Kuu­sa­mos­ta löytyy puisto, jonne ul­ko­paik­ka­kun­ta­lai­sil­la ei ole asiaa – Su­ke­ri­jär­ven luon­non­puis­to näyt­tää, miten luonto toimii ilman ihmistä

– Sukerijärvi on niin luonnontilainen, kuin se nykyoloissa on mahdollista, iloitsee Laitinen.

Suomeen on perustettu yhteensä 19 luonnonpuistoa kautta maan, aina Utsjoen Kevon luonnonpuistosta Lohjan Karkalin luonnonpuistoon. Ne palvelevat etupäässä luonnonsuojelua, tutkimusta ja opetusta. Luonnonpuistoissa tutkitaan sitä, miten luonto toimii ja muuttuu ilman ihmisvaikutusta.

Täydellistä luonnonlaboratoriota ei ulos voi kuitenkaan perustaa, sillä jo ilmasto, johon ihminenkin vaikuttaa, vaikuttaa myös luonnonpuistojenkin luontoon.

Luonnonpuistot eroavat kansallispuistoista selvimmin siinä, että niissä vapaa liikkuminen on rajattu minimiin, niin myös Sukerilla, josta polut ja retkeilyrakenteet puuttuvat.

Kuusamossa vakituisesti asuville on kuitenkin jätetty oikeus marjastaa ja sienestää Sukerilla, samoin poronhoito on sallittua.

Suomen luonnonpuistojen yhteinen pinta-ala on 1542 neliökilometriä, niiden joukossa Sukeri on kooltaan luonnonpuistojen keskikastia, 3394 hehtaarin kokoinen suoerämaa.

Sukeri sijaitsee aivan Sallan ja Posion kuntien rajalla Kuusamon pohjoispuolella.

Se on aapasoiden valtakuntaa, havumetsiä löytyy vain kapeina ja matalina harjanteina. Sukerijärvellä on nimikkojärvensä lisäksi joukko muitakin vesistöjä, lampia, jokia ja puroja, joissa saukot ja kanadanmajavat viihtyvät. Sukerin ehkä näyttävin ja kuuluvin osa luontoa on sen monipuolinen linnusto. Keväästä alkaen kurjet, joutsenet, hanhet, sorsat ja kahlaajalinnut täyttävät Sukerin aapasuot.

Metsähanhi, jouhisorsa, liro, mustaviklo, jänkäsirriäinen, keltavästäräkki ja pohjansirkku ovat Sukerilla erikoisen runsaita, kertoo linnustoa tutkinut erikoissuunnittelija Ari Rajasärkkä. Sukerin kesäyössä soivat jänkäkurpat, linnuston ”aaveratsastajat”, joiden soidin muistuttaa hevosen kavioiden kopsetta.

Teeret, metsot ja pyyt viihtyvät runsaina soiden reunoilla ja metsäsaarekkeissa, mutta riekko on taantunut myös Suokerin soilla, tietää Rajasärkkä.

Sukerin linnuston paljous on seurausta allikkoisista ja hyönteisrikkaista pesimisoloista. Yhdellä neliömetrillä Sukerin puroja voi olla kymmeniätuhansia vesihyönteisten toukkia, niistä linnuille riittää varmasti syötävää, vakuuttaa Oulangan biologisen aseman johtaja ja hyönteistutkija Riku Paavola.

– Kesällä mäkärien toukkia voi kuhista vesistön pohjassa niin sakeasti, että toukkien paljous tuntuu kädellä tunnustellessa villasukalta, kehuu Paavola Sukerin mäkärämääriä.

Sukerin suot ja sen luonto muistuttavat paljon Oulangan kansallispuiston aapasuoalueita Kuusamon ja Sallan rajoilla, joten sinne suuntaamalla pääsee sallitusti ”Sukerin luontofiiliksiin”.

– Suosittelenkin kaikille Oulangan suoalueeseen tutustumista, sinne pääsee kätevästi Keroharjun reittiä myöten, vinkkaa Laitinen.