Koivunsiemenet nietostelevat katujen ja teiden reunamilla. Niitä kertyy joka paikkaan. Kun tuulenpuuska pöläyttää siemenet valloilleen kellertävänä pilvenä, tekee mieli pidättää hengitystä ja pistää silmät kiinni.
Koivunsiementä näyttää olevan nyt poikkeuksellisen runsaasti, mutta näin ei välttämättä ole.
Erikoistutkija Katri Himanen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) jakaa arkihavainnon: viime viikon kovat sateet ja tuulet saivat koivunsiemenet irtoamaan massoittain.
Yleensä koivun huippuvarisemisaikaa ovat elokuun alku ja puoliväli. Tänä vuonna tämä tapahtui kuitenkin hieman etuajassa. Koivun kukintavuosi oli hyvä ja siemeniä paljon, vaikkei mitään ennätysmääriä.
– Onkohan niin, että norkot luovuttavat siemeniä nyt enemmän yhdenaikaisesti, Himanen miettii selitystä havaitulle ilmiölle.
– Jos siemenet hulahtavat kerralla, tulee vaikutelma, että niitä on paljon.
Sama ilmiö vaikuttaa puskeneen tänä vuonna läpi koko maan.
Sopivaan paikkaan kasvamaan
Osa siemenistä on vielä kiinni norkoissaan. Koivun siemennys alkaa heinäkuussa ja jatkuu kevääseen saakka. Vuosittainen vaihtelu on runsasta: on vähäsiemenisiä vuosia ja on todella runsaita satoja.
Koivunsiemenet tapaavat viettää ehdollista horrosta. Se tarkoittaa sitä, että nyt varisseet siemenet itävät pääosin vasta keväällä talven vilukauden jälkeen, kun lämpö kiipii kymmenen celsiusasteen paikkeille.
– Niillä on veikeä ajastussysteemi, Himanen kuvailee tutkimuskohteitaan.
Toisaalta itäminen voi alkaa jo ennen talvea, jos tulee hurjan lämmintä. Kolmenkymmenen asteen helteet ovat mahdollisia vielä tänäkin vuonna.
Vaikuttaako kertahujauksella irtoaminen jotenkin uusien puiden syntyyn?
Ei välttämättä.
Hyvin varhain ja toisaalta talven mittaan irtoavat siemenet ovat yleensä laadultaan heikompia kuin nyt pääsatokaudella matkaan lähtevät. Ne kyllä pärjäävät, liitelevät lenninsiivillään ja asettuvat sopivaan paikkaan.
Nyt pitäisi levätä, mutta malttaako?
Kukkiminen on puulle rankkaa. Jos sitä tapahtuu runsaasti monta vuotta peräkkäin, puu väsähtää. Siksi huippusiemensatoa seuraa yleensä lepovuosi. Siitä voisi päätellä, että ensi keväänä kukinta on keskimääräistä niukempaa.
– Lisääntymiseen on mennyt energiaa, joten nyt pitäisi levähtää, Himanen selvittää.
Sitten on kuitenkin olemassa sää, joka hämmentää soppaa. Tänä vuonna alku- ja keskikesä oli kuuma ja kuiva, mikä yleensä kirittää koivun kukintaa seuraavaksi kaudeksi.
Luke tekee arvion ensi kevään tilanteesta syksyn aikana. Jos silmuissa on paljon kukka-aiheita, se on huono uutinen allergikoille.
Siementä tulee ja uutta puuta syntyy, ja sen pitäisi olla hyvä asia. Toisaalta metsänomistajat eivät Himasen mukaan ole yhtä innoissaan silloin, jos siemenrunsaudesta kehkeytyy ihan mahdoton pusikko.
Stressi altistaa terveysongelmille
Ilmastonmuutos kuivine ja kuumine kesineen potkii puita kukkimaan jatkossakin tiuhaan. Silloin iso osa niiden energiasta menee kukkimiseen, mikä pitemmän päälle voi käydä rankaksi.
– Jos puu kukkii väsyksiin asti, stressi voi altistaa sen terveysongelmille, Himanen kertoo.
Evoluutio on suosinut isoa vaihtelua. Huonoina satovuosina myös siemensyöjien kannat romahtavat, ja toisaalta jatkuva ja runsas kukinta lisää siemensyönnin määrää. Tällöin jäljelle jää vähemmän siemeniä, joista voi kasvaa uusia puita.
Toistaiseksi tiedetään siis varmaksi vain se, että ilmastonmuutos tuo epävakautta.