Kris­tii­na Kan­gas­ta­lo-Ho­da aikoo uida nyt Pe­rä­me­ren yli – ­Maail­ma­nen­nä­ty­sy­ri­tys on jatkoa viime kesän ura­kal­le

Viime kesäinen Siikajoen uintiurakka ei mennyt aivan suunnitellusti. Vesi oli matalalla ja kaikki koskipaikat oli kahlattava. Jo ensimmäisenä uintipäivänä Tavastkengällä oli joessa niin paljon majavien patoja, että uinti meni kävelyksi.

– En päässyt etenemään sellaista päivävauhtia kuin olin ajatellut. Päivät venyivät, koska kahlaaminen ja käveleminen on uintia hitaampaa, Kangastalo-Hoda kertoo.

Paras päivä oli neljäs, Rantsilasta kotirantaan. Siinä ei vastaan tullut kuin pari hidastavaa koskea, mutta muuten sai tuntea uivansa joessa, joka virtaa.

Siikajoen uinti opetti Kangastalo-Hodalle sen, mistä hän puhuu tulevan meriuintinsakin yhteydessä: pystyn tähän.

– Epäilin pystynkö ja jaksanko, mutta pitää vain luottaa prosessiin, että tehty työ tuottaa tulosta. Huoltojoukoillakin meni lähes kaikki ei-suunnitellusti.

Siikajokiuinnin jälkeen Kangastalo-Hodalle tuli olo, että jotakin pitää vielä tempaista. Avovesiuinnista jäi hyvä pohja, joten viivyttelyyn ei ollut syytä.

Eri vaihtoehtoja palloteltuaan uimari palasi ajatuksissaan Simppusäikkään, jonne Siikajoki-uinti päättyi. Siitä avautuisi Perämeri ja vastarannalla olisi sopivasti Luulajan kaupunki.

Kun Kangastalo-Hoda veti suoran viivan linnuntietä Simppusäikältä Luulajaan, kertyi kilometrejä 140. Siikajoki-uinnissa varsinaisia uintikilometrejä kertyi 110, kun 160 kilometrin pituisesta joesta vähennetään kiertämiset ja kahlaamiset.

Uintimatkan Luulajaan Kangastalo-Hoda arvelee kestävän noin viikon – parin, kolmen päivän liikkumavaralla molempiin suuntiin.

– Oma tavoitteeni on viisi päivää. Luontoäidin oikuista ei kuitenkaan ikinä tiedä. Voi tulla liian suuri aallokko, virtaukset painavat kurssilta muualle tai tulee ukkosmyrsky. Varaudutaan viikkoonkin.

Jokiuinti ja meriuinti ovat kaksi eri asiaa. Meriuinnissa tärkeää on hyvä huoltoporukka ja vene, jota Kangastalo-Hoda nyt haeskelee. Kippari on jo reissulle puhuttuna, Kalevi Linko Turun seudulta.

– Veneeseen pitää mahtua kuusi ihmistä ja tavarat. Sen pitää sekä pystyä kulkemaan tarpeeksi hitaasti mukanani, että tarvittaessa siirtymään nopeasti rantaan. Jos joku haluaa lainata veneensä matkalle ja tulla itsekin mukaan, saa ilman muuta tulla. Ammattitaitoista miehistöä ei voi olla koskaan liikaa.

Viime kesänä Kangastalo-Hodan ei tarvinnut palella Siikajoessa. Vesi oli matalalla ja ilmatkin olivat helteiset. Merivesi tulee olemaan kylmempää.

– Aion uida märkäpuku päällä ja ihan minimivarusteilla. Käytän uimarinpoijua vain tarvittaessa, mutta kun vene on lähellä, en välttämättä tarvitse sitäkään.

Jokea uidessa maisemat vaihtuivat koko ajan, mutta merellä näin ei tapahdu. Kangastalo-Hoda lohduttautuukin ajatuksella, että lähellä on vene, jonka huoltojoukko antaa turvallisuuden tunnetta.

Ensimmäisenä yönä on suunnitelmissa ajaa lepäämään Hailuotoon. Siitä eteenpäin saaria ei tule vastaan ennen kuin lähellä Luulajaa, jossa voidaan viimeiseksi yöksi rantautua.

– Pyrin uimaan päivässä niin paljon kuin mahdollista. Siikajoessa uin 12 tuntia joka päivä. Jos olosuhteet ovat hyvät yöaikaan, sitten uin silloin.

Uinnin ohessa täytyy myös syödä. Siikajokiuinnissa Kangastalo-Hodalla oli hyvä tankkausohjelma ja suunnitelma, mitä milläkin kellonlyömällä pistetään suuhun. Uidessa ei tullut kuitenkaan syötyä suunnitellusti, eikä maistunut.

Uinnin yhteydessä kului ”vauhtikarkkeja”, urheilujuomaa ja suolakeksejä, patukoita, suklaata ja banaania – kaikkea mitä vedessä lilluen pystyi syömään.

– Kun oli illalla tauko, vähän väkisin vedin ison annoksen ruokaa. Paljon kaloreita yritin illalla vetää ja aamulla koetin jaksaa ison aamupalan.

Maailmanennätysyritykseen Kangastalo-Hoda valmistautuu uimalla mahdollisimman paljon. Treeniohjelma on hyvin samankaltainen kuin Siikajokiuintiin valmistautuessa.

– Uin Loimaan uimahallissa ja aina kun käyn kotona Siikajoella, käyn Zimmarissa tai Linnanmaalla. Altaassa teen viittä eri treeniä. Uinnin lisäksi käyn kuntosalilla tekemässä lähinnä olkapäitä vahvistavaa treeniä ja uintia tukevia vastaliikkeitä.

Viikkotreenin tuntitavoite on tällä hetkellä 12 tuntia, josta suurin osa on uintia. Välillä voi olla jokin kahdeksan tunnin kevyempi viikko, mutta tuntimäärä kasvaa progressiivisesti kahteenkymmeneen, kun päästään kesään ja lähemmäs h-hetkeä.

Välietappina Kangastalo-Hoda käy uimassa mastersien SM-uinnit, kuten on käynyt yhdeksän vuoden ajan – siitä lähtien, kun uintikärpänen puraisi.

– Viime vuonna kisat menivät paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Tein kaikissa lajeissa reilusti henkilökohtaisen ennätykseni ja tuli sieltä mitaliakin.

Huhtikuussa Kangastalo-Hoda lähtee Albaniaan treenaamaan. Siellä on tarkoitus tehdä meritreeniä viikon ajan.

Toinen hyvä harjoittelupaikka on Merenkulun turvallisuuskeskuksen Meriturvan aaltoallas Lohjalla. Siellä Kangastalo-Hoda pääsi uimaan muutaman kerran viime syksynä.