Kolumni

Ko­rouo­man poh­jal­la ihminen joutuu ker­ran­kin väis­tä­mään luon­to­kap­pa­let­ta, ja se tekee meille hyvää

Korouoman retkeilyreitit on viime vuosien aikana myllätty uuteen uskoon.

-

Tuore Koronjää-reitti vetää ihmisiä Posiolle kuin häkä, ja parhaina päivinä parkkipaikalta on vaikea löytää tilaa. Piippukallion päälle nouseva reitti on sekin muuttunut.

Kovin pitkälle alajuoksun suuntaan ei kuitenkaan ole päässyt enää muutamaan vuoteen, ainakaan merkattua reittä pitkin tai edes kuivin jaloin.

Kanjonin pohjaa valtaa tulokas, joka muokkaa maisemaa jopa enemmän kuin retkeilijät, tai bussilasteittain saapuvat turistiryhmät.

Majava oli vuosisatojen ajan tärkeä riistaeläin metsäsuomalaiselle.

Vantterasta jyrsijästä sai mukavasti lihaa, mutta majavaa saalistettiin etenkin sen turkin vuoksi.

Ankara pyynti vei lajin lopulta sukupuuttoon. Suomen viimeinen yksilö ammuttiin Sallassa 1800-luvun puolivälin jälkeen.

Majavan paluu alkoi 1930-luvulla, kun Norjasta ja Yhdysvalloista tuotuja eläimiä istutettiin eri puolille Suomea.

Vasta myöhemmin havaittiin, että kyse olikin kahdesta eri lajista. Norjalaiset yksilöt olivat euroopanmajavia ja yhdysvaltalaiset kanadanmajavia.

Amerikanserkku on eurooppalaista kanta-asukasta elinvoimaisempi. Kun lajit kohtaavat, euroopanmajava väistää.

Majava on hyvinkin saattanut rakennella patojaan Korouomassa silloin, kun Suomen alkuperäistä euroopanmajavakantaa ei vielä oltu kokonaan tapettu.

Nyt kanjonissa asuu kanadanmajavia.

Perhekunta majailee Kanjonilaavun ja Koivukönkään välisellä alueella ja rakentelee patojaan niin, että uoman pohja tulvii.

Majavanpesä on komea keko, jonka asuinkammiot nousevat vedenpinnan yläpuolelle, mutta sisäänkäynti pitää saada pinnan alle.

Majava-allasta tarvitaan myös rakennuspuiden kelluttamiseen oikeisiin paikkoihin.

Lisäksi eläimen pitää jyrsiä kirjaimellisesti koko ajan. Majavan hampaat eivät lakkaa kasvamasta, joten niitä pitää käyttää ja kuluttaa kehdosta hautaan.

Majava on hyvinkin saattanut rakennella patojaan Korouomassa silloin, kun Suomen alkuperäistä euroopanmajavakantaa ei vielä oltu kokonaan tapettu.

Majava on arka eläin. Sen jälkiä – kantoja ja kaadettuja puita, pesiä ja patoaltaita – löytää kyllä helposti, jos tietää edes suurin piirtein, missä majavayhdyskunta asustaa. Itse eläimiä näkee äärimmäisen harvoin.

Edes Korouoman kapeassa kanjonissa tuskin näkee lattahäntää, vaikka lähtisi kahlaamaan uoman pohjan tulvivaan jokivarteen ja metsään.

Kun kanjonissa alkoi tulvia, Metsähallitus päätti viisaasti purkaa veden alle jääneen retkeilyreitin.

Majava tekee hyvää kanjonin luonnon monimuotoisuudelle, vaikka kanadanmajava onkin Suomen luonnossa vieraslaji, ja joiltakin alueilta niitä on jopa poistettu.

On myös lohdullista, että ihminen ei olekaan ainoa laji, joka kykenee valtaamaan itselleen elintilaa.

Hyvä vain, että joudumme kerrankin väistämään.