Krun­nien saa­ris­to on Pe­rä­me­ren luon­to­aar­re

Kaiponen etenee viimeiset sadat metrit hitaasti. Vaikka meriveden korkeus on viitisentoista senttiä plussalla, hän tietää kokeneena Ulkokrunnin kävijänä reitin matalaksi ja kivikkoiseksi. Metsän keskeltä häämöttää valkoinen rakennus, jonka pihaan vie rantautumispoukamasta polku.

Rakennus on vanha luotsiasema, mutta kyltti seinässä kertoo sen nykyisestä käytöstä: ”Oulun yliopisto Perämerentutkimusasema”. Piha on täynnä tavaraa. Reppuja, kasseja, vesikanistereita, moottorisahoja.

Kaksi viikkoa kestänyt savotta läheisellä Pohjanharjulla on päättymässä ja asemalle majoittunut työporukka valmistautuu palaamaan mantereelle.

Työnjohdosta vastannut Jari Kämäräinen katselee urakan jälkiä aseman itäpuolisella Pohjanharjulla, jossa tuoksuvat vastasahattu mänty ja savu. Aistimusten lähde paljastuu nopeasti, sillä harjulla on lukuisia puupinoja ja nuotionpohjia.

Kymmenistä tuoreista kannoista voi päätellä maiseman avartuneen pariviikkoisen aikana melkoisesti. Puiden kaato ja karsiminen eivät ole kauaa vieneet, mutta kaikki hakkuutähde on kerätty kasoihin ja poltettu ja tähän on kulunut valtaosa tunneista.

– Luonnon monimuotoisuus vähenee todella nopeasti, jos tällainen harju pääsee kasvamaan umpeen, Kämäräinen kuvaa.

Kämäräisen yritys Rannikkokuriiri on ennallistanut kulttuurimaisemia muun muassa Saaristomerellä. Ulkokrunnissa on urakoitu kahdeksan hengen voimin.

– Luonnon monimuotoisuuden edistämistä, Kämäräinen tiivistää työnsä päämäärän ja lisää Pohjanharjulta raivatun etenkin mäntyä ja katajaa.

– Ulkokrunnia ennen töitä tehtiin viikko Pensaskarissa Perämeren kansallispuistossa, Kämäräinen kertoo ja lisää tälle syksyllä töitä riittävän vielä Suomenlahden maisemissa.

Noorollah Alizadeh päräyttää moottorisahan käyntiin ja kaataa rivakasti vielä yhden koivun. Suomeen vuonna 2016 Afganistanista tullut kemiläinen Alizadeh opiskelee metsuriksi Lappia-ammattiopistossa ja on nyt Rannikkokuriirilla oppisopimuskoulutuksessa.

– Kaksi vuotta olen käynyt koulua Alizadeh kertoo ja lisää valmistuvansa pian.

– Olen pyrkinyt työllistämään paikallisia, Kämäräinen kertoo.

Syksyn raivaustyöt ovat osa isompaa kokonaisuutta. Ulkokrunni on päässyt mukaan Rannikko-LIFE-hankkeeseen, jossa kunnostetaan merkittäviä rannikon ja saariston elinympäristöjä, kuten paahdealueita, rantaniittyjä, lehtoja ja hakamaita. Hanketta vetää Metsähallituksen Luontopalvelut.

Metsähallituksen suojelubiologi Päivi Virnes kertoo Ulkokrunnin arvokkaiden elinympäristöjen kärsivän umpeenkasvusta.

– Puuston poistamisessa on kyse harvinaisen paahdeympäristön hoitamisesta ja elintilan luomisesta harjuympäristön uhanalaisille lajeille.

Virnes kertoo, että ensi kesänä Rannikko-LIFE-hankkeessa laajennetaan Pohjanharjun nummen hoitoalaa ja raivataan myös saaren länsiosan Ärjänharjua.

– Lisäksi ensi kesänä raivataan puustoa ja pensaita lintujen pesimäluodoilta, Virnes jatkaa.

Perinnemaiseman hoitoa on tarkoitus tehdä myös saaren eteläkärjessä Pihlajakarin kalastusmökkien liepeillä.

– Krunnien luonnonsuojelualueen raivaukset on tavoitteena saada valmiiksi vuoden 2023 aikana, vaikka Rannikko-LIFE-hanke jatkuukin kevääseen 2025 asti, Virnes tarkentaa.

Ulkokrunnissa on myös arvokkaita metsiä, niin kutsuttuja primäärisukkessiometsiä. Sukkessiolla tarkoitetaan ekosysteemin muutosta, metsän yhteydessä esimerkiksi metsän kehitystä metsäpalon tai avohakkuun jälkeen varttuneeksi metsäksi.

Krunneilla voi nähdä nämä eri kehitysvaiheet maankohoamisen seurauksena. Veden alta paljastuvalle maalle kehittyy ensin rantaniitty, joka maan edelleen kohotessa alkaa kasvaa pensaita, kunnes pikkuhiljaa puiden myötä luontotyyppi vaihtuu metsäksi.

Maailmanlaajuisesti tällainen metsän syntyminen merestä maankohoamisen seurauksena on äärimmäisen harvinainen ilmiö. Perämeren rannoilla on Virneksen mukaan hyvin vähän alueita, missä voisi nähdä tämän kehityssarjan luonnontilaisena. Tavallisesti ihminen katkaisee kehityksen rakentamalla rannan tai hakkaamalla metsän.

– Krunnien primäärisukkessiometsät ovat lisäksi poikkeuksellisen laajoja, Virnes toteaa.

Tämä metsiensuojelu on ristiriidassa rantojen niittämisen kanssa. Linnusto hyötyisi ruovikon niittämisestä tai rantojen laidunnuksesta, mutta Krunneilla on Virneksen mukaan priorisoitu metsien suojelu.

Myös Krunnien pitkään tutkitussa luonnossa riittää yhä selvittämistä. Kesällä 2019 hankkeen puitteissa tehtiin lajistoinventointeja, jotka keskittyivät pikkuperhosiin, pistiäisiin, kovakuoriaisiin ja kärpäsiin. Tulokset olivat mielenkiintoisia. Ulkokrunnilta löytyi ainakin kolme Suomelle uutta kärpäslajia.

Yksi harvinaisimmista Ulkokrunnin hyönteisistä on dyynisukkulakoi, joka on pieni perhoslaji. Sen toukka elää Virneksen mukaan variksenmarjalla, mutta ei millä tahansa sellaisella, vaan vain avoimella ja hieman liikkuvalla hiekalla kasvavalla variksenmarjalla.

Hyvin vaateliaana lajina dyynisukkulakoi on harvinainen ja uhanalaismietinnössä se onkin arvioitu erittäin uhanalaiseksi.

– Käytännössä dyynisukkulakoita on löytynyt vain arvokkaimmilta dyynialueilta, Virnes lisää.

Krunnien saaristo on kokonaisuudessaan luonnonsuojelualuetta. Saaret ovat olleet epävirallisesti rauhoitusalueena vuodesta 1937 saakka ja vuonna 1956 annetulla Oulun lääninhallituksen päätöksellä saaret rauhoitettiin virallisesti luonnonsuojelualueeksi. Alueen omistaa Maakrunnisäätiö.

Uusin toimija saarilla on Krunnien Tuki ry.

– Ajatus oli, että pystyttäisiin tukemaan säätiön toimintaa ja samalla helpottamaan yksityishenkilöiden pääsyä mukaan Krunnien suojeluun, yhdistyksen sihteeri Suvi Saarnio kertoo Krunnien Tuen tarkoituksesta.

Yhdistys järjestää Saarnion mukaan Krunneilla talkoita, joihin yhdistyksen jäsenet voivat osallistua ja näin päästä tekemään konkreettista luonnon- ja kulttuurinsuojelutyötä ainutlaatuisen alueen hyväksi.

– Valitettavasti tämän kesän talkoot peruuntuivat kovan tuulen vuoksi, mutta ensi kesänä olisi tarkoitus järjestää useammat talkoot, Saarnio kertoo.

– Suunnittelemme toimintaa hyvässä yhteistyössä Maakrunnisäätiön kanssa, hän lisää.

Huhtikuussa rekisteröidyssä yhdistyksessä on parikymmentä jäsentä, mutta varsinainen jäsenhankinta on Saarnion mukaan vasta alkamassa.

Saarnio uskoo, että kun ihmiset pääsevät näkemään Krunnien ainutlaatuisen luonnon ja myös talkoilemaan sen suojelemiseksi, kiinnostus ja tietoisuus tästä luonnonsuojelualueesta kasvaa.

– Perämeren tutkimusasemaa käytetään ahkerasti, mutta kurssien järjestäminen siellä on kohtuullisen haastavaa kulkuyhteyksien takia, professori Jouni Aspi kertoo.

Aspi toimii Oulun yliopiston Biodiversiteettiyksikön johtajana ja Perämeren tutkimusasema kuuluu yksikköön. Hän kertoo asemalla pidetyn erilaisia merellisyyteen liittyviä kursseja, muun muassa biologian ja saaristoarkeologian kursseja.

Yliopiston oma tutkimus Krunneilla on Aspin mukaan erilaisia projekteja.

– Yliopiston tutkijoita oli mukana Rannikko-LIFE-hankkeen hyönteisinventoinnissa ja hyönteiskartoitusta jatkettiin myös päättyneenä kesänä, Aspi mainitsee.

Ulkopuolisista tahoista asemaa on käyttänyt etenkin Metsähallitus, mutta myös Luonnonvarakeskuksen ja ELY-keskuksen tutkijat ovat hyödyntäneet asemaa.

Esimerkiksi Metsähallituksen koordinoimassa, pohjoisen Perämeren meriluonnon tutkimukseen keskittyneessä, Suomen ja Ruotsin yhteistyönä toteuttamassa SEAmBOTH-hankkeessa Ulkokrunni oli tärkeä tukikohta.

Myös Suomen luonnonvaraisten kasvien etäsuojeluhanke Escape ulottui Krunneille. Etäsuojelu tarkoittaa suojelua luonnollisen elinpaikan ulkopuolella ja Ulkokrunnin rantaan siirtoistutettiin hankkeen puitteissa äärimmäisen uhanalaista rönsysorsimoa.

Escape-hanke on loppunut, mutta siirtoistutusten menestymistä käydään edelleen saaressa seuraamassa.

– Mitään uhkakuvia aseman toiminnan lopettamisesta ei ole, Aspi kertoo Perämeren tutkimusasema tulevaisuudesta.