Kilpisjärvellä koettiin lumimyräkkä kesken parhaan ruskasesongin. Alempana sade tuli vetenä ja lähes 20 metriä sekunnissa puhaltanut tuuli tyhjensi tunturit hetkeksi ihmisistä. Mentyään myräkkä jätti jälkeensä lumipeitteen tunturiylängöille.
Kilpisjärvellä olosuhteet voivat olla arvaamattomia, koska se ei pelkästään sijaitse pohjoisessa, vaan myös korkealla merenpinnasta ja lähellä merta, skandien vuoriston hännillä.
Ruska-aika on suosittu Kilpisjärven kylällä, mutta myös Käsivarren erämaassa, jonka halki kulkee vaellusreitti Haltille, Suomen korkeimmalle huipulle. Reitillä pääsee ihailemaan maaruskaa puuttomalle tunturiylängölle.
Halti sijaitsee kuitenkin Kilpisjärven kylää pohjoisempana ja 850 metriä korkeammalla, eli sinne talvi tulee vielä Kilpisjärven kylää aikaisemmin.
Kilpisjärven ruskassa päiväretkikin pitää ottaa vakavasti
Kilpisjärveläiselle Antti Ohenojalle olosuhteet tunturissa ovat tuttuja. Yli 20 vuotta tunturialueella työkseen liikkunut ja vapaaehtoisena pelastustoimintaan osallistuva Ohenoja tietää, millaisia tilanteita ihmiset tuntureilla kohtaavat. On vuosia, jolloin vuoden jokaisena kuukautena on satanut lunta Käsivarressa.
– Syksyllä tulisi varautua kylmään, sillä lunta voi tulla yhtäkkiä kymmeniä senttejä ja puuttomilla tuntureilla hyytävä tuuli lisää kylmyyttä Ohenoja kertoo.
Ihan kylän läheisyydessä kulkee muutama helpompi reitti, mutta olosuhteet erityisesti avotuntureilla voivat olla arvaamattomia.
Ohenojan mukaan retkeilijän tulisi varustautua myös odottamattomia tilanteita, kuten loukkaantumista ja avun odottamista varten. Erityisen tärkeää on, että repusta löytyy tarpeeksi lämmintä ja vedenpitävää vaatetta. Jos keli on sateinen, voi märkä ja kylmä yhdistelmänä olla suojattomassa erämaassa jopa hengenvaarallinen.
– Syksyllä retkeillessä päiväreppuunkin kannattaa ottaa mukaan varavaatetta, lämmintä juotavaa ja evästä, otsalamppu. Eikä ensiside, rakkolaastarit ja avaruuslakanakaan olisi pahitteeksi.
Sen lisäksi valoisa aika lyhenee syksyllä nopeasti. Huonon kelin tai pimeän yllättäessä tulisi retkeilijän pystyä suunnistamaan myös lähireiteillä, minkä vuoksi suunnistusvälineiden mukana pitäminen on aina tärkeää.
Sumuisella säässä suunnan ja sijainnin kadottaa helposti, erityisesti retkeilyreitistöjen ulkopuolella liikuttaessa. Suurin osa ihmisistä osaa Ohenojan mukaan varustautua oikein ja eksymisiä sattuu harvoin, mutta joka vuosi Käsivarren alueella kuitenkin etsitään yksittäisiä eksyneitä retkeilijöitä. Ohenoja kertoo, että eksyneet ihmiset löytyvät yleensä kuitenkin nopeasti, yleensä läheltä merkittyjä reittejä.
– Silloin kun väkeä liikkuu, myös sattuu eniten.
Yleensä ei kuitenkaan ole kysymys hengenvaarallisista tilanteista, vaan pienistä jalkavammoista, kaatumisista, kuumeilusta, vatsataudeista tai muista äkillisistä sairastumisista ”.
Lokakuisessa erämaassa riskit kasvavat
Ruskan jälkeen talviset olosuhteet saapuvat erämaahan nopeasti. Haltin vaellusta Ohenoja ei enää ruska-ajan jälkeen suosittele.
– Riskit kasvavat olosuhteiden muuttuessa talvisemmiksi.
Ruskan jälkeen erämaassa kulkijoita on enää vähän, ja jo pelkästään avun hälyttäminen voi olla vaikeaa. Lumen ja jään myötä maasto muuttuu myös erittäin vaikeakulkuiseksi.
Jos myöhään syksyllä kuitenkin lähtee erämaahan, Ohenoja ohjeistaa ottamaan mukaan satelliittipuhelimen tai satelliittihätälähettimen , joiden avulla apua saa hälytettyä, vaikka matkapuhelinverkkoa ei olisi.
Syksy tuo haasteita myös pelastustoimelle
Jos syksyiset olosuhteet ovat haasteellisia retkeilijälle ovat ne sitä myös pelastajille. Vaikka apu olisi saatu kutsuttua, erämaassa sen saapumisessa voi mennä pahimmillaan jopa vuorokausi. Syyskuussa Kilpisjärven kylältä toimivat lento-operaattorit lopettavat toimintansa, joten ilmateitse saapuva apu voi tulla satojen kilometrien päästä.
Kaikkialle ei pääse mönkijällä, ja lumentulon aikaan on rospuuttokausi, jolloin apuun ei tahdo päästä maastoliikennevälinein. Mönkijälle lunta on liikaa ja moottorikelkalle puolestaan liian vähän. Syksylle tyypilliset sumuiset kelit ja jäätävät sateet viivästyttävät myös ilmasta tulevan avun saapumista.
Lokakuisessa tunturissa on myös kaunis
Kilpisjärvellä ruska on alkanut hiipumaan. Keli on lämmennyt, ja lunta näkyy vain naapurimaiden tuntureiden huipuilla.
Iso osa tunturikoivuista on tiputtanut lehdet jo kokonaan. Ruskan jälkeen maisema muuttuu karuksi, ja väriloiston jälkeen jäljellä on vain mustaa, ruskeaa ja harmaata. Äkkiseltään luonto näyttää synkältä, mutta harmonisesta sävymaailmasta voi löytää myös kauneutta.
Lokakuu mielletään usein ankeaksi ja pimeäksi kuukaudeksi. Hetken mietittyään Ohenoja kuitenkin toteaa, että jollakin tavalla se on myös hienoa aikaa. Ohenoja löytää hämärästä omanlaista tunnelmaa. Jäässä oleva maa ja jäätyvät vesistöt helpottavat liikkumista tuntureilla.
Vuodet ovat kuitenkin erilaisia, 2018 marraskuun alussa maa on ollut lumeton ja Kilpisjärven kylällä plusasteita, kun taas lokakuun lopulla myös tunturilaaksot saavat lumipeitteen.
Syksyinen sää tuo mukanaan sumupilvet, jotka lipuvat tunturiylängöillä. Talveen valmistautuva luonto on hiljainen, eikä kiirettä tunnu olevan enää missään. Rauhan rikkovat välillä pauhaavat syysmyrskyt, jotka muistuttavat luonnon voimasta.
Luonnon lisäksi myös Kilpisjärven kylä hiljenee, ja saapuvan matkailijan on hyvä tarkistaa palveluiden aukiolo etukäteen. Hiljaisuutta ja rauhaa etsivälle matkailijalle lokakuinen Kilpisjärvi on hyvä kohde. Vaikka erämaahan enää ei ole asiaa, niin lähireitit tarjoavat seesteisiä luontoelämyksiä.
