Oulun kaupunkialueella on kuluneen syksyn mittaan ihmetelty ja ihasteltukin kesyhköä kettua.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Andreas Lindén kertoo syksyllä liikkuvan nuoria, omaa elinaluetta etsiviä kettuja, mutta yhtä lailla kyse voi olla aikuisesta, jo reviirille asettuneesta yksilöstä.
– Kettuja pesii varsinkin esikaupunkialueilla ympäri Suomea, Lindén kertoo asuttuihin ympäristöihin asettuneista repolaisista.
Ilmiö ei ole uusi ja usein näitä tulokkaita kutsutaan kaupunki- tai cityketuiksi. Lindén ei kuitenkaan puhuisi omasta kaupunkiin asettuneiden kettujen kannasta.
– Ei ole yhtä, erillistä citykettukantaa, Lindén painottaa.
Lindén kertoo kettujen hyödyntävän joustavasti monenlaisia ympäristöjä. Esimerkiksi Helsingissä ketut ovat vakiintuneita asukkaita ja niitä on varsinkin metsäisemmillä alueilla.
– Ketut oppivat elämään ihmisten kanssa, kuten aika monet eläimet pakon edessä joutuvat oppimaan.
Helsingissäkin ketut voivat silti tulla ydinkeskustaan asti ja Lindén kertoo nähneensä kettuja jopa rautatieasemalla.
Mitä kaupunkiketuille sitten pitäisi tehdä?
– Itse suhtautuisin niin, ettei tarvitse tehdä yhtään mitään, Lindén toteaa.
Ruokkimisesta tuskin olisi haittaa, mutta Lindén uskoo, että lähiöissä liikkuvat ketut löytävät ravintoa ilman ruokintaakin.
Itse asiassa juuri ravinnonsaanti on yksi tekijä, mikä houkuttelee kettuja kaupunkeihin. Pihoilta ja puistoista löytyy hiiriä ja myyriä, jotka ovat ketun luontaista pääravintoa.
Myös ihmisen jätteet ja roskat kelpaavat, eli ihminen ruokkii jo kettuja epäsuorasti.
– Ravinto on osasyy siihen, miksi ketut ja monet muut eläimet hakeutuvat ihmisen lähelle, Lindén korostaa.
Läheistä tuttavuutta ei kettujen kanssa kannata tehdä, sillä niillä voi olla kapia, joka voi tarttua koiriin.
Citykettujen esiintymistä tai runsautta ei seurata systemaattisesti. Koko maan kettukanta on lumijälkilaskentojen 36 vuoden seurantajakson aikana taantunut maassamme noin puoleen.
Vuoden 2010 jälkeen kanta on kuitenkin ollut vakaa tai jopa loivasti kasvava.
Pohjois-Suomessa, mihin laskentojen tarkastelussa luetaan Oulun, Kainuun ja Lapin riistakeskusten alueet, kanta on ollut jo pidempään lähes vakaa.