Kesäkuun alussa Minna Sinisalon perhe oli patikoimassa Ylläksellä Kukastunturilla. Harmittomasta patikoinnista alkoi kuitenkin lähes kaksi kuukautta kestänyt huoli, joka ei vieläkään ole saanut päätöstä.
Tunturin laella patikoimassa ollut perhe huomasi, että kaksi poroa oli lähtenyt seuraamaan heitä.
Havaittuaan takana kulkevat porot perheen koira lähti katsomaan niitä lähempää. Kytkettynä ollut koira pääsi kuitenkin irti omistajaltaan.
Porot pelästyivät koiraa, minkä jälkeen sekä koira että porot katosivat metsän siimekseen.
– Siitä alkoi painajainen, Sinisalo kertoo.
Karkaaminen tuli yllätyksenä, koska vastaavanlainen käytös ei ole ollut tyypillistä perheen koiralle.
Välittömästi tapauksen jälkeen perhe alkoi levittää sanaa koiransa katoamisesta. Perheen palatessa tunturista moni vastaantulija oli kuullut jo tapauksesta.
Samana päivänä Sinisalon perhe oli yhteydessä myös Etsijäkoiraliittoon, josta he saivat neuvoja siihen, kuinka toimia jatkossa. Ikäväkseen perhe ymmärsi toimineensa juuri päinvastoin kuin yleisesti ohjeistetaan.
Liitolta saamansa ohjeistuksen mukaan Sinisalon perhe oli aktiivisesti yhteydessä eri toimijoihin alueella. He tekivät ilmoituksia muun muassa sosiaaliseen mediaan sekä karkurit.fi -sivustolle kadonneesta perheenjäsenestä.
Lisäksi he olivat yhteydessä paikalliseen vapaapalokuntaan, paliskuntaan sekä metsästysseuraan.
Lyhyessä ajassa he saivat lukuisia apukäsiä koiran etsintään. Sinisalo kertoo, että esimerkiksi Äkäslompolon vpk:lta koiraa oltiin tultu etsimään dronen ja lämpökameran avulla.
Koiria katoaa kesällä enemmän
Koirien katoamistapaukset yleistyvät kesäisin, kun eri puolille Lappia saapuu matkailijoita koirien kanssa.
Ivalon ja Utsjoen kuntien löytöeläintarhaa pitävän Nina Lagerin mukaan vuodessa on kaksi selkeää ajankohtaa, milloin koiria karkaa enemmän: kesällä vaellusaikaan ja keväällä pilkkiaikaan. Näiden lisäksi myös voimakkaat äänet, kuten ukkonen ja ilotulitteet aiheuttavat koirien karkaamista.
Tavallisin karkaamistapaus on Lagerin mukaan sellainen, että koira on ollut flexissä kiinni ja päässyt omistajalta karkuun.
Lähtökohtaisesti flexin eli kelataluttimen sijaan kehotetaan käyttämään pidempää narua, jonka omistaja saa vyötärölleen kiinni.
Flexin käytön vaarana on se, että se hajoaa herkästi.
– Saattaa olla, että koira on liian voimakas laitteelle. Esimerkiksi flexiä, joka on tehty kymmenen kiloiselle koiralle käytetään 30-kiloiselle koiralle, Lager sanoo.
Lager kuvailee flexiä pomppivaksi ankkuriksi, joka tarrautuu herkästi kiinni metsässä oleviin puihin ja kiviin.
Monesti koira tajuaa purra itsensä irti hihnasta jäätyään kiinni, mutta näinkään ei aina tapahdu.
Matkoilla koiran omistajalla olisi lisäksi hyvä olla mukana koiran karvaa pussissa. Se auttaa Lagerin mukaan mahdollisia etsijäkoiria jäljittämisessä. Myös esine, jossa on koiran ominaistuoksua auttaa jäljittämisessä. Silloin hajujälki ei tosin aina ole yhtä voimakas.
Älä kutsu koiraa nimellä
Kun koira karkaa, monelle luontainen reaktio on kutsua koiraa nimeltä. Nimen huutaminen saattaa aiheuttaa koirassa kuitenkin luotaantyöntävän reaktion. Nimen huutamisen sijaan Lager kehottaa käyttämään fraaseja, joita on tiedostamattaan opettanut koiralle.
– Harva lyö ruokakupin maahan sanomatta mitään. Minä sanon: "Jaaha, mennäänpä syömään".
Vaikka Sinisalon perhe on käyttänyt paljon aikaa koiransa löytämiseksi, etsinnät eivät ole tuottaneet vielä tulosta. Toivoa koiran löytymisestä he eivät ole kuitenkaan vielä menettäneet.
Sinisalo toivoo, että lähistöllä asuvat ihmiset tarkistaisivat piharakennuksia ja vajoja, minne koira olisi voinut hakeutua suojaan.
Koiran etsintää vaikeuttaa osaltaan se, että perhe asuu Etelä-Suomessa.
Erityisen kiitollinen perhe on saamastaan avusta, jota sekä paikalliset että matkailijat ovat antaneet.
Koirien katoamistapauksissa omistajien kannattaa olla yhteydessä myös paikallisiin löytöeläintarhoihin.
Lager kertoo, että etsintöjä helpottaa, jos omistaja lähettää löytöeläintarhaan kuvan kadonneesta koirasta sijaintitietoineen heti katoamishetkellä.
Löytöeläintarhan henkilökunta ei kuitenkaan toimi rankkurina, joka kävisi etsimässä kadonneita koiria. Esimerkiksi Inarin ja Utsjoen kuntien alue on laaja, eikä kadonneiden koirien hakeminen ole edes käytännössä mahdollista.
Kunnat ovat jopa kieltäneet kadonneeksi joutuneiden lemmikkien hakemisen.
– Ainoa tilanne, jolloin haemme lemmikin on silloin, kun tarvitaan kiireellistä eläinlääkärin apua, Lager kertoo.
Monesti viranomaiset tuovat kadonneita tai heitteille jääneitä lemmikkejä löytöeläintarhalle. On esimerkiksi tavanomaista, että pelastuslaitos, ensihoito tai poliisi tuo tarhalle koiran, joka on jäänyt yksin omistajan joutuessa sairaalaan.
Kun tarhalle tuodaan karannut koira, Lager laittaa siitä välittömästi kuvan sosiaalisen median kanavilleen. Jos koiralla on siru, voidaan omistajaan olla suoraan yhteydessä. Siruttomista koirista löytöeläintarhojen pitää ilmoittaa valvontaeläinlääkärille.
Löytöeläintarhoilla on laissa määritelty velvollisuus säilyttää kadonneita lemmikkejä 15 vuorokauden ajan, minkä jälkeen niistä tulee löytöeläintarhan tai kunnan omaisuutta.
Lemmikki monesti sijoitetaan uuteen kotiin. Päätös lemmikin lopettamisesta tehdään vain, mikäli tulevaisuuden selviytymisennuste on huono.
Toimi näin, jos koirasi karkaa
Ensimmäiseksi rauhoita tilanne. Älä juokse ja huuda koiraa nimeltä.
Jää katoamispaikalle odottamaan. Jos ryhmässä on useampi henkilö, osa voi lähteä tekemään hajujälkiä. Hajujälkiä kehotetaan vetämään turvalliseen paikkaan tai kotiin.
Tee katoamisilmoituksia nettipalstoille (karkurit.fi, sosiaalinen media yms.). Soita myös paikallisiin löytöeläintarhoihin.
Älä mainitse ilmoituksessa koiran nimeä, mutta anna siitä tarkat tuntomerkit.
Etsijäkoiraliiton sivuilta neuvotaan soittamaan myös tarpeen tullen neuvontapuhelimeen.
Lähde: Etsijäkoiraliitto
