Kirjoittaja on Koillissanomien päätoimittaja.
Vuosia Kuusamon suurpetokeskuksen vetonaula Juuso-karhu oli söpö nallukka, jonka maalauksia ja muita edesottamuksia eläinrakas yleisö seurasi innosta hihkuen.
Mikäpä se oli seuratessa, kun Juuson kanssa esiintyi kertakaikkisen sympaattinen Sulo Karjalainen – mies, jonka elämäntarinaa ja ihmeellisiä tekoja karhujen parissa saattoi helposti kunnioittaa.
Myös taustatarina on upea. Orvot karhunpennut pääsivät turvaan ja kasvoivat ihmisten kanssa kuin koirat tai peräti lapset. Niitä syötettiin, suukotettiin ja saunotettiin.
Kaikki tämä tuli tutuksi jokaiselle vähänkään kiinnostuneelle videoiden, dokumenttien, lukuisten lehtijuttujen ja lopulta Sulo Karjalaisesta kertovan Karhumies-kirjan kautta.
Täytyihän miehen kunniaksi pystyttää myös patsas, Kuusamon kaupungilla tuumattiin.
Karhupatsaan tilaustavasta, tekijästä ja sijainnista saatiin jopa paikallisia polemiikkeja aikaan. Se kertoo, että aihe on meille läheinen.
Lopulta patsaan paljastus veti Kuusamon kaupungin 150-vuotisjuhlien yhteyteen satapäisen yleisön ja sijoituspaikasta on jappastu vielä tänäkin talvena.
Koillissanomat oli tietysti mukana kaikessa hehkutuksessa. Keron karhutarha oli meidänkin lukijoidemme suosikki.
Videot vetivät kuin häkä, karhunpentujen syntymistä seurattiin ja joka kevät muistettiin kysellä, joko karhut ovat heränneet talviuniltaan.
Nyt sitten epäkohdat niin eläintenpidossa kuin uutisoinnissa on nostettu esiin.
Kimmokkeeksi riitti kuukautta aiemmin sattunut vaaratilanne. Kaksi karhua karkasi häkeistään ja kuten tunnettua, toinen niistä hyökkäsi Sulo Karjalaisen kimppuun.
Mies pelastautui uskomattomalla tavalla ja lopulta poliisi sai lopetettua karhun läheisen järven jäältä.
Karjalainen joutui sairaalaan parantelemaan vammojaan.
Onneksi karhutarha sijaitsee syrjässä, sillä en halua edes ajatella, mitä seurauksia voisi olla, jos kesy mutta vihainen karhu kohtaisi muitakin ihmisiä.
Journalistissa maanantaina 9.5. julkaistussa kolumnissa Koti ja maaseutu -lehden toimituspäällikkö Tuula Lehtonen kirjoittaa, kuinka villieläimiin liittyvä uutisointi on kritiikitöntä ja kaksijakoista.
On hassunhauska viihde ja sitten ovat vaaralliset pedot.
– Esimerkiksi se, että Kuusamon suurpetokeskuksen karhut juovat näytösmielessä limsaa, voi olla joidenkin mielestä viihdyttävää. Se on kuitenkin haitallista eläimen hyvinvoinnille. Toiminta ei myöskään edistä kävijöiden luontosuhdetta, mikä on eläintarhadirektiivin yksi tavoite, Lehtonen kirjoittaa.
Hänen mukaansa lukijat ja eläimet ansaitsisivat monipuolisempaa uutisointia.
MTV nosti torstaina 12.5. eläinten hyvinvoinnin todella suuren yleisön puheenaiheeksi.
Median tilaamista aluehallintoviraston ja Kuusamon kaupungin tarkastuskertomuksista selvisi, että karhujen ja muiden tarhan eläinten hyvinvointi on ollut viranomaisten huolena jo vuosien ajan. Lisäksi paikasta on tehty eläinsuojeluilmoituksia.
Selvityksen mukaan Kuusamon suurpetokeskuksessa on useasti laiminlyöty eläinsuojelulain velvoitteita.
Eläinten aitausten kunto on ollut viranomaisten huolena, niissä on ollut teräviä piikkejä ja karhuaitauksessa on ollut reikä. Sähkötyöt ovat olleet epämääräisiä.
Lähisukua olevat ilvekset ja karhut ovat lisääntyneet keskenään. Ontuvasta koirasudesta on tehty ilmoituksia ja eri vaiheiden jälkeen se on päätynyt lopetettavaksi, MTV kertoo.
Ikisuosikin Juuso-karhun maalausharrastuksen katsottiin olevan eläintarhan mainostamista, vaikka petoeläinten käyttö sirkuksessa tai näytöksessä on kiellettyä.
Juuso on myös ylipainoinen, liikkuu epätyypillisesti ja se on heijannut päätään toistuvasti puolelta toiselle, mikä voi kertoa stressaantumisesta tai virikkeiden puutteesta, MTV:n selvitys kertoo.
Suurpetokeskuksen toiminta on ollut voitollista, joten taloustietojen mukaan rahaa uudistuksiin olisi, jutussa kuvaillaan.
MTV:n uutinen poiki sitaatti- ja jatkojuttuja, myös Koillissanomiin, Kalevaan ja Pohjoisen Polkuihin.
Kun me muiden Suomen medioiden tapaan olemme käyneet Kuusamon suurpetokeskuksessa lukuisia kertoja, miksi epäkohtia ei ole nostettu aiemmin esiin?
Sitä sopii nyt jokaisen paikalla käyneen toimittajan ja toimituksen päällikön miettiä. Samaa käyn läpi tietysti itsekin.
Totta puhuakseni, eläinihmisenä karhutarhalla käydessäni minulla oli aina ristiriitainen olo.
Nähtävissä oli kyllä joitakin merkkejä, jotka olisivat jälkiviisaasti ajatellen voineet soittaa hälytyskelloja.
Paikka oli epäsiisti ja häkit vaikuttivat pieniltä. Aidat eivät olleet erityisen luotettavan oloisia ja pienetkin lapset olivat suurpedoista vain metrin, parin päässä.
Ainakin kerran yleisökierroksella opas kertoi aivan avoimesti, että karhut kyllä pääsisivät tarhoistaan pois, jos haluaisivat.
Karhuille syötettiin ihan näkyvästi karkkeja. Oppaiden kertomukset eläinten käyttäytymisestä ja esimerkiksi syistä siihen, miksi karhuemo tappoi pentunsa, kuulostivat vahvasti inhimillistämiseltä.
Jatkajaa Karjalaisen elämäntyölle ei tuntunut löytyvän, vaikka näin kiinnostavan kohteen luulisi vetävän muitakin eläinrakkaita puoleensa.
Eikä nyt kannata edes mennä siihen, onko oikein pitää villieläimiä vankeudessa, ihmisten töllisteltävänä.
Taisin hiljentää nuo ajatukset sillä, että en oikeasti ole perehtynyt karhuihin, ilveksiin tai susiin.
Turha tässä on yhtään parempaa esittää. Kyllä meidänkin lapsia käytettiin tutustumassa karhuihin ja eläinlapsiin, useamman kerran.
Kolikon toinen puoli oli ja on se, että Kuusamon suurpetokeskus toi paikkakunnalle paljon myönteistä näkyvyyttä.
Lisäksi Sulo Karjalainen on tehnyt arvostettavaa työtä.
Suurpetokeskuksen kokonaisuus, karhujen näkeminen läheltä ja hauskojen tarinoiden kuuleminen on vastannut johonkin tarpeeseen, joka meillä kaupungistuneilla ihmisillä on.
Valitettavasti taisi vain käydä niin, että orpojen karhujen auttamisesta alkanut hieno ajatus kasvoi liian suureksi eläintarhaksi.
Nähtävästi omistajat eivät ole enää pystyneet vastaamaan nykyisen villieläintenpidon vaatimuksiin.
Merkittävä muutos voi vaatia jo vuosia puuhatun jatkajan löytymisen. Sulo Karjalaisella ikä tulee jossain vaiheessa väistämättä vastaan.
Torstaina puuhamies Pasi Jäntti kertoi, että viranomaisten vaatimukset otetaan nyt todesta ja asiat laitetaan kuntoon.
– Entinen henkilöstö ei ole ottanut viranomaismääräyksiä tosissaan. Niiden merkitystä ja sisältöä ei ole ymmärretty. Nyt kaikki kuitenkin muuttuu, Jäntti lupaa haastattelussa.
Täytyy uskoa, että nämä sanat pitävät.
Siitä tulevat kyllä tällä kertaa pitämään huolen media ja suuri yleisö, jotka eivät enää ummista epäkohdilta silmiään. Eläinten onneksi.