Kolmen val­ta­kun­nan tuvat

Kilpisjärvi tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden retkeillä kolmen eri maan alueella. Käsivarren vaellusreitit vievät Suomen lisäksi Ruotsin ja Norjan tuntureille.

Kolmen maan laajat erämaat mahdollistavat pitkätkin vaellukset, joissa tunturissa olevilla tuvilla on iso merkitys. Suomalainen autiotupaperinne on monelle tuttu, mutta oletko koskaan jututtanut tuvalla päivystävää tupavahtia?

Kolmen eri valtakunnan tupakulttuureissa on paljon eroavaisuuksia, ja patikoijan olisikin hyvä tutustua käytäntöihin etukäteen.

Suomessa on kolme erilaista tupatyyppiä

Valtion Metsähallitus vastaa Suomen puolen tuvista. Tupia on kolmea tyyppiä: autio-, varaus- ja vuokratupia.

Sekä autio- ja varaustuvat ovat tarkoitettu omin voimin liikkuville retkeilijöille lyhytaikaiseen levähtämiseen. Käsivarren erämaa-alueella on tyypillistä, että yhdeltä tuvalta löytyy sekä autio- että varaustuvan puoli.

Autiotuvat ovat maksuttomia ja aina auki. Autiotuvissa yöpymiseen on yleensä vain laveri, ja varustus on varaustupaa vaatimattomampi.

Varaustuvista vaeltaja voi varata etukäteen petipaikan. Niistä löytyy yleensä kamiina, kaasuliesi ja välttämättömät keittoastiat. Yöpymistä varten on kerrossängyt, patjat, tyynyt ja huovat.

Vuokratuvissa vuokrataan taas koko mökki, ja ne voi varata myös pidemmäksi ajaksi. Vuokratuvat ja varaustupien petipaikat tulee varata ja maksaa etukäteen.

Käsivarressa poikkeuksena Metsähallituksen huoltamiin tupiin on vaeltajien kesken kuuluisa Urtashotelli, joka on lähinnä nähtävyys. Upealla sijainnilla Riimmajärven rannalla sijaitsevalla tuvalla ei ole huoltoa, mutta pahalla kelillä tuvasta voi hakea suojaa.

Tupien lisäksi Kilpisjärven ympäristön lähireiteillä löytyy useampi kota. Kodat ovat tarkoitettu vain päiväkäyttöön, eikä niissä saa yöpyä.

Norjasta löytyy hienosti varustettuja tunturitupia

Norjassa iso osa tuvista on Den Norske Turistforeningin (DNT) hallinnoimia. DNT on norjalainen retkeilyjärjestö, joka toimii osin talkoovoimin.

Suurin osa tuvista on lukittu. Avaimen saamiseksi tulee olla retkeilyjärjestön tai esimerkiksi Suomen Ladun jäsen.

Avaimen voi tilata DNT:n verkkokaupasta, mutta sen voi myös noutaa. Lähin noutopiste on Nordkjosbotnissa, minne Kilpisjärveltä on matkaa noin sata kilometriä.

Tupayön voi varata etukäteen, mutta se ei ole pakollista. DNT:n tuvissa yöpyminen on maksullista, ja maksutiedot annetaan yöpymisen yhteydessä.

DNT:n lisäksi Suomen Metsähallitusta vastaava Statskog omistaa tupia. Statskogin hallinnoimia tupia löytyy erityisesti Käsivarren erämaan pohjoispuolella sijaitsevasta Reisan kansallispuistosta.

Suomalaiseen askeettiseen tupakulttuuriin tottunut voi yllättyä mennessään norjalaisen DNT:n tupaan. Ensimmäinen kerta oli elämys. Omien retkiastioiden tilalla oli tuvasta löytynyt astiasto ja aterimet, ja pöytää koristi sesongin mukaiset koristeet.

Lumesta sulatettu vesi nautittiin viinilaseista. Monipuolinen pelivalikoima toi iltaviidettä, joista tosin osa jäi pelaamatta kielimuurin takia.

Kaikki norjalaiset tuvat eivät kuitenkaan ole samanlaisia, ja varustelutasoissa on vaihtelua. Norjasta löytyy myös avoimia autiotupia. Kannattaa kuitenkin selvittää, onko tuvalla säännöllistä huoltoa.

Ruotsissa työskentelee tupavahteja

Ruotsin puolen tupia hallinnoi pääasiassa Svenska Turistföreningen (SFT).

Ruotsin tupien erikoisuus on tupavahti. Tupavahti työskentelee tuvilla talvi- ja kesäsesonkien ajan. Vahti huolehtii tuvan huoltotoimenpiteistä, neuvoo vaeltajia ja perii yöpyjiltä maksun.

Tupien aukioloajat vaihtelevat reitin ja alueen mukaan. Osalla Ruotsin puolen tuvista on niin sanottu safety-huone, joka on auki sesonkien ulkopuolella hätätilanteiden varalta.

Telttailijat ja päiväkävijät pääsevät käyttämään tupien yhteisiä tiloja palvelumaksua vastaan. Yhteisissä tiloissa voi kuivata varusteita, laittaa ruokaa ja syödä. Pältsastuganilta löytyy myös sauna.

SFT suosittelee, että vaeltaja varaisi tupayöt etukäteen, mutta pakollista se ei ole. Ruotsin tupavahdeille yöpyminen maksetaan käteisellä. Osassa tuvista käy kortti.

Koiran kanssa kannattaa mennä teltalla

Koiran kanssa vaeltajalle tupakäytännöt ovat vieläkin vaihtelevampia, ja kannattaa tarkistaa onko koiran vieminen tupaa sallittu.

Suomessa varaustupiin ei yleensä koiraa saa viedä. Osassa autiotuvista koira on sallittu, jos se sopii kaikille muille autiotuvassa oleville.

SFT:n tuvista löytyy yleensä oma huone koiran kanssa vaeltajalle, mutta paikkaa ei voi varata ennakkoon. Lähtökohtaisesti koiran kanssa on hyvä varautua yöpymään teltassa.

Tupaetiketti on samanlainen maasta riippumatta

Vaikka tupakulttuureissa on maiden välillä eroja, monessa asiassa pelaa samat säännöt. Yksi niistä on tupaetiketti.

Tuvat siivotaan hyvin oman käytön jälkeen, ja on kohteliasta tuoda polttopuut sisälle ja tehdä sytykkeet seuraavalle kävijälle. Roskat viedään itse pois.

Suomessa Käsivarren erämaa-alueen tuvilta löytyy jäteastioita. Siitä huolimatta kulkijoiden toivotaan tuovan omat jätteensä pois maastosta, kuten roskattomaan retkeilyyn kuuluu. Ruokaa tupaan ei tule jättää, vaikka se olisi jäänyt itselle ylimääräiseksi.

Kaikkien maiden tuvista löytyy tupakirja, mistä löytyy ohjeita ja tietoa alueesta. Noudattamalla tupaohjeita varmistetaan kaikkien viihtyisyys sekä kunnioitetaan tupien eteen tehtyä työtä.

Vieraskirjaan on hyvä jättää omat terveisensä. Toisten kulkijoiden kirjoituksista voi saada tietoa alueesta ja vinkkejä esimerkiksi reittivalintoihin.

Tuvat lisäävät turvallisuutta erämaassa

Aluetta yhdistää myös armoton, pohjoinen luonto. Tuntureilla myrskyt voivat olla kovia, ja sää vaihtua nopeasti. Kesäinen lumisade ei ole harvinaisuus.

Tupaverkosto tuo karuihin ja ankariin tunturiolosuhteisiin turvallisuutta. Välimatkat ovat pitkiä eikä puhelinverkkoa ole kaikkialla. Alueella liikkujat yleensä ymmärtävät tämän, eikä myrskyjen aikaan tuvan ovelta käännytetä ketään.

Suojaa tarvitsevat otetaan sisälle, vaikka petipaikat olisivat täynnä. Pahimpien myrskyjen aikaan petipaikat ja tupien lattiat voivat olla yöpyjiä täynnä.

Vaikka tupaverkosto tuo turvaa ja varaustuvat ovat varattavissa etukäteen, yksistään niiden varaan ei tule nojata. Tupien sijainnin takia huolto tapahtuu viiveellä, eikä rikkoutuneita välineitä saada heti korjattua. Hätätilanteessa avun saaminen voi kestää kauan.

Sään vaihtuessa nopeasti huonoksi voi olla turvallisempaa tehdä itselleen suojapaikka johonkin matkan varrelle kuin jatkaa seuraavaan tupaan. Siksi jokaisella erämaahan suuntaavalla tulisi olla mukana teltta.

Tiedonhaku kannattaa tehdä ennen retkeä

Ajankohtaista tietoa alueesta saa niin Kilpisjärven luontokeskuksesta kuin Haltin kansallispuistokeskuksesta Norjasta. Vuonna 2020 alueelle on muodostettu Haltin yhteistyöalue, johon kuuluvat Käsivarren erämaa-alue ja siihen rajoittuvat Reisan kansallispuisto ja Ráisduottarháldin maisemansuojelualue Norjassa.

Molemmista keskuksista löytyy Infokiosk-palvelu, mikä tarjoaa mahdollisuuden tutustua alueen luonto- ja kulttuurikohteisiin ja palveluihin.

Liikuttaessa kolmen valtakunnan alueella on tärkeää, että retkeilijän perehtyy tupakulttuurin lisäksi eri maiden ja luonnonsuojelualueiden säädöksiin ja ohjeisiin. Etukäteen hankittu tieto on tärkeää vastuullisen retkeilyn kannalta, ja myös vaelluksen onnistuu paremmin.

Välillä tietoa tuvista on vaikea löytää, voi etsiessä törmätä tuntemattomampiin helmiin.