Tästä Paula pyyh­käi­si

Aamun uutisissa ei annettu myrskyvaroitusta.

Juhannusviikon tiistaina eli Paulan päivänä kaksi vuotta sitten se kuitenkin iski, kuuden aikaan illalla.

Varoituksetta ja suuremmalla raivolla, kuin kukaan olisi osannut odottaa.

Paula-myrskyn jäljet ovat edelleen nähtävissä ympäri Koillismaata, mutta erityisesti Taivalkoskella Kylmäluoman retkeilyalueella, jonne myrsky jätti jälkeensä valtavan tuhon.

Noin 70 prosenttia alueen boreaalisesta luonnonmetsästä kaatui, ja saman mittakaavan tuhoista kärsivät myös talouskäytössä olevat monikäyttömetsät myrskyn tuhoalueen keskittymässä.

Näky retkeilyalueen ytimessä pysäyttää.

Maastoa peittää tiivis matto laonnutta puuta, metrien korkuiset juurakot kurottelevat luonnottoman oloisesti kohti taivasta ja vielä pystyssä olevat puunrungot keinuvat kaikissa mahdollisissa kulmissa, usea vain odottaen vuoroaan kaatua.

Kukaan ei tule keräämään näitä puita pois.

Jäljelle jäi valtava puumatto

Kylmäluoman Natura 2000 -alue on valittu suojelukohteeksi boreaalisten luonnonmetsiensä vuoksi, ja nämä alueet ovat juuri siksi ihmisen koskemattomissa, tilanteessa kuin tilanteessa.

Jokainen kaatunut ja vaurioitunut puu jää tänne paikalleen. Niitä saa siirtää vain reiteiltä, niiltäkin kuitenkin vain viereiselle pientareelle. Lahopuu lisää luonnon monimuotoisuutta, mutta valtavan alueen peittävään puutavaramattoon liittyy uhkia.

Riski, että salama iskee alueelle ja sytyttää palon on olemassa. Kuivuvassa puussa se leviäisi nopeasti.

Metsähallituksen metsäasiantuntija Juho Lohi veti aikanaan rullakaupalla nauhaa ympäri Taivalkosken metsiä rajatessaan mahdollisimman tarkasti raivaamattomaksi jäävän suojelualueen sekä hakattavan talousmetsän rajaa.

Nauharullat loppuivat kesken, mutta paikallisten ihmettelyt eivät.

– Moni kysyi, mitä järkeä tuossa on, Lohi kertoo kulkijoiden ihmetyksestä paikalleen lahoamaan jätettäviä puita kohtaan.

Paikallisia maahan jätetyt suuret puumassat paitsi ihmetyttävät, myös huolestuttavat. Alueet ovat täysin käyttökelvottomia metsästäjille ja aiheuttavat porotaloudelle suuria haasteita.

"Se oli täysi katastrofi"

Myrskyn jälkeen Kylmäluoman retkeilyreitit olivat pois käytöstä. Metsähallitus linjasi reitit uudelleen ja ne on merkitty maastoon. Opasteet ja kartat valmistuvat kesän aikana.

Uusien reittien esittelytekstit on julkaistu. Nimet kertovat kaksi vuotta sitten tapahtuneesta: Luontopolku Puuska, Hukanharjun hurrikaani, Paulan puhuri ja Myrskyn jälkeen.

Jari Olkkola on kulkenut pikkupojasta asti Kylmäluoman maastossa sienestämässä, marjastamassa, kalalla ja muuten vain metsästä nauttien.

Seuraava kulkija saa kuitenkin odottaa vuoroaan.

– Seuraavat kahdesta kolmeen sataan vuotta tämä maasto on käyttökelvotonta, Jari Olkkola sanoo.

Hän on toiminut vaimonsa Taina Olkkolan kanssa yrittäjänä Kylmäluoman retkeilykeskuksella vuodesta 2009 asti. Pariskunta seurasi retkeilykeskuksen kahviosta, miten myrsky pyyhkäisi yli alle kymmenessä minuutissa.

– Se oli täysi katastrofi. Yritystoiminta katkesi sillä hetkellä, eikä käynnistynyt kolmeen viikkoon, Taina Olkkola kertoo.

Vaikka monen ihmisen juhannus meni pilalle retkeilyalueen peittyessä myrskyn tuhoihin, olisi voinut käydä huonomminkin. Autoja, retkeilyvaunuja ja rakennuksia tuhoutui, mutta ihmishenkiä ei kuitenkaan menetetty.

Jos myrsky olisi tullut juhannuksena, tilanne olisi varmasti ollut toinen. Jari Olkkola kulki useita tunteja keskuksen ympäristössä tuhojen keskellä ja etsi mahdollisia loukkoon jääneitä uhreja, mutta ketään ei onneksi löytynyt.

Myrsky jätti arvet yrittäjäparin mieliin.

– Edelleen tuhoalueella käydessäni minulle tulee aina huono ja kuvottava olo, Jari Olkkola kuvailee.

Myös hän on huolissaan suojelualueen paloriskistä.

– Olen melko varma, että jossain vaiheessa nämä kankaat palavat.

"Kukaan ei tullut vastaan"

– Metsähallituksella on yksi isäntä: valtio. Metsänhoitoyhdistyksellä isäntiä on tuhat, korostaa Koillismaan Metsänhoitoyhdistyksen johtaja Antti Härkönen, ja sanoo puhuvansa yksityisten metsänomistajien suulla.

Härkösen oli tarkoitus lähteä myrskyiltana Taivalvaaralle suunnistamaan, mutta retki jäi vaimon pyynnöstä väliin.

Suunnistamisen sijaan Härkönen löysi itsensä lähettämässä kaikille metsänomistajille tekstiviestillä tietoa tapahtuneesta.

Nopea tutustuminen myrskyn mittaviin tuhoihin yksityisomisteisilla metsäalueilla sai Härkösen kirjoittamaan perään jatkoviestin: jos ette varmasti osaa, älkää menkö korjaamaan jälkiä yksin.

Yhteiskunnan apu oli Härkösen mukaan lähes olematonta.

– Kukaan ei tullut vastaan. Lämmintä tahtoa kyllä riitti, mutta ei juuri muuta. Todella noloa, Härkönen toteaa päätään pudistellen.

Hänen mukaansa alueella olisi tarvittu kipeästi ja kiireesti esimerkiksi lisärahoitusta metsäteiden huoltoon.

Satoja tuhansia kuutioita lahopuuta

Paula-myrsky kaatoi riehuessaan puuta valtion mailta noin kaksi miljoonaa kuutiota. Se vastaa noin kolmasosaa valtion koko vuoden hakkuumäärästä.

Valtion talouskäytössä olevista metsistä valtaosa myrskytuhopuusta on korjattu ja loput, noin 300 000 kuutiometriä, jää maastoon luonnon monimuotoisuutta lisääväksi lahopuuksi.

Puu jää metsiin osin myös siksi, että sen korjaaminen on taloudellisesti kannattamatonta.

Metsät, joihin tuho kohdistui, olivat pääasiassa noin viisikymmenvuotiaita. Männyiksi puut olivat siis verrattain nuoria.

– Sen ikäinen puu ei ole vielä kovin hyvää tukkia, sanoo Metsähallituksen metsätalouden aluepäällikkö Rami Nissema.

Hakkuita on suunnitteilla, mutta ei vielä kymmeneen vuoteen.

Sammakkovaaralla on 150 hehtaarin kokoinen avohakkuualue, josta 130 hehtaaria kulotetaan luonnonhoidollisista syistä. Tarkoituksena on uudistaa talousmetsää.

Sammakkovaaralla oli tarkoitus hakata puuta viidentoista vuoden päästä, johon mennessä puun arvo olisi kasvanut runsaasti.

– Tuotot olisivat olleet puolitoistakertaiset, jos hakkuut olisivat toteutuneet suunnitellusti, Nissema arvioi.