Tänä kesänä Kuusamon Kiutakönkäältä merkintää varten pyydetyt taimenet voi toistaiseksi laskea yhden käden sormin. Se vetää Pro Trout -hankkeen projektipäällikön Raisa Nikulan vakavaksi.
– Heikko tilanne jatkuu. Tahti, millä kaloja on saatu kiinni on sama kuin viime vuonna. Vuonna 2021 kaloja tuli melkein tuplasti enemmän kuin viime vuonna.
Vielä 15 vuotta sitten taimenia saatettiin saada heinäkuussa merkattavaksi liki sata. Könkäällä kävi pyytäjien käsissä monta kalaa joka päivä.
Viime vuoden lukema oli yhteensä 13 ylisiirrettyä taimenta. Nikulan mukaan on surkeaa, että kaloja lasketaan yhden käden sormilla. Toisaalta se, että jokainen Kiutakönkäällä saatu kala kiinnostaa ihmisiä, on myönteinen asia.
– Jokainen luonnonkala, joka on luonnollisen elinkierron läpi käynyt ja luonnossa syntynyt on arvaamattoman arvokas geenipankki. Jos Oulangan taimenkanta menetetään, sitä ei semmoisenaan saada enää takaisin.
Niin kauan kuin Oulangan taimenta luonnonvaraisena löytyy, sen kantaa kannattaa yrittää elvyttää, Nikula sanoo.
Tänä vuonna Pro Trout -hankkeessa tehtiin koeluontoisia mäti-istutuksia ja vasta kuoriutuneiden poikasten istutuksia. Kulunut kevät on Nikulan mukaan ensimmäinen, jolloin Taivalkosken Ohtaojalla kasvatetuista Kitka-, Oulanka- ja Kuusinkijoen taimenkannoista saatiin mätiä ja poikasia. Niitä on mahdollista istuttaa kyseisiin jokiin.
– Maaliskuussa Oulankajoen mutkaan, muutaman sadan metrin päähän Kiutakönkäästä istutettiin vastakuoriutuneita poikasia. Samasta kasvatuserästä istutettiin silmäpistevaiheen mätimunia myös Kiutakönkään alapuolelle.
Molemmat paikat ovat vuonna 2009 kartoitettu Jyväskylän yliopiston tutkijoiden toimesta. Silloin niistä löytyi taimenen kutupesiä, joissa oli munia.
– Lokakuun lopulla merkkejä aktiivisista pesistä samoilla paikoilla ei löytynyt, kun tutkimme alueet hankkeen työnä, Nikula kertoo.
Luonnonvarakeskus (Luke) käy joka elokuussa sähkökoekalastamassa molemmat paikat muutaman sadan neliön suuruiselta alueelta ja laskee taimenen poikasten määrät, Nikula sanoo.
– Sähkökoekalastuksella katsotaan, mikä taimentiheys on. Kun tiedetään, ettei tässä ollut luonnonkutua viime syksynä, voidaan arvioida, mikä on ollut niiden 10 000 poikasen merkitys, jotka tähän vapautettiin. Se auttaa ymmärtämään, miten sen suuruinen istutus saattaisi vaikuttaa alueella, jos jossain vaiheessa katsottaisiin tarpeelliseksi tehdä taimenen palautusistutuksia jokialueille, joista se vaikuttaa pysyvästi kadonneen.
Kitka-, Kuusinki- ja Oulankajoella on jokaisella geneettisesti omaperäinen taimenkantansa. Ne eivät siis korvaa toisiaan, eli jos istutuksia tehdään, on ne tehtävä jokaisen joen omasta viljelykannasta.
Toistaiseksi ei kuitenkaan ole systemaattisten mätirasia- tai poikasistutusten aika. Mikäli joessa on todistetusti yhtään luonnonvaraisia emoja jäljellä, sinne ei kannata lähteä suinpäin tekemään istutuksia, Nikula sanoo.
– Ne saattavat istutusalueellaan kilpailla luonnonjokipoikasten kanssa elintilasta ja vaikeuttaa niiden elämää. Toisaalta istutetut poikaset eivät monestikaan pärjää hengissä kovin pitkään. Ne ovat laitoksissa tottuneet helppoon elämään, eivätkä ehkä osaa varoa petoja. Nykyään yritetään kyllä virikekasvatustakin kehittää, eli istutuspoikasia yritetään opettaa piiloutumaan.
Istutukset voivat Nikulan mukaan joskus antaa myös harhaanjohtavan kuvan joen taimenkannasta.
– Kalastajille saattaa tulla virheellinen mielikuva, että tässä joessahan on hyväkuntoinen taimenkanta. Sitten sinne mennään huoletta kalastamaan ja koukkuihin jää ihan yhtä lailla luonnonvaraiset kalat, joita olisi kuitenkin syytä säästää. Siten ne pääsisivät siirtämään laitoskaloja monimuotoisemman perimänsä seuraaville sukupolville. Varsinkin, jos istutukset on tehty niin nuorilla kaloilla, ettei niitä ole merkitty rasvaeväleikkauksella.
Voitaisiinko Oulanka-, Kitka- ja Kuusinkijokien taimenkantoja suojella esimerkiksi rajoittamalla jokien virkistyskäyttöä taimenen kutuaikana?
Kitkajoella lasketaan koskea, Oulangalla melotaan ja suppaillaan. Onko sillä merkitystä?
KareliaCBC-ohjelman Pro Trout projektipäällikkö Raisa Nikula on keskustellut asiasta taimentutkijoiden kanssa. Hän ei ensimmäisenä lähtisi hakemaan syyllistä kumilautoista.
– Jos virkistyskäyttö, esimerkiksi koskenlasku, olisi merkittävä taimenkantoja selittävä tekijä, niin Oulankajoen kannan olettaisi olevan hyvässä kunnossa. Kitkajoen taimenkanta puolestaan on Kuusinkijoen kantaan verrattavassa kunnossa, vaikka Kitkajoella liikkuu kumilauttoja ja Kuusinkijoella ei juurikaan.
Oulankajoella taimenen kutu alkaa aikaisintaan syyskuun loppupuolella. Sitä ennen se hakee kutupaikkoja, mutta ei niin sanottuna ihmisten loma-aikana vielä kaiva kutupesiä, Nikula sanoo.
– Kutuhommat aloitetaan vasta hyvin viileässä vedessä. Onneksi veden viileneminen useimmiten karkottaa ihmiset joilta. Keväällä Oulanka- ja Kitkajoessa vesi taas on sen verran kylmää, että esimerkiksi uimarit eivät mene kahlailemaan kutusoraikoille sinä aikana, kun mädistä kuoriutuneet poikaset eivät ole vielä lähteneet soran suojista.
Erilaisia väitteitä kannattaa kuitenkin aina tutkia, Nikula sanoo.
– Usein kalastajien ja yleisön parista tulee hyviä ideoita, joita kannattaa ottaa onkeensa.