen jonkun muun kuin Dyynitien parkkipaikan. Vaihtoehtoja on matkan varrella useita.
Tuoreennäköinen puupolku jatkuu lähtöpäässä seikkailupuisto Pakan suuntaan, mutta retkipäivänä se oli katkaistu aidalla.
Mikään ei toki estä kulkemasta osan matkasta hiekan kautta. Jäljistä päätellen se vaihtoehto kiinnostaa ainakin läskipyöräilijöitä.
Reppu selässä retkeilijöitä tällä lyhyehköllä ja helpolla reitillä ei näy, mutta piipahtelijoita, kävelylenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä kyllä.
Vihaslahdessa on taukopaikka. Siellä on nuotiopaikka, luontokatos ja esteetön käymälä sekä lintutorni, johon kannattaa kiivetä tiirailemaan lintuja ja maisemia.
Pohjanlahdella maa kohoaa useita millimetrejä vuodessa, joten rantaviiva siirtyy hissukseen meren suuntaan. Itse Vihaslahti on yhteydessä Keihäslahteen eli mereen enää keinotekoista Suezin kanavaa pitkin. Ilman sitä se olisi jo kokonaan merestä irti kuroutunut kluuvijärvi, mutta kanava pitää veden edelleen vähäsuolaisena murtovetenä.
Vihaslahti–Keihäslahti on luonnonsuojelualuetta.
Harvinaisia lintuja
Osa alueella pesivistä lukuisista lintulajeista on uhanalaisia.
Etelänsuosirri on Suomessa äärimmäisen uhanalainen. Sen levinneisyys on sidoksissa avoimiin rantaniittyihin. Laji alkoi vähetä, kun laidunnuksesta luovuttiin ja niityt alkoivat pensoittua.
Tylli on elinvoimainen, mutta rauhoitettu. Se pesii avoimilla meren ja järvien rannoilla.
Pikkutiira on erittäin uhanalainen. Suomen kannaksi on arvioitu 70 paria. Oulun ja Kalajoen tiiraesiintymä on lajin pohjoisin pesimäalue maailmassa.
Merikihu on elinvoimainen ja rauhoitettu lintu, joka pesii ulkosaariston luodoilla sekä arktisella tundralla.
Maristonpakat on erikoinen hiekkasaareke keskellä metsää. Saareketta ympäröivien mäntyjen juuret ovat osin paljaina. Porraspolut suojelevat hiekkaharjuja kulumiselta, joten rannasta poiketen täällä ei ole syytä astua hiekan puolelle.
Kesäisin reitin varrella laiduntavia lampaita ei enää loppusyksyllä näy. Jäljistä eli lyhyeksi kalutusta kasvillisuudesta päätellen ne ovat kyllä olleet töissä tänäkin kesänä: pitämässä rantaniittyjä avoimina, pajusta ja järviruo'osta vapaina.
Kiemurtelevan joen varrella
Siiponjoki kiemurtelee mäntykangasmetsien ja rehevien lehtojen läpi, ja niin kiertää parinkymmenen kilometrin mittainen Siiponjoen luontopolkukin. Välillä polku piipahtelee pienten soiden äärelle, välillä saa askeltaa kalliolla.
Tasainen ja helppokulkuinen, maastossa sinisellä merkattu reitti sopii monenlaisille kulkijoille ja siitä voi pätkäistä myös lyhyemmän retken.
Valkiat vedet -kierros on merkattu karttaan ja maastoon oranssilla ja sen pituus on noin kymmenen kilometriä. Tämän reitin varrella on yksi laavu, mutta Särkijärven kodalle poikkeaminen tuo matkaan vain vähän lisää metrejä.
Perhereitti alkaa Pleunan lähtöpaikalta (Pleunantie 379). Se ei tee kierrosta, mutta jalkaisin voi kulkea esimerkiksi muutaman kilometrin verran joenvartta pitkin ja samoja jälkiä takaisin.
Pisimmälle reitille sekä Valkiat vedet -kierrokselle hyvä lähtöpaikka on Tapion Tuvan parkkipaikka (Matkailutie 3). Opasteita 8-tien ali seuraamalla löytää massiivisen lähtöportin ja kohta sen jälkeen reittikarttataulun.
Siiponjoen luontopolun varrella on Särkijärven kota sekä Pleunan, Kourinkallion ja Valkianveden laavut. Käymälöitä on reitillä kolme. Vanha tervahauta, nykymuodossaan pusikoitunut kuoppa, on merkattu kyltillä.
Rehevän luonnon reunustama Siiponjoki on tämän reitin helmi. Toinen sellainen on lähde, jonka vuoksi kannattaa laskeutua ja nousta jyrkkää hiekkatörmää. Onneksi apuna on köysi.
Kaksi muuta reittiä
Pitkäjärven luontopolku on 6,8 kilometrin mittainen ympyräreitti, joka kulkee Pitkäjärven kangasmetsässä. Reitin varrella on laavu sekä muinaishautoja. Reitin voi kulkea jalan tai maastopyörällä, hiekkaosuuksien vuoksi parhaiten läskipyörällä. Lähtöpaikka on Pitkäjärven uimaranta.
Kivikankaan luontopolku on 8,8 kilometrin mittainen ympyräreitti ja lähtee samasta paikasta. Reitin varrella on peuranpyyntikuoppia ja kaksi laavua. Myös tämän reitin voi kävellä tai pyöräillä.