Jää­tä­vää mie­len­rau­haa

Alisa Ajomaa tunsi itsensä sulkeutuneeksi. Hän kärsi vaikeudesta tunnistaa ja ilmaista syvimpiä tunteitaan, siis jonkinasteisesta ahdistuksesta.

Vaikka mielen haasteet eivät olleet jokapäiväisiä tai vaikuttaneet hänen toimintakykyynsä, hän halusi oppia puhumaan vaikeista tunteistaan ja löytää keinoja mielenterveytensä tueksi. Siksi hän päätti hakea mukaan kylmäuintia ryhmäpsykoterapiaan yhdistävään tutkimusryhmään.

Ajomaa oli ennenkin käynyt avannossa, muttei koskaan psykoterapiassa. Kylmäuintia enemmän häntä jännitti ryhmämuotoinen terapia ja muille osallistujille avautuminen.

Tutkimukseen osallistui yhteensä kahdeksan 18–28-vuotiasta nuorta aikuista, joilla oli erilaisia haasteita mielen hyvinvoinnin kanssa – esimerkiksi masentuneisuutta, ahdistuneisuutta, sosiaalisten tilanteiden jännittämistä ja yksinäisyyttä.

– Yllätyin siitä, miten nopeasti kaikkein salaisimpien asioiden jakaminen tuntemattomien seurassa tuntuikin niin luontevalta, Ajomaa kertoo.

Kyseessä oli pilottitutkimus, jossa ryhmän vetäjät, psykologi ja psykoterapeutti Riikka Airo ja psykoterapeutti Miia Lehtonen vielä testasivat parhaiten toimivaa toteutusmuotoa. Jo ensimmäisten kertojen jälkeen oli selvää, että kylmäuinti ennen psykoterapiaa toimi paremmin kuin jos pulahtamaan olisi menty vasta terapiasession jälkeen.

– Uskon, että yhteisellä tekemisellä ennen ryhmäterapiaa oli vaikutusta luottamuksen muodostumiseen. Oli hauska huomata, miten sosiaalisia me ihmiset lopulta olemme, Ajomaa pohtii.

Ainutlaatuinen suomalaistutkimus toi lupaavia tuloksia

Keväällä 2023 toteutettu, Jenny ja Antti Wihurin rahaston rahoittama vaikuttavuustutkimus oli maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen, sillä kylmäuintia ei ole aiemmin yhdistetty ryhmäpsykoterapiaan.

Talviuintia harrastaa säännöllisesti arviolta yli 100 000 suomalaista, mutta sitä on tutkittu täällä yllättävän vähän.

Suomen Latu on teettänyt talviuinnista kaksi kyselytutkimusta, joissa vastaajat raportoivat kylmäuinnin auttaneen muun muassa stressiin ja mielen virkeyteen ja parantaneen unenlaatua. Lisäksi Suomessa on tutkittu jonkin verran kylmäaltistuksen tuottamia kehon fysiologisia reaktioita, mutta etenkään pieniä tutkimuksia ei pidetä enää riittävän luotettavina.

Pitkään talviuintia harrastaneet Riikka Airo ja Miia Lehtonen olivat itsekin huomanneet lajin hyvinvointivaikutukset arjessaan. Pilottitutkimuksensa avulla he halusivat selvittää, voisiko kylmäuintikokemus osana psykoterapiaprosessia tuoda tukea erilaisten tunteiden käsittelyyn, niiden tutkimiseen ja tunnesäätelyyn.

Kylmäuintia ja ryhmäterapiaa oli kahden kuukauden ajan kerran viikossa. Airo ja Lehtonen olivat määritelleet jokaiselle kokoontumiselle tunnetaitoihin liittyvän teeman: esimerkiksi omat rajat, miltä pelko, viha, hyvä olo tai läsnäolo tuntuvat sekä miten kriittistä suhdetta itseen voisi muuttaa myötätuntoisemmaksi.

Masennuksesta tai ahdistuksesta kärsivien ongelmana on usein, että mikään ei tunnu yhtään miltään.

Kylmä tuntuu!

Kylmä voi pelottaa, kangistaa ja puistattaa mutta myös ilahduttaa, virkistää, rentouttaa ja naurattaa. Kylmäshokkia hyödynnettiin näiden erilaisten voimakkaiden tunteiden havaitsemiseen kehossa ja mielessä sekä tunnesäätelyn opetteluun.

Ennen kylmäuintia ja psykoterapiaa yhdistäviä ryhmätapaamisia jokaiselta osallistujalta mitattiin psykologisesti validoiduilla mittareilla ahdistuneisuus- ja masentuneisuustaso sekä koettu mieliala. Samat mittaukset toistettiin ryhmän päättymisen jälkeen loppuhaastatteluissa.

Kahdeksan kylmäuintikerran jälkeen kaikki osallistujat olivat aikeissa jatkaa kylmäuintiharrastustaan, ja suhde kylmään oli muuttunut myönteiseksi. Masentuneisuus ja ahdistuneisuus vähenivät kaikilla osallistujilla ja koettu mieliala nousi tilastollisesti merkittävästi.

Moni osallistuja oli kertonut alkuhaastattelussa juuri talven olevan heille erityisen vaikeaa aikaa.

– Osallistujat kokivat, että uinnin ja saunan jälkeen olo oli läsnäoleva ja rentoutunut. Sillä oli varmasti yhteys myös siihen, että oli helpompi ottaa puheeksi vaikeita tai vaiettuja tunteita, Airo selittää tutkimustuloksia.

Kylmä vahvistaa kehon ja mielen yhteyttä

Yksi tutkimuksen tavoitteista oli osallistujien keho–mieliyhteyden vahvistaminen.

Ahdistukseen ja masennukseen liittyy usein se, että on vaikeuksia tunnistaa omia tunteitaan kehollisella tasolla. Toisena ääripäänä on, että omiin kehollisiin tuntemuksiin saattaa kiinnittyä liikaakin.

Tunteet tapahtuvat kehossa, ja kun oppii tunnistamaan kehon ja mielen yhteyttä, se lisää yleistä hyvinvointia.

Kylmäuinnin avulla harjoiteltiin tunteidensäätelyä ja opeteltiin tunnistamaan, kohtaamaan ja myös ilmaisemaan erilaisia tunteita. Ryhmässä pohdittiin, miten haastavia tunteita voisi kohdata muissakin tilanteissa. Etenkin keskustelut yli- ja alivireydestä ja siitä, miten ne voi huomata kehossa, jäivät Alisa Ajomaan mieleen.

– Jos mieli menee tuhatta ja sataa, voi huomata myös kropan olevan jännittynyt. Kun sitten kehoa yrittää fyysisestikin rentouttaa ja pysähtyy, se vaikuttaa koko olemiseen, Ajomaa avaa.

Jo muutaman kerran jälkeen Ajomaa pystyi tunnistamaan kylmäuinnin jälkeisestä olotilasta tuttuja levollisuuden, tyyneyden ja pysähtyneisyyden tunteita pulahdusten välisenäkin aikana. Hän kykeni myös palauttamaan mieleen, miltä rentoutunut keho tuntuu kylmäuinnin jälkeen.

Jos Ajomaa koki olonsa lamaantuneeksi, hän muisteli kylmäuinnin herättämiä konkreettisia muutoksia vireystilassa ja läsnäolossa.

– On jännä, miten erilaiset tuntemukset jäävät muistiin, jos kylmäuintia harjoittaa säännöllisin väliajoin. Fyysisen toiminnan kautta pystyn muistuttamaan itseäni siitä, miten kireältä tuntuvan kehon rentouttaminen vaikuttaa myös mieleen.

Eniten kylmään veteen menossa auttoi Ajomaan mielestä hengittäminen. Hän yllättyi siitä, miten joka kerta veteen oli yhä helpompi mennä.

Ajomaan mielestä kylmäuinnin etu verrattuna muuhun yhteiseen tekemiseen oli, että laji oli monille osallistujille niin uusi. Yhdessä itsensä ylittäminen loi yhteyttä ja samaistumispintaa muidenkin jännittävien asioiden kohtaamiseen ja niistä keskusteluun.

Ryhmäterapiassa keskusteltiin myös omista rajoista ja armollisuudesta itseään kohtaan. Kylmäuinnissa ollaan omien rajojen äärellä, ja siksi kylmäuinti voi auttaa rajojen hahmottamisessa ja vetämisessä.

– Naisilla kylmyyden kokemiseen voi vaikuttaa esimerkiksi hormonitoiminta ja kuukautiskierto, minkä vuoksi vesi vain tuntuu välillä kylmemmältä. Olen aika kilpailuhenkinen ja minun voi olla vaikea myöntää, että kroppa ei pystyisi johonkin tai ei olisi pakko tehdä jotakin, muun muassa juoksua, kuntosalia, hiihtoa ja luonnossa liikkumista harrastava Ajomaa kertoo.

Vaikka Ajomaa jatkoi kylmäuintiharrastusta tutkimuksen jälkeen koko kevään, syksyllä sille oli vaikea löytää aikaa työn, maisteriopintojen ja kansalaisaktivismin keskellä.

– Kylmäuinti on kiehtonut minua aina, mutta käytännön syistä siitä ei ole muodostunut säännöllistä harrastusta.