Kivien maa­laa­mi­nen kou­kut­taa

Puiston penkillä nököttää kämmenen kokoinen, vihreän ja violetin eri sävyin maalattu kivi. Sileäpintaisen kiven pinnalla aukeaa tykkylumipuiden koristama maisema, jonka yllä leiskuvat upeat revontulet. Tarkempi tarkastelu paljastaa, että kiven takapuolelle on kirjoitettu lyhyt teksti, jonka joukosta mieleen jää ennen kaikkea vieraalta kuulostava sana ”FinStones”.

Mistä oikein on kyse?

FinStones on harrastus, jossa maalataan kuvia itse kerättyihin luonnonkiviin ja piilotetaan niitä eri paikkoihin muiden löydettäväksi.

Rovaniemeläinen Sanna Aikio on yksi kivihulluuden valtaan joutuneista kymmenistä tuhansista suomalaisista. Hän innostui kivien maalaamisesta serkkunsa vinkkaamana muutama kuukausi sitten.

Jo muutaman kivihuumassa eletyn kuukauden jälkeen maalattujen ja piilotettujen kivien määrä on reilusti yli sata. Ideat kivien pintaan syntyviin taideteoksiin löytyvät niin satukirjojen sivuilta, Pinterestistä kuin muiden maalaamista kivistäkin. Inspiroivien aiheiden lista on loputon.

Parasta FinStones-harrastuksessa onkin hänen mielestään uusien taideteosten suunnittelu.

– Maalausteni aihealueet vaihtelevat, mutta eniten kivien pintaan päätyy satuhahmoja ja lasten näköisiä aiheita sekä erilaisia värikkäitä miniatyyritaloja. Toisaalta pidän myös muun muassa saamenlippujen ja noitarumpujen maalaamisesta, sillä ne tuovat esiin myös omia juuriani.

Kivien maalaaminen voi olla myös sosiaalista puuhaa. Aikio kertoo maalaavansa ja piilottavansa kiviä paljon yhdessä ystävänsä kanssa. Taiteilun lomassa vaihtuvat mukavasti myös päivittäiset kuulumiset.

Jotain rakkaudesta lajiin kertonee se, että Aikio on pyhittänyt yhden kulman keittiönpöydästään kivien maalaamiselle. Värit ja kivet ovat pöydällä jatkuvasti valmiina odottamassa sopivaa hetkeä uppoutua rakkaan harrastuksen pariin.

– Olisi upeaa, jos aikaa harrastukselle olisi joka päivä. Tällä hetkellä maalaan kuitenkin kiviä lähinnä silloin, kun muun elämän aikataulut antavat myöten, hän kertoo.

Tähän päivään mennessä muiden rovaniemeläisten tekemiä taideteoksia ei ole tullut kotikaupungin kaduilla vastaan. Facebook-ryhmän perusteella Aikio tietää kuitenkin, että kaupungista löytyy muitakin innokkaita kiviharrastajia.

Hyvä maalauskivi voi olla oikeastaan minkälainen tahansa: Niin Aurinkorannoilta löytynyt, meren sileäksi hioma kaunotar kuin kallionkolosta esiin pilkistävä rosoisen rujo kivikin.

Sileisiin kiviin maalaaminen on usein helpompaa, mutta särmikkäiden kivien elämänmakuisuus tuo koristeluun omat ulottuvuutensa. Kauneus on lopulta aina katsojan silmässä.

Aikio muistuttaa kuitenkin, että kivien keräämisessä on syytä noudattaa virallista, ELY-keskuksen ja aluehallintavirastojen laatimaa ohjeistusta. Yksittäisten kivien poimiminen maasta on sallittua ilman maanomistajan lupaa, mutta kottikärrykaupalla niitä ei saa kotiinsa kuljettaa. Maalaisjärjellä pääsee tässäkin asiassa pitkälle.

Kerätyt kivet pestään huolellisesti ennen pensseliin tarttumista. Tämän jälkeen kivi maalataan pintaan helposti tarttuvilla akryylimaaleilla tai -tusseilla. Valmis taideteos lakataan säänkestävällä lakalla, joka varmistaa, etteivät värit lohkeile ajan mittaan luontoon.

Akryylimaalin ja lakan ohella kiven pintaan ei ole ympäristösyistä sallittua käyttää tai kiinnittää muita tuotteita. Esimerkiksi valmiin kiven koristelu kimalteella tai tarroilla ei ole soveliasta, sillä irrotessaan ylimääräiset osat päätyvät roskaamaan ympäristöä.

Kivien maalaamisen ohella harrastuksen suola piilee valmiiden tuotosten piilottamisessa. Aikio hymyilee kivien piilottamisen olevan jännittävää puuhaa, jossa pääsee helposti leikkimään oman elämänsä salapoliisia.

Taskuissa ja laukunpohjalla on aina mukana maalattuja kiviä siltä varalta, että eteen sattuu osumaan hyvä piilopaikka.

– Yritän tietenkin parhaani mukaan pitää huolta siitä, ettei kukaan huomaisi puuhiani. Julkisilla ja varsin näkyvillä paikoilla toimittaessa tämä ei ole kuitenkaan aina helppoa. Tarvitaan tarkkaa silmää ja oikeaa ajoitusta.

Mihin kiviä sitten saa piilottaa? Lähtökohtaisesti hyviä piilopaikkoja ovat Aikion mukaan erilaiset julkiset kohteet, kuten puistot, torit tai parkkipaikat. Yksityisalueille tai yksityisiin sisätiloihin kiviä puolestaan ei saa piilottaa, kuten ei myöskään historiallisiin kohteisiin, pyhille paikoille, luonnonsuojelualueille tai kansallispuistoihin.

– Esimerkiksi tunturien laet, hautausmaat, kaupat tai museot eivät siis sovellu piilopaikoiksi, Aikio muistuttaa.