Yhtä aikaa kesä ja talvi

Maagisin aika liikkua Skandinavian syrjäisillä vuorilla on alkamassa.

Kevään edetessä aurinko viimein valaisee ja pehmittää koko talven umpijäässä olleita pohjoisen pimeimpiä kolkkia.

Tämän tietää kalliokiipeilyopas ja vapaalaskija Samuli Pekkanen, jonka mielestä touko- ja kesäkuu ovat vuoden mahtavinta aikaa Lyngenissä.

– Loppukeväästä nautin keskiyön auringonvalolla kikkailusta. Se on erityistä aikaa, kun pääsee nauttimaan myös pohjoispuolen seinämistä kultaisessa valossa, Ruotsin vuoristo-opaskoulua käyvä Pekkanen kertoo.

Talvisin Pekkanen laskee sekä kiipeää alppi- ja jääreittejä. Kun jääkiipeilykausi päättyy huhtikuussa, alkaa kalliokiipeily.

Taianomaisen valon lisäksi touko–kesäkuusta tekevät erityisen lumiolosuhteet. Lumi on usein stabiilimpaa, jolloin jyrkemmillä seinämillä pysyy hieman varmemmin kuin talvikuukausina.

Vaikka alhaalla tuoksuu jo kevät ja vuonojen rannat ovat sulat, ylhäällä voi päästä laskemaan edelleen puuteria. Matkailijoita on vähän, joten vuorilla saa harrastaa omassa rauhassa.

Periaatteessa vapaalaskua voisi harrastaa Lyngenissä ympäri vuoden. Pekkasella kausi on loppunut viimeistään juhannuksena.

– Tämä on mahtavaa aikaa myös sen takia, että on mahdollista yhdistellä eri aktiviteetteja. Voit käydä saman päivän aikana sekä kalliokiipeilemässä että laskemassa. Pääsee sellaiseen fiilinkiin, mitä voi kokea Alppimaissa, Pekkanen kertoo.

– Ei ole kaduttanut kertaakaan lähteä ulos, oli keli mikä oli. Lepopäivinä saatan lähteä käymään Tromssassa. Jos on ihan hirveä keli, sieltä löytyy myös sisäkiipeilyseinä.

Kylmävesilajeja vuoden ympäri

Vuonojen ja Jäämeren ympäröimillä vuorilla on erinomaiset mahdollisuudet myös vesilajien harrastamiseen.

Talvella ja alkukeväästä olosuhteet ovat kylmyyden vuoksi sen verran ankarat, että vain harva uskaltautuu vesille. Sen sijaan loppukeväästä, kun ilman lämpötila on jo plussan puolella, paksulla märkäpuvulla pärjää keltanokkakin.

Surffattavia aaltoja muodostuu muun muassa Pohjois-Lyngenin niemenkärkiin. Vaikka surffikeliä on harvemmin tarjolla kuin hieman lännempänä sijaitsevilla Lofooteilla, aallot voivat olla Lyngenissäkin todella hyviä – aloittelijalle jopa liian meheviä.

Lainelaudan lisäksi vuonoissa voi liikkua esimerkiksi kajakilla tai sup-laudalla.

Kylmäuintiharrastusta pystyy jatkamaan Pohjois-Norjassa ympäri vuoden. Golf-virran ansiosta vesi pysyy lämpimämpänä kuin samoilla leveysasteilla muualla maailmassa, mutta lämpimäksi se ei muutu koskaan.

Toukokuun alussa veden lämpötila on neljän asteen kieppeillä ja kesäkuussa kahdeksan asteen tuntumassa. Heinäkuussa lukema kohoaa nipin napin yli kymmenen asteen.

Vapakalastusta ja villieläinten bongailua

Kun vuorille ei pääse eivätkä aallotkaan pauhaa, voi lähteä vapakalastamaan. Sitä saa Norjassa harrastaa merellä ilman lupaa lukuun ottamatta lohijokien suistoja.

Turskaa ja seitiä nousee laiturien päästä helposti, ja myös noviisi kalastaja saa oitis onnistumisen kokemuksia. Vuonojen rannat ovat pullollaan rakkolevää, josta voi ryöpätä ja paistaa sipsejä tai höyryttää lisukkeita kala-aterioiden kylkeen.

Villieläimiä Lyngenissä tapaa väistämättä. Toukokuussa vuonoissa voi nähdä uiskentelemassa miekkavalaita, pyöriäisiä ja delfiinejä.

Merikotkia näkee lähes joka päivä, liikkuipa vesillä, rannoilla tai vuorilla. Joskus reitille poikkeaa saukko, kettu tai riekkoparvi. Tänä talvena Samuli Pekkanen on nähnyt ahman jäljet, viime keväänä kaveri bongasi naalin jäljet.

– Kymmenen riekon parvi oli huvittava näky. Oli tuulinen keli, eivätkä ne tainneet huomata meitä. Skinnasimme ylös ja riekot vetivät edellämme samanlaista siksakkia kuin mekin.

Uutuutena maastopyöräilyä

Kesäkuussa lajikirjo kasvaa maastopyöräilyllä, johon Lyngenin kunta on viime vuosina satsannut kehittämällä reittejä. Hiihtoreittien tapaan ne vievät Jäämeren rannasta ylös vuorille.

Suurin osa reiteistä on jyrkkiä, joten myös pyörän työntämiseen ja kantamiseen on varauduttava.

Maastopyöräily on Lyngenissä sen verran uusi laji, että useimpia polkuja käytetään myös retkeilyyn. Muiden poluilla liikkujien lisäksi maastopyöräilijöiden on kiinnitettävä erityishuomiota haavoittuvaan, arktiseen luontoon ja pyrittävä välttämään esimerkiksi lukkojarrutuksia sekä reittien ulkopuolelle menemistä.

Reiteillä voi olla myös luonnon esteitä, kuten kaatuneita puita, vesieroosiota ja maanvyörymiä. Jos taidot eivät riitä niiden ylittämiseen, on suosiolla hypättävä pois pyörän selästä ja talutettava tai kannettava pyörää, sillä reittejä ei saa leventää esteitä kiertämällä.

Kontrasti, johon ei ikinä kyllästy

Samuli Pekkanen liikkuu eniten Pohjois- ja Etelä-Lyngenin vuorilla, joiden lähistölle pääsee autolla. Joihinkin harrastuspaikkoihin vie vain vene.

Vaikka lähestymiset vaativat Lyngenissä enemmän suunnittelua, aikaa ja energiaa kuin muualla maailmassa, juuri syrjäinen sijainti tekee siitä niin ainutlaatuisen kohteen. Vuonot, meri ja vuoret luovat kontrastin, johon ei ikinä väsy.

Paikkoja ei ole rakennettu ihmisvirtoja varten, kuten esimerkiksi Alpeilla. Hissien epäkunnosta tai pysähtymisistä ei tarvitse huolehtia, sillä niitä ei ole. Kaikki retket tehdään omin voimin.

– Täällä liikkuessa on aina seikkailun tuntua. Arvostan norjalaisessa kulttuurissa sitä, että kaikille koitetaan jättää samanlainen kokemus kuin ensimmäisellä menijällä on aikoinaan ollut. Onneksi tällaisia kolkkia vielä löytyy maailmasta, Samuli Pekkanen tuumaa.